Huvipuisto Wasalandian rauniot katoavat lähikuukausina kokonaan Vaasan kaupunkikuvasta. Purkutyöt on aloitettu, ja tilaa tehdään asumiselle.
Monilla suomalaisilla on muistoja huvipuistosta, joka eli kultavuosiaan 1990-luvun alussa.
Wasalandian pääportilla jono kiemurteli pitkälle, ja ilonkiljahdukset raikuivat Tukkijoesta ja hurjasti pyörivästä Enterprisesta. Parhaimpina kesinä Wasalandiassa kävi yli 350 000 ihmistä.
Huvipuiston maskotit olivat Walle- ja Walma-nallet. Wasalandian puistojohtajana viimeiset vuodet ollut Tuomas Luukkonen on tehnyt pitkän uran huvipuistossa. Kaikki alkoi Walle-maskottina.
– Paljon täällä on koettu. Aloitin Wasalandiassa kesätyöt 17-vuotiaana, täytin sinä kesänä 18 vuotta. Maskotin rooli oli olennainen osa asiakkaiden viihtymistä, ja monet tehtiin iloisiksi maskottipuvuissa, Luukkonen muistelee Wasalandian raunioilla.
Yle keräsi myös yleisön muistoja Wasalandiasta.
Kun olin lapsi, Wasalandiaan pääsi jonain kesänä ostamalla tietyn määrän Mehukattia. Muistan, kuinka perheeni keräsi valtavat määrät purkkeja ja kävi useammankin kerran huvittelemassa niiden avulla.
- Silja, Tampere
Kesäkuussa 1988 avattu huvipuisto sulki ovensa lopullisesti vuonna 2015, kun kävijöitä oli kesässä enää 26 000. Puisto oli ajautunut pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.
Mutta mitkä syyt lopulta kaatoivat alkuvuosina hyvin menestyneen Wasalandian?
Kaupungit perustivat huvipuistoja toiveikkaina
Vaasan kaupunki omisti Wasalandian pitkään Vaasan Matkailu Oy:n ja myöhemmin Wasalandia Oy:n kautta.
Suomessa huvipuistojen alkuaikoina oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että kaupungit tai yleishyödylliset yhdistykset perustivat huvipuistoja, kertoo huvipuisto.net-sivuston perustaja ja nykyään Nokkakiven huvipuiston toimitusjohtaja Lauri Vartiainen.
Esimerkiksi Särkänniemi on Tampereen kaupungin omistama. Linnanmäen perusti Lasten Päivän Säätiö, joka oli myös Kouvolan kaupungin kanssa perustamassa Tykkimäkeä.
– Tietysti kaupungit halusivat saada matkailuvaltin itselleen, se oli maan tapa. Ehkä Linnanmäki antoi siitä esimerkin: ihmisillä oli luulo, että huvipuistojen kuuluukin olla julkisessa omistuksessa. Maailmalla se on ollut toisin päin, Vartiainen kertoo.
Suomessa on tälläkin hetkellä vain kaksi yksityistä huvipuistoa, Alahärmän Powerpark ja Lievestuoreella sijaitseva Nokkakivi.
Myös Vaasan kaupunki tarvitsi 1980-luvun lopulla kaupunkiin vetonaulan, jolla matkailu saataisiin eloon. Markku Tikkala istui silloin Vaasan Matkailun hallituksessa.
Aika oli harmaan sävyinen: hotelliasiakkaita ei juuri ollut, ja koko matkailuala oli hiljainen.
– Siinä tilanteessa poliitikot ja virkamiehet alkoivat funtsimaan, mitä tehdään. Myös elinkeinoelämä oli sitä mieltä, että nyt on pakko tehdä jotain. Yritettiin löytää keinoja Vaasan pelastamiseksi, Tikkala maalaa senaikaista maailmankuvaa.
Silloin syntyi ajatus huvipuistosta. Noin 50 miljoonan markan huvipuistohanke meni läpi muutamia soraääniä lukuun ottamatta, Tikkala muistelee.
Hänen mukaansa Wasalandian rakentamisen takana oli kaupungissa vankka kannatus.
– Kyllä me uskottiin siihen, että se olisi hyvä bisnes – eikä se alussa mikään niin huono bisnes ollutkaan. Tietenkin rahoitus oli tiukalla, koska ei ollut mitenkään halpaa rakentaa huvipuistoa, Tikkala kertoo.
Menestys ja tuho
Asuin 90-luvun lapsuuteni Vaasassa ja Wasalandiassa tuli käytyä monta kertaa kesässä. Parhaat laitteet olivat ne hurjimmat: tukkijoki, viikinkilaiva, mustekala ja akselinsa ympäri pyörivä Enterprise. Näistä viimeksi mainitussa saatoin käydä yhä uudestaan ja uudestaan kunnes laitteesta poiskävelykin pyörrytti.
- Satu Ketonen, Tampere
Markku Tikkala siirtyi Vaasan Matkailun toimitusjohtajaksi vuonna 1987, ja seuraavana vuonna Wasalandia otti vastaan ensimmäiset kävijät.
Puisto sai toivotun alun, sillä ensimmäisenä kesänä siellä vieraili 210 000 ihmistä, hienoisesti yli ensimmäiselle kesälle asetetun tavoitteen.
Vähän myöhemmin suunnitelmat kasvoivat, ja alueelle rakennettiin kylpylä Tropiclandia 1990-luvun alkupuolella.
Huvipuisto ja kylpylä toivat Vaasaan toivottua kuhinaa: matkailijoiden määrä kasvoi, ja Wasalandiaan tultiin varsinkin Ruotsista, Turun ja Porin läänistä sekä Uudeltamaalta.
– Tänne tarvittiin ihmisiä ja asiakkaita, hotellielinkeinokin lähti uudelleen pyörimään. Muistan, että Hotelli Vaskian käyttöaste oli parhaimmillaan kesäisin yli sata prosenttia, Tikkala muistelee.
Suomen huvipuistoja pitkään seurannut ja niistä tietoa kerännyt Lauri Vartiainen ei ajattele, että Vaasassa olisi oltu 1980-luvulla suuruudenhulluja; hänen mielestään seutukunta oli riittävän kokoinen elättämään yhden huvipuiston.
– Ei se mikään hullu idea ollut ollenkaan, varsinkin kun Wasalandian sijainti oli loistava, Vartiainen sanoo.
Parhaimmillaan Wasalandiassa kävi kesässä yli 350 000 asiakasta. Vuonna 1994 jäätiin kuitenkin jo alle 200 000 kävijään, ja verovapaan myynnin loppuminen laivamatkailussa vähensi huvipuistokävijöitä entisestään.
Mikä lopulta kaatoi Wasalandian?
Se, miksi Wasalandialle kävi niin kuin kävi, on monen asian summa. Ainakin nämä syyt nousevat esiin aikalaisten arvioissa:
- Verovapaa tax free -myynti loppui Merenkurkussa v. 1999
- Kritisoitu lipunmyyntiuudistus tehtiin 2000-luvun taitteessa: uudistuksessa täysi sisäänpääsymaksu ulotettiin kaikille
- Alahärmään avattiin 2000-luvun alussa kilpaileva huvipuisto Powerpark
- Huvipuisto siirtyi suuren espanjalaiskonsernin omistukseen 2007, investoinnit jäivät minimiin
Huvipuiston rakentamispäätöksen aikaan Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ollut Olav Jern sanoo, että huvipuiston ongelma oli koko sen olemassaoloajan kannattavuus.
– Vaikka kävijöitä oli, investoinnit olivat niin kalliita, ettei huvipuisto tuottanut riittävän hyvin, Jern pohtii.
Suuren pudotuksen Wasalandian kävijämääriin aiheutti verovapaan myynnin loppuminen laivamatkailussa vuonna 1999.
– Tässä tehtiin ihmeellinen temppu, ja verovapaa myynti estettiin Merenkurkussa. Se oli suuri isku – meillähän kävijöistä merkittävä osa oli ruotsalaisia. Myös hotellit elivät ruotsalaisista, arvioi Vaasan Matkailun toimitusjohtajana 1980- ja -90-lukujen taitteessa ollut Markku Tikkala.
Tikkala on katsonut Wasalandian johtamista ulkopuolelta 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Hänen mielestään huvipuiston tulevaisuuden kannalta tehtiin virhearvio, kun lipunmyyntiä uudistettiin niin, että kaikkien oli maksettava alueelle täysi sisäänpääsymaksu, vaikka laitteissa ei kävisi. Se karsi hänen mukaansa varsinkin aikuisten kävijöiden määrää.
– Ajatusmaailmaa muutettiin niin, että sisäänpääsyllä niin sanotusti otettiin rahat asiakkailta. Meillä oli silloin aikoinaan ajatuksena pieni sisäänpääsymaksu ja rahat kerätään sitten alueen sisällä, Tikkala kertoo.
Vesi- ja huvipuistoliiketoimintaan erikoistunut suomalainen Puuharyhmä Oy osti Wasalandian vuonna 2001.
Wasalandian kriisi syveni, kun Alahärmään perustettiin 2000-luvun alussa ison rahan huvipuisto Powerpark.
Kilpailuun olisi pitänyt pystyä vastaamaan. Tämän näki myös Walle-maskotista monen työtehtävän kautta huvipuiston johtajaksi siirtynyt Tuomas Luukkonen. Hän astui johtajan paikalle vuonna 2008.
– Powerpark nousi koko ajan kovemmaksi tekijäksi, ja se söi myös Wasalandian pääkohderyhmää eli pienten lasten perheitä, Luukkonen sanoo.
Lauri Vartiainen uskoo, että Wasalandian omistuksen siirtyminen espanjalaiselle Aspro-konsernille vuonna 2007 oli viimeinen naula huvipuiston arkkuun.
– Heillä (Asprolla) oli huvi- ja vesipuistoja ympäri Eurooppaa, ja siinä helposti yksi paikka kärsii. Powerparkin tuomaan kilpailuun olisi pitänyt vastata ja satsata muutamaan isoon laitteeseen, mutta he eivät ilmeisesti halunneet. Wasalandian kävijämäärät eivät riittäneet investointeihin, Vartiainen arvelee.
Myös Luukkosen mielestä Wasalandiaan olisi pitänyt laittaa iso pino seteleitä. Hän kuitenkin ymmärsi myös espanjalaisyhtiön realiteetit.
– Wasalandiassa olisi pitänyt kehittää infraa, rakenteita ja olemassa olevaa laitekantaa. Se olisi vaatinut mittavat investoinnit, ja Suomen kaltaiseen paikkaan, jossa kesäkausi on todella lyhyt, olisi kenelle tahansa ollut haastavaa miettiä, kannattaako se.
Luukkonen on kuitenkin selvästi pahoillaan siitä, että alkuun espanjalaisomistaja herätti paljon negatiivista puhetta julkisessa keskustelussa ja myös matkailupiireissä. Hän uskoo, että se vaikutti laskevasti myös Wasalandian kävijämääriin.
– Nykyään ei enää ole epänormaalia, että yrityksillä on kansainvälinen omistajuus, mutta tuolla hetkellä sillä oli vaikutusta, Luukkonen sanoo.
Wasalandian merkitys
Olin sähköurakoitsijalla harjoittelijana huvipuiston rakentamisen aikaan ja huvipuistossa töissä 3 ensimmäistä kesää. Muistoja tuolta ajalta on paljon. Olin mm. Pirat-laivan testiajossa vapaaehtoisena. Laivaa ajettiin normaalia isommalla vauhdilla (korkeammalle) lähes 15 minuutin ajan. Sen jälkeen ei tuohon laitteeseen tarvinnut astua.
- Timo Rätti, Vaasa
Suomen huvipuistoihin perehtynyt Lauri Vartiainen sanoo, että Wasalandia oli merkittävä huvipuisto myös laajemmassa mitassa. Siellä oltiin edelläkävijöitä, esimerkiksi vuonna 2000 Wasalandia otti ensimmäisenä huvipuistona käyttöön koko kesän kattavan kausilipun.
– Se oli todella hyvä puisto: kompakti, nätti puisto. Wasalandian kummitusjunasta tykkäsin hirveästi, ja heidän Tukkijokihan oli aivan mahtava. Minusta se oli Suomen paras vesilaite, Vartiainen kehuu.
Lauri Vartiainen on käynyt Wasalandiassa vuodesta 1996 lähtien ja tallentanut huvipuiston historiaa siitä asti aina puiston sulkemiseen saakka. Vuonna 2016 hän kävi kuvaamassa, kun paikalla purettiin vuoristorataa.
Wasalandian vuoristorata päätyikin Vartiaisen Lievestuoreelle vuonna 2007 perustamaan Nokkakiven huvipuistoon. Suurin osa Vaasan huvipuiston laitteista lähti Keski-Eurooppaan, mutta vuoristorata muodostui Asprolle ongelmaksi:
– Pelkästään vuoristoradan osia oli muistaakseni neljä täyspitkää rekallista. Sen kuskaaminen Keski-Eurooppaan olisi tullut kalliiksi, Vartiainen sanoo.
Vartiainen sanoo, että hän olisi hankkinut huvipuistoonsa myös Wasalandian Tukkijoen, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista.
– Sellaisen laitteen käyttökulutkin ovat niin suuret, että tarvittaisiin reilu satatuhatta kävijää vuodessa, että sitä kannattaisi operoida.
Nyt Tukkijoki jää purkukoneiden alle.
– Sitä ei ikinä saatu järkevästi minnekään siirrettyä, koska se olisi ollut mahdottoman iso urakka. Se kuuluu tähän purettavien joukkoon eli jossain vaiheessa tämä legendaarinen Tukkijoki tulee alas, Luukkonen kertoo.
Viime vuosina Wasalandian rauniot ovat toimineet graffitien näyttämönä, kun Graffitilandia avattiin sinne vuonna 2021. Purkutöiden alta on siirretty turvaan joitakin taideteoksia, mutta suurin osa graffiteista on seinissä, jotka puretaan.
Lisää: Paikka, joka heräsi kuolleista - Hylätystä huvipuistosta katutaiteen kodiksi
Tuomas Luukkonen jäi Wasalandian viimeiseksi johtajaksi. Hän oli mukana tekemässä sanojensa mukaan ”järkipäätöstä” puiston sulkemisesta.
– Joskus joutuu tekemään raskaita päätöksiä, ja Wasalandian kohdalla se oli juuri näin. Sitä on enää turha jossitella, miksi näin kävi, mutta ei se niitä mieluisimpia päiviä urani aikana ollut, Luukkonen sanoo.