Elsa Marina De León, 30, oli Meksikossa asuessaan tiennyt, että hänen isoisoäitinsä oli merkittävä nainen ja naisten oikeuksien ajaja omassa maassaan.
Sitä De León ei kuitenkaan tiennyt, että isoisoäiti oli ollut myös Suomessa – pienessä pohjoisen maassa, josta myöskään De León ei tiennyt kylmyyden lisäksi paljoakaan ennen nykyisen kumppaninsa tapaamista.
Isoisoäiti Amalia González Caballero de Castillo Ledón kuului presidentin lähipiiriin. Hänet nimitettiin lähettilääksi Ruotsiin jo vuonna 1953 – samana vuonna, kun naiset saivat vasta äänioikeuden Meksikossa. Vuodesta 1955 De Leónin isoisoäiti edusti Meksikoa myös Suomen-lähettiläänä.
Isoisoäiti oli perheessä merkittävä hahmo, mutta hän oli kuollut vuosia ennen 30-vuotiaan De Leónin syntymää.
Kun De León kertoi isovanhemmilleen tavanneensa suomalaisen miehen, joka oli Meksikossa ystäväänsä tapaamassa, hänelle tuli täysin yllättäen, että perheen suurnaisellakin oli ollut yhteys Suomeen.
– Kun kerroin isoisälleni, että olen tavannut suomalaisen miehen, hän kertoi, että hänen äitinsäkin oli Suomessa. Toisena hän kertoi, että Suomessa ihmiset käyvät saunassa alasti!
”Kirjaimellisesti feministisankari”
Elsa Marina De León uskoo, että isoisoäiti vei Pohjoismaista ja niiden tasa-arvosta paljon ajatuksia Meksikoon. Myöhemmin hän toimi myös maansa edustajana Yhdistyneissä kansakunnissa ja ajoi sielläkin naisten aseman ja perusoikeuksien parantamista.
– Hän oli kirjaimellisesti feministisankari.
Omassa kotimaassaan Amalia González Caballero de Castillo Ledón on kuitenkin vain pienen piirin tuntema eikä häntä voi tunnettuudessaan verrata esimerkiksi Minna Canthiin Suomessa. De León ajattelee, että hän olisi tunnetumpikin, jos olisi ollut mies.
– Isoisoäitini toimi maailmassa, jossa kukaan ei kannustanut naisia opiskelemaan.
Nykyään De Leónin mukaan isoisoäidin viesti naisten aseman parantamisesta on erityisen tärkeä.
Meksikossa naisena oleminen on De Leónin mukaan edelleen monilla tavoin hankalampaa kuin Suomessa, vaikka naiset ovat sielläkin alkaneet vaatia omia oikeuksiaan.
Lisää: Latinalaista Amerikkaa pyyhkii feminististen protestien aalto – ”Me ansaitsemme paremman elämän”
Moni asia yhdistää
Helsingissä käydessään Elsa Marina De León miettii aina, kuinka myös hänen esiäitinsä on työskennellyt siellä.
Hän uskoo, että isoisoäidillä on ollut samanlaisia tuntemuksia Pohjoismaista kuin hänellä noin 70 vuotta myöhemmin. Kylmä ja pimeä tuntuvat vaikeilta kestää, mutta tasa-arvo ja perusturvallisuus hämmentävät.
– Täällä voi jättää tabletin ravintolan pöydälle tai kengät kuntosalille, eikä kukaan vie niitä sillä aikaa.
De Leónin ei ollut alun perin tarkoitus muuttaa Suomeen, vaikka hän onkin seurustellut suomalaisen miehen kanssa jo kymmenen vuotta. Hän oli vain käymässä, kun koronan takia hänen lentonsa kuitenkin siirtyivät toistuvasti. Sitten hän päätti jäädä.
Kotikaupungissaan Oulussa hän opiskelee suomen kieltä ja on perustanut toiminimen, joka tarjoaa some- ja digimarkkinoinnin palveluita yrityksille.
Isoisoäidin perintö on tärkeää De Leónille, ja hän kertoo ajattelevansa, että se näkyy myös siinä, miten hän uskalsi tarttua tilaisuuteen ja jäädä Suomeen pysyvästi.
– Isoisoäidin perua on, että olen itsenäinen, jämäkkä ja teen mitä haluan.