Yleisö tsemppaa näyttelijää aplodeilla, kun tämä kiskoo varsin luovasti rakennettua drinkkiä kerralla kurkusta alas.
Juomassa on ainakin puna- ja valkoviiniä, kirkasta viinaa ja loraus olutta – suoraan satunnaisen katsojan tuopista.
Turussa on nähty kevään aikana teatteriesityksiä, jotka ovat saaneet inspiraationsa Britanniasta ja Yhdysvalloista. Drunk Shakespeare -nimisenä maailmalla kulkeva konsepti tunnetaan poikkeuksellisesta asetelmasta, jossa näyttelijä juo itsensä iloiseen hiprakkaan samalla jotain Shakespearen klassikkoa selväpäisten kollegoidensa kanssa versioiden.
Linnateatteri sovitti mallin sinivalkoiseksi vaihtamalla Shakespearen tilalle Aleksis Kiven.
Valinta osui ja upposi, sillä poikkeuksellinen esitys aiheutti pienimuotoista kuohuntaa jo kuukausia ennen ensi-iltaa.
Turun Sanomat lähetti ensi-iltaan kriitikon, joka arvionsa aluksi ilmoitti olevansa absolutisti.
Palataan siis Linnateatterin näyttämölle myöhemmin.
Lonkeronhakureissujen selvittelyä ministeritasolla
Viikko sitten Yle julkaisi seuraavanlaisen uutisotsikon: ”Antti Kaikkonen vahvistaa: Haki lonkerot hänelle ja Lintilälle.”
Äkkiseltään virke vaikuttaa absurdiudessaan hauskalta, mutta todellisuudessa se kytkeytyy vakavaan aiheeseen. Alkoholi aiheutti viime viikkojen aikana elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.) poliittisen kriisin, jota selviteltiin mediassa yksityiskohtaisesti. Toivoa sopii, että se on pahinta, mitä väkijuoma hänelle aiheuttaa tai on aiheuttanut.
Jotain todella suomalaista siinä joka tapauksessa on, kun lonkeronhakureissuja joudutaan selvittelemään uutisissa ja ministeritasolla asti.
Alkoholi on Suomessa yksittäisiä kohuja suurempi teema, politiikan ikuinen kiistakapula, kansanterveyden kannalta huolestuttava aihe, normalisoitu päihde, johon jokaisella on suhde tavalla tai toisella.
Moni juo alkoholia kuin viimeistä päivää. Vuonna 2021 kokonaiskulutus Suomessa oli 9 litraa sataprosenttista alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohden.
Kivi kirjoitti alkoholista melkein kaikissa teoksissaan
Juuret suomalaisten intohimoisesta mutta ristiriitaisesta suhteesta alkoholiin kantavat kauas.
Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi (1834–1872) tunnettiin elinaikanaan paitsi sanansäilästään myös alkoholinkäytöstään. Olvi eli olut kuohui hänen teoksissaan, arjessa viina vei miestä ja otti lopulta hengen.
Kirjailijaa alati kritisoinut professori August Ahlqvist panetteli Kiveä runon muodossa vielä vuosi tämän kuoleman jälkeen: ”Ja hullu viinan juoja vaan.”
Linnateatterin taiteellinen johtaja Vahvaselkä toteaa, että juuri Kiven tuotanto rohkaisi heitä sovittamaan alkoholinhuuruisen konseptin.
– Löysimme vain kaksi tekstiä, joissa alkoholia ei mainittu sanallakaan. Sitten taas vaikkapa Seitsemän veljestä tai Nummisuutarit – siellä ollaan moneen kertaan väkijuomien äärellä.
Vahvaselän mukaan työryhmä tiedostaa varsin hyvin aiheen varjopuolet.
– Tarkoitus ei ole glorifioida alkoholia ja sen käyttöä, mutta esitys pitää sitä luonnollisena osana elämää, mitä se onkin. Alkoholismi on valtavan ongelmallinen sairaus lähiympäristölle ja ihmiselle itselleen.
Viina on lopulta sivuseikka
Todellisuudessa Kiveä kännissä on improvisaatiota hyödyntävä teatteriesitys, joka perustuu näyttelijöiden väliseen dynamiikkaan ja ammattitaitoon. Se on yllättävän pieni sivuseikka, että lavalla juodaan alkoholia. Tarkoitus vaikuttaa olevan lähinnä sähköistää tunnelmaa.
Kevätkaudella näytelmässä esiintyvät Emmi Kangas, Thomas Dellinger ja Joonatan Perälä. Linnateatteri suunnittelee näytöksiä myös tulevalle syksylle.
Jokainen näytös on erilainen muun muassa siksi, että väkijuoman kanssa tekemisissä oleva näyttelijä arvotaan esityksen alussa. Keskiviikkona juojan roolin sai Joonatan Perälä.
Näytöksen jälkeen kolmikko paljastaa, että mukana on tarvittaessa teatterin taikaa. Arpa ei osu kohdalle, jos tilanne sitä vaatii.
– On esimerkiksi iltoja, jolloin minä ajan näytöksen jälkeen autolla lasteni luokse, Emmi Kangas sanoo.
Esityksen kesto on 75 minuuttia, joten järkikin sanoo, että luvassa on ”pahimmillaankin” pieni nousuhumala, hiprakka.
– Olisi eri asia, jos näyttelijä hoipertelisi lavalla kunnon kännissä. Silloin asetelma voisi aiheuttaa yleisössä epämukavuutta, Perälä arvioi.
– Turvallisuus on tässä kohtaa se oikea sana. Esityksessä on sovitut raamit, joiden sisällä voidaan soveltaa, Kangas alleviivaa.
Thomas Dellingerin mukaan konsepti tekee tehtävänsä, sillä tilassa vallitsee vapautunut tunnelma.
– Vähän kuin olisimme naapurikapakassa viettämässä hauskaa iltaa.
Rouvalta viisi tähteä
Yleisön reaktioista päätellen Kiveä kännissä osuu ja uppoaa. Katsojat taputtavat useita kertoja esityksen aikana ja nauravat ääneen.
Erityistä riemua aiheuttavat kohtaukset, joissa joku yleisöstä otetaan mukaan esitykseen.
Alkujännityksen jälkeen moni käyttää mahdollisuutta ja tilaa juomaa baaritiskiltä kesken esityksen kättä nostamalla.
Taiteellisen johtajan Jussi Vahvaselän mukaan konsepti on toiminut paremmin kuin hän osasi toivoa. Esitysten täyttöaste on lähennellyt kahdeksaakymmentä prosenttia.
– On löydetty kulmia, joille ihmiset nauravat, ja nauraminen on mukavaa. Olemme saaneet pelkästään positiivista palautetta, ja se vaatii suomalaiselta enemmän kuin negatiivisen antaminen.
Esityksen jälkeen yleisö näyttää riemastuneelta. Nopean kyselyn tuloksena voi todeta, että alkoholin läsnäolo koettiin juuri tähän esitykseen sopivaksi, vaikka muutoin sitä vierastaisikin.
Eräs rouva antaa näkemälleen täydet viisi tähteä.