”No, minkälaisia nämä media-alan juhlat ovat noin niin kuin nuoren naisen näkökulmasta?” tiedusteli pöytäseuralaiseni Suuri Journalistipalkinto -gaalan illallisilla.
Onpa mukavaa, kun kysyit!
Viimeksi näiden juhlien jatkoilla joku maakuntamoguliksi esittäytynyt seisovasilmäinen vetelys kysyi Erottaja-baarin tiskillä, voisimmeko me rakastua ja mennä naimisiin. Pian sen jälkeen saatoin erään itkuisen juhlavieraan (nainen, nuori) kotiin, kun toinen juhlavieras (mies, ei nuori) oli käynyt, sanoisinko, turhan tuttavalliseksi.
Entisen työnantajani Aamulehden loppiaisjuhlissa hilpeä jo hieman kalmaisesti kellertävä vanhus porhalsi pääkirjoitustoimittajien pöytään kysymään, kuka ja kenen seuralainen olen, koska en selvästikään voi olla pääkirjoitustoimittaja, kun olen niin kaunis.
Koska päihtymiseni oli illallisilla pahasti kesken ja Club For Five taas pian esiintymässä, en jaksanut priorisoida vähäisiä voimavarojani mihinkään Suureen Me too -gaalaan.
Keskimäärin alan juhlissa kollegoiden ajoittaista limaisuutta suurempi ongelma on heidän tosikkomaisuutensa ja hirveä musiikkimakunsa. Vain toimittajan mieleen juolahtaa kutsua juhliksi sitä, kun pari sataa nousuhumalaista keski-ikäistä horisee sananvapaudesta ja median murroksesta a cappella -hyminän tahtiin. Toisaalta ilmaisia juomia on yleensä paljon tarjolla, ja jos jaksaa kiltisti kuunnella sananvapauspuheita, saattaa kompensaatioksi saada töitä, viinaa ja juoruja.
Gaalakrapulasta selvittyäni pakkasin iltapuvun kassiin ja lähdin Tampereelle kohti seuraavia juhlia. Niiden juoruja onkin sitten käsitelty julkisuudessa varsin perusteellisesti.
Tampereen toimittajaopiskelijoiden ainejärjestö Vostok juhli maaliskuun puolivälissä 30-vuotisjuhliaan. Juhlat päättyivät Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jussi Tuulensuun eroon.
Aamulehti on Pirkanmaan suurin sanomalehti, joka työllistää paljon entisiä ja nykyisiä tamperelaisia opiskelijoita. Aamulehti oli juhlien pääsponsori ja Tuulensuu juhlapuhuja. Vieraita oli pari sataa, valtaosa nykyisiä parikymppisiä opiskelijoita. Jatkoilla Klubilla alettiin puhua, että on tapahtunut jotain, jonka seurauksena Tuulensuu poistettiin baarista.
Maanantaina aamupäivällä ainejärjestö tiedotti, että juhlissa on sattunut useita häirintätapauksia ja että niiden kokijoista ja näkijöistä kerätään tietoa. Iltapäivällä Tuulensuu ilmoitti eroavansa. Myöhemmin samana päivänä tiedotettiin, että monet juhlavieraat ovat kertoneet Tuulensuun käyttäytyneen häiritsevästi ja esimerkiksi kosketelleen epäsopivasti.
Julkisuudessa tapaus kehystettiin pian jo toiseksi alkoholiin ja juhliin liittyneeksi päätoimittajaeroksi. Marraskuun puolivälissä Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi erosi kirjallisuuspalkintobileiden jälkeen ja sai joulukuussa syytteen törkeästä rattijuopumuksesta.
Pian lehdistössä päädyttiin odotettuun ja melko omahyväiseen lopputulokseen: media on onnistunut raportoimaan tapauksista uskottavasti, kriittisesti ja muutenkin hienosti, maailma on muuttunut paremmaksi, ja toimittajista on tullut kunnollisia hiihtäviä ihmisiä.
Itse vuosijuhlatapausten selvittäminen jäi vähemmälle.
Ainejärjestö kieltäytyi kertomasta julkisuuteen tapahtumien yksityiskohtia, eivätkä toimittajat ole tätä kirjoittaessani omin voimin saaneet julkisuuteen yhtään häirintää kohdannutta puhumaan siitä nimellä tai nimettömästi. Koska lehdistö ei oikein voi uutisoida epämääräisiä huhupuheita siitä, mitä ehkä tapahtui tai mitä ehkä puhuttiin, jutuissa tyydyttiin lähinnä referoimaan opiskelijoiden tiedotteita ja ihailemaan heidän kriisiviestintätaitojaan.
Ihmettelen kyllä, jos tilaisuus laajempaan keskusteluun ja selvitykseen alalla tapahtuvasta häirinnästä hukataan jälleen.
En tarkoita, että nyt olisi ratkaisevan tärkeää puida julkisesti, ketä minnekin on koskettu. Ei myöskään ole aivan kohtuullista vaatia työuransa alussa olevaa opiskelijaa ryhtymään mannekiiniksi häirinnälle tai käymään keskustelupalstojen riepoteltavaksi.
Mutta ihmettelen kyllä, jos tilaisuus laajempaan keskusteluun ja selvitykseen alalla tapahtuvasta häirinnästä hukataan jälleen. Viimeksi häirinnän yleisyyttä selvitettiin melko niukan suosion saaneella kyselytutkimuksella viitisen vuotta sitten. Silloin vastanneista alle 31-vuotiaista naisista joka kolmas oli kokenut häirintää.
Ja vaikka tai etenkin kun kyse on omalla alalla omia kollegoita koskevista väitteistä, ne pitäisi selvittää normaalin journalistisen prosessin mukaan. Politiikan kohuissa harvemmin kiitellään kenenkään viestintätaitoja kohun hoitamisessa. Ilman tietoa siitä, mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut, yleisön on hankala arvioida tekojen vakavuutta ja seurausten kohtuullisuutta.
Viime vuosina on mietitty monta kertaa, olisiko jo media-alan Me toon aika. Odotus taitaa vielä jatkua.
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on Tampereella opiskellut vapaa toimittaja, joka oli liian keskittynyt omaan vuosijuhlintaansa nähdäkseen tai kokeakseen häirintää.
Kolumnista voi keskustella 22.3. kello 23.00 saakka.
Juttua täsmennetty 21.3. klo 13.55. Lausetta ”Itse tapausten selvittäminen jäi vähemmälle.” muokattu. Sanaa tapaukset täsmennettiin muotoon vuosijuhlatapaukset.