Tamperelaisen Heikki Ramstadiuksen ystävät tiedostavat, että hänen vastaustaan viesteihin saa välillä odottaa.
Näin on etenkin silloin, jos viestin aihe on sellainen, josta hän ei jaksaisi heti keskustella.
– Välillä menee montakin päivää, että jää vastaamatta johonkin viesteihin, Ramstadius kertoo.
Vastaamattomuus taas aiheuttaa oman ongelmansa.
– Se on stressaavaa, että pitää vastata ja tietää jonkun toisen odottavan vastausta, Ramstadius sanoo.
Ilmiö voi olla monelle tuttu. Moderni informaatioteknologia on lisännyt kommunikointia ja sosiaalisten kontaktien määrää.
Kun viestejä tulee monesta eri suunnasta ja sovelluksesta, vaikeuttaa se pikaista vastaamista. Näin sanoo digitalisaation vaikutuksia hyvinvointiin tutkinut Helsingin yliopiston psykologian professori Kimmo Alho.
– Yksinkertaisesti ihmisillä ei ole aikaa hoitaa kaikkia viestittelyjään siinä tahdissa kuin toinen osapuoli olettaisi. Tällöin henkilö voi olla aika kuormittunut, kun on näin paljon eri kanavia käytössä, Alho sanoo.
Useiden eri viestintäkanavien lisäksi myös ihmisen työnkuva voi vaikuttaa kuormitukseen. Näin kertoo neuro- ja terveyspsykologiaan erikoistunut psykologi Salla Rikander.
Hän sanoo, että on täysin luonnollista, että esimerkiksi rankan työpäivän jälkeen kiinnostus viesteihin vastaamista kohtaan voi olla matala.
– Jos on ollut koko päivän tilanteessa, jossa informaatiotulva on valtava, niin on aivan selvää, että se kuormittaa meidän aivoja. Jos on jo valmiiksi kuormittunut, niin ihminen ei jaksa ottaa lisää hommia vapaa-ajalle, Rikander sanoo.
Miten käy, jos jätän vastaamatta?
Pikaviestinnän kulttuurissa hallitsee kahtiajako. Viestiin vastaamatta jättäminen voi ärsyttää monia, kysehän on pikaviestinnästä. Viestin vastaanottajan ärsyyntymisen tiedostaminen taas voi lisätä itsessään painetta vastata viestiin.
Etenkin nuorten keskuudessa ahdistusta voi aiheuttaa FOMO (fear of missing out). Nuorelle tulee tunne, että jos hän ei vastaa nopeasti, voi hän pahimmassa tapauksessa jäädä sosiaalisen verkon ulkopuolelle.
Tämä on nähtävissä professori Kimmo Alhon mukaan varsinkin ryhmäkeskusteluissa.
– Rakennamme itsellemme sosiaalisia paineita, joita ilmankin voisi elää, Alho sanoo.
Viestintäkanavien runsaus sekä viestittelyn muodonmuutos vaikuttaa Alhon mukaan siihen, kuinka viestittelyyn suhtaudutaan. Viestittely muistuttaa nykyisin enemmän suullista vuorovaikutusta, jossa toinen osapuoli vastaa nopeasti keskustelun jatkamiseksi.
– Sehän ei toimi, jos ihminen on niin kuormitettu, ettei ehdi vastata kaikkiin viesteihin, Alho kertoo.
Aina ei tarvitse olla valmis vastaamaan
Pikaviestintään liittyy oletus siitä, että viestikumppani on aina saavutettavissa. Oletus saavutettavuudesta voi Kimmo Alhon mukaan myös lisätä paineen tunnetta.
– Taustalla voi olla samantyyppisiä oletuksia kuin kasvokkain keskustellessa, eli että toinen henkilö vastaa. Vastaamalla puhelimeen ihminen osoittaa, että olen käytettävissä. Whatsapp-viestiin vastaaminen ei sitä aina kuitenkaan tarkoita.
Jatkuva saavutettavissa oleminen ei ole Salla Rikanderin mielestä tarpeellista, ellei kyse ole omista lapsista tai esimerkiksi apua tarvitsevasta läheisestä.
– Siitä voi kommunikoida ryhmiin, että kokeilen rajata ajankäyttöä (puhelimella) ja tämän takia reagoin hieman viiveellä viesteihin. Se ei tarkoita, etten ajattelisi asiaa tai se ei olisi tärkeä minulle, Rikander kertoo.