Sinä iltana Tampereen Lamminpäässä oli tarkoitus juoda kaljaa ja poltella pilveä. Kenelläkään tuskin oli tarkoitus tappaa – ainakaan vielä alkuillasta.
Teemu Puumala katosi 16 vuotta sitten. Poliisi uskoo, että hänet on surmattu.
Tämä juttu perustuu tietopyynnöillä saatuihin esitutkinta-asiakirjoihin ja haastatteluihin. Haastateltavien turvallisuuden ja yksityisyyden takia Yle ei julkaise heidän nimiään.
Aikoinaan rikostutkinnassa epäillyt ja todistajat menettivät mystisesti muistinsa tai valehtelivat sumeilematta. Nykyäänkin ne, jotka uskaltavat puhua, eivät tiedä paljon.
Ne jotka tietävät, pelkäävät henkensä puolesta.
Maaliskuun viimeinen perjantai vuonna 2007 oli vuodenaikaan nähden keväinen. Yöksi oli luvassa nollaa, mutta päivällä lämpötila kohosi 12 asteeseen. Lunta saattoi vielä nähdä pientareilla ja varjoissa. Tohloppijärveä peitti ohut jää.
Teemu asui äitinsä, pikkuveljensä ja pikkusiskonsa kanssa Epilän kaupunginosassa Haapalinnan asuinalueella.
Teini-iässä Teemun alkoholinkäyttö ja muutamat toilailut olivat aiheuttaneet riitoja äidin kanssa. Kerran Teemua oli epäilty pahoinpitelystä ja toisella kertaa tuomittukin mopon luvattomasta käytöstä. Vastikään hän oli jättänyt opintonsa kesken.
Seuraavalla viikolla Teemu aikoi aloittaa uudessa työssä.
Perjantaina hän sanoi äidilleen menevänsä kaverinsa luo Lamminpäähän. Äiti tunsi Teemun parhaan kaverin ja tiesi osoitteenkin: Äijänahteentie 20.
Teinipojan katoaminen
Kun Teemu 30. maaliskuuta 2007 astuu ulos ovesta, hän tietää, että ilta on viimeinen Äijänahteentien asunnossa. Kaveri on muuttamassa pois.
Olen rikostoimittajana seurannut Teemun katoamisen tutkintaa kymmenisen vuotta. Tuona aikana mitään aktiivista tutkintaa ei satunnaisten etsintöjen lisäksi tosin ole ollut.
Tätä juttua varten en ole haastatellut Teemun äitiä. Olen haastatellut häntä 10 vuotta sitten, mutta nyt haastattelun antaminen tuntuisi hänestä liian raskaalta.
Jututtamani muut ihmiset ja Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiot kertovat, että osa tuona iltana asunnolle menneistä käytti alkoholin ja kannabiksen lisäksi subutexia, joku amfetamiiniakin.
Kun Teemu perjantaina lähtee kotoa, äiti voi vain toivoa, että poika tulisi ihmisen aikaan kotiin.
Puoli kahdeltatoista hän soittaa Teemulle.
Linja aukeaa, ja taustalta kuuluu puhetta. Äiti ajattelee, että puhelimessa on Teemu ja kehottaa tätä tulemaan kotiin.
Puhelu katkeaa. Akku on loppunut, äiti ajattelee.
Teemua ei kuulu aamullakaan. Menee päivä, viikonloppu ja viikko.
Äiti soittelee Teemulle ja puhuu tämän kavereiden kanssa. Joku kertoo, että Teemu olisi nähty Tampereella kuluvalla viikolla.
”Pieni riita”
Lauantaina 7. huhtikuuta 2007 äiti menee Tampereen poliisitalolle ja pääsee rikoskonstaapelin juttusille. Äiti selittää, että Teemu on mennyt bileisiin. Hän kertoo osoitteen, jossa vielä viikko sitten asui Teemun paras kaveri.
Tässä jutussa häntä kutsutaan kaveri A:ksi.
Ilmoituksen mukaan 19-vuotias kaveri A on kertonut äidille, että hänelle ja Teemulle tuli illan aikana Äijänahteentien asunnossa ”pieni riita”. Sen jälkeen Teemu ja muut vieraat poistuivat bileistä.
Rikoskonstaapeli kirjaa katoamispaikaksi Teemun kodin. Äijänahteentiestä ei tutkintailmoituksessa mainita mitään.
Jälkikäteen tutkintailmoituksesta on helppo lukea syy, miksi tutkinta lähtee heti väärälle raiteelle:
”Teemu on ennenkin ollut pois kotoa viikon, mutta aina ennen äiti on saanut hänet kiinni matkapuhelimesta.”
Tieto omille teille lähtemisestä on niin leimaava, että äidin vakuuttelu ei sen jälkeen tunnu uskottavalta. Ulkopuolisen on helppo ajatella, että Teemu on voinut yksinkertaisesti sulkea puhelimensa.
Äiti on kertonut Ylelle katuvansa syvästi, että luotti poliisin tekevän työnsä.
Seuraavina viikkoina tutkija soittaa joillekin Teemun kavereista. He eivät kerro mitään uutta. Tutkinta seisahtuu.
”Mikään ei viittaa rikokseen”
Toukokuussa Teemu on ollut kateissa yli kuukauden. Nyt poliisikin alkaa uskoa, että hän ei ole vain omilla teillään.
Poliisi lähettää medialle tiedotteen ja Teemun kuvan. Tiedot julkaistaan muutamissa sanomalehdissä.
Poliisin mukaan ”mikään ei viittaa rikokseen”.
Jos Teemu on lähtenyt kohti kotia, loogisin reitti kulkee Tohloppijärven rantaa. Matkaan kuluu selvin päin nelisenkymmentä minuuttia. Teemu ei ole ollut selvä, mutta ei hän täysin sekaisinkaan ole ollut. Tutun kotimatkan olisi pitänyt taittua alle tunnissa.
Poliisi käy naaraamassa Tohloppia, mutta mitään ei löydy.
Äidistä alkaa tuntua, että kavereiden väite Teemun näkemisestä jossain Tampereella ei voi olla totta.
Eräs Teemun toiseen ystäväporukkaan kuuluvista kertoi minulle, että hän oli mukana etsimässä Teemua Tohlopin maastosta. Ystävät alkoivat pian epäillä, että kyse ei ollut onnettomuudesta.
– Se on ihan satavarma, että tuolla matkalla ei omasta tahdostaan katoa – eikä vahingossa, ystävä sanoo.
Taas kuluu viikkoja. Perheestä tuntuu, että tutkinta junnaa paikallaan. Poliisista kerrotaan äidille, että Teemun puhelutietoja ei voi hankkia, koska katoamista ei tutkita rikoksena.
Äiti päättää toimia itse. Hän tilaa alaikäisen poikansa puhelutiedot puhelinyhtiöstä ja toimittaa ne poliisille.
Avaintodistaja naapurissa
Poliisikin alkaa viimein haistaa palaneen käryä. Kesäkuun taitteessa tutkinta siirtyy vaativaan rikostutkintaan keskittyvälle tutkinnanjohtajalle.
Itsemurhaan eivät usko sen paremmin Teemun läheiset kuin poliisi.
Rikoskomisario Hannu Kallioniemi joutuu aloittamaan pahasti takamatkalta. Hän määrää tutkijansa alkutoimiin, jotka rikostutkinnassa olisi pitänyt tehdä ajat sitten.
Poliisin käsityksen mukaan bileissä Lamminpään Äijänahteentiellä on Teemun lisäksi ollut loppuillasta paikalla kolme nuorta miestä tai poikaa.
Illan isäntä on ollut 19-vuotias kaveri A. Lisäksi paikalla ovat olleet 16-vuotias kaveri B ja 15-vuotias kaveri C.
Kesäkuun alussa rikostutkijat menevät Äijänahteentielle.
Yksi naapureista kertoo poliisille, että katoamisyönä kaveri A:n asunnosta kuului tappelun ääniä.
Jonkin ajan kuluttua naapuri katsoi ikkunasta ja näki, että kaveri A puhui pihalla puhelimessa. Naapuri kuuli mitä kaveri A sanoi:
”Minkä minä sille teen, jos toinen käy päälle.”
Omituinen mattokäärö
Kävin talolla kuvajournalisti Silja Viitalan kanssa 24. maaliskuuta 2023. Yläkerrassa asuu yhä nainen, joka muistaa yön ja alhaalta kuuluneen metelin. Häntä poliisi ei ole koskaan puhuttanut.
Jo ennen poliisin saapumista naapurit olivat puhuneet, että ”sen pojan katoaminen on kyllä rikos”.
Alaovella vastaamme tuli pariskunta, jota poliisi kuulusteli kesällä 2007. Nyt jo varsin iäkkäät naapurit kertoivat muistavansa tapahtumat vieläkin.
– Se meteli kuului yöllä meille asti. Seuraavana päivänä [kaveri A] tuli työpaikkansa pikkukuormurilla, ja kaikki tavarat kannettiin asunnosta. Hän kantoi paksua mattokääröä, mies sanoo.
– Myöhemmin puhuimme, että siinä se poika kannettiin. Heti maanantaina asunnossa alkoi sitten remontti, nainen jatkaa.
Naapurit johdattivat minut kaveri A:n seinänaapurissa asuneen naisen jäljille. Kun soitin hänelle, nyt jo iäkkäälle rouvalle, hän alkoi heti kertoa tapahtumista. Osan kertomuksen yksityiskohdista pystyin tarkistamaan poliisin vuonna 2007 tekemistä kirjauksista. Naisen muisti vaikuttaa terävältä.
Hän muistaa, kuinka neljän maissa iltapäivällä asunnolle tuli ”poikakööri”. Meteli alkoi pian sen jälkeen.
– Kysyin naapurilta, soitetaanko poliisi. Päätimme odottaa yhteentoista. Meteli jatkui vielä silloin, mutta yhtäkkiä kuului ihan kauhea rämäys. Sen jälkeen ei mitään, nainen kertoo.
Esitutkinnan kannalta tärkeimmän havainnon nainen muistaa oleellisilta osin samoin kuin vuonna 2007.
– Ei mennyt kauan, kun [kaveri A] puhui puhelimessa pihalla ja sanoi ”enhän minä mitään voinut, kun se kävi päälle”.
Naapurin mukaan kaikki asunnossa olleet lähtivät rämäyksen jälkeen. Pian pihalla käydyn puhelinkeskustelun jälkeen naapuri näki, kuinka kaveri A:n auto ajoi pois pihasta, kääntyi Äijänahteentielle ja ajoi pohjoiseen hotelli Lamminpään suuntaan.
Totuus ”pienestä riidasta”
Kesäkuussa 2007 seinänaapurin kertomus saa poliisin vakuuttumaan, että Teemun katoamisessa on syytä epäillä rikosta. ”Pieni riita” onkin ehkä kärjistynyt käsirysyksi. Onko se johtanut peräti henkirikokseen?
Jossain vaiheessa tutkijoille selviää, että kaveri A soitti illanvieton aikana hätäkeskukseen ja kertoi, että asunnossa on meneillään jonkinlainen yhteenotto. Hän ei kertonut osoitetta. Hätäkeskuspäivystäjä ei siirtänyt tehtävää poliisin hoidettavaksi.
Kesäkuussa tutkintaryhmälle muotoutuu henkirikostutkinnan ensimmäinen teoria. Sen mukaan joku on surmannut Teemun kaveri A:n asunnossa.
Mitä sitten onkin tapahtunut, se tuskin on ollut suunnitelmallista. Epäilty rikosnimike on tappo.
Epäiltyjä ovat kaikki paikalla olleet.
Kun tutkijat käyvät kaveri A:n asunnossa, he toteavat saman, minkä naapuritkin. Asunto on remontoitu lattiasta kattoon.
Naapureita haastattelemalla olen saanut selville, että kaveri A:n muutto ei ollut yllättävä. Lukuisat valitukset olivat johtaneet siihen, että kaveri A:n oli määrä muuttaa katoamisviikonloppuna.
Rikostutkinnan alussa poliisi keskittyy selvittämään, missä bileisiin osallistuneet nuoret miehet ovat liikkuneet yön aikana ja keiden kanssa he ovat soitelleet. Poliisi saa käräjäoikeudelta luvan hankkia epäiltyjen televalvontatiedot.
Kadonneen tytön syndrooma
Kesäkuussa rikostutkinta on vasta pääsemässä vauhtiin, mutta lehdistön kiinnostus on jo lopahtanut. Ainoastaan Iltalehti on kirjoittanut laajemman jutun Teemun katoamisesta.
Räikeän kontrastin muodostaa toinen katoamistapaus Tampereella. 16-vuotias Raisa Räisänen katosi jäljettömiin vuonna 1999. Mediassa ”koripallotytöksi” nimetyn Raisan katoaminen on pysynyt julkisuudessa sitkeästi vuosi toisensa jälkeen.
Ilmiölle on nimikin. Yhdysvalloissa puhutaan kadonneen valkoisen naisen syndroomasta.
Suomessa se tunnetaan ehkä paremmin nimellä kadonneen kauniin tytön syndrooma. Myös meillä julkisuudessa pysyvät sinnikkäimmät sellaiset tapaukset, joissa kadonnut on nuori ja kaunis nainen.
Olen ollut itse pönkittämässä ilmiötä. Työskentelin Aamulehdessä vuosina 2011–2020. Tuona aikana tein kymmeniä juttuja Raisa Räisäsestä.
Teemu Puumalasta tein yhden jutun.
Kyse on journalistisista valinnoista, mutta syy ei ole pelkästään median. Poliisissakin Teemun katoamista on tutkittu paljon vähemmän kuin Raisan. Kaikkein selvimmin ero näkyy tiedottamisessa.
Raisan tapauksessa poliisi on jatkuvasti tiedottanut ja pyytänyt yleisöltä vihjeitä uusista tutkintalinjoista.
Teemun henkirikoksen tutkinnasta poliisi ei ole tiedottanut kertaakaan.
Teemu ei ollut mikään kiiltokuvapoika. Hyväosaiselle kansalaiselle katoaminen ”huumepiireissä” voi näyttäytyä jotenkin ”luonnollisena”.
Siksi toiset katoamiset myös kiinnostavat enemmän kuin toiset.
Julkisuuden paine vaikuttaa myös poliisiin.
Neljä vuotta Teemun katoamisen jälkeen Tampereella katosi 15-vuotias Karoliina Kesti. Mediassa kiinnostus oli valtavaa, ja moni toimittaja kyseenalaisti poliisin toimet.
Rikoskomisario Kallioniemi tiedotti tapauksesta aktiivisesti ja pyysi lyhyen ajan sisällä useita kertoja silminnäkijähavaintoja. Tapausta alettiin nopeasti tutkia epäiltynä tappona, mutta pian ilmeni, että kyse ei ollut rikoksesta. Kesti oli joutunut onnettomuuteen ja hukkunut pian sen jälkeen.
Viimeiset metrit
Kesäkuussa 2007 poliisin tutkinta nytkähtää eteenpäin. Teemun kännykän sijaintitiedot antavat vihjeen, että asunto ei ehkä olekaan henkirikoksen tekopaikka.
Teemun kännykkä on kiinnittynyt viimeisen kerran Tohlopinranta 13:n tukiasemaan kello 23.27.
Juuri noihin aikoihin äiti soitti Teemulle. Puheluun vastasi joku, mutta äiti ei ole varma vastaajasta.
Tätä juttua tehdessäni eräs Teemun ystävistä kertoi minulle, että myös hän soitti Teemulle noihin aikoihin. Hän kertoi olleensa tuona yönä ryyppäämässä Hällänkellarissa Tampereen keskustassa. Kyseessä on eri ihminen kuin aiemmin mainittu ystävä, joka etsi Teemua Tohlopin maastosta.
– Siellä vastasi joku. En tunnistanut vastaajaa, mutta Teemun ääni se ei ollut, ystävä sanoo.
Kesäkuussa 2007 henkirikostutkinnan alkuteoria alkaa muuttua. Teemu on ehkä ehtinyt kulkea kotimatkastaan kilometrin–puolitoista. Kotiin olisi ollut vielä samanmoinen matka.
Näyttää siltä, että joku on surmannut hänet kotimatkalla. Rikospaikka saattaa sijaita jossakin Tohloppi-järven tienoilla.
Ruumiin haju takakontissa
16. heinäkuuta 2007 poliisi ottaa kaveri A:n kiinni epäiltynä Teemun taposta. Katoamisesta on kulunut kolme ja puoli kuukautta.
Kuulusteluissa kaveri A jää kiinni valheesta.
Hän kertoo, että ei ole poistunut asunnolta eikä ole ollut missään tekemisissä Teemun kanssa sen jälkeen, kun tämä lähti asunnolta.
Naapurin kertomus ja puhelutiedot kertovat toista. Kaveri A ja Teemu ovat olleet yhteydessä toisiinsa. Poliisi pitää mahdollisena, että kaveri A on lähtenyt Teemun perään.
Kuultuaan tämän kaveri A muuttaa kertomustaan ja myöntää lähteneensä asunnoltaan.
Hän selittää ajaneensa noin kymmenen minuutin matkan Pispalaan, josta hän otti kyytiin kaveri D:n. 19-vuotias kaveri D on tiettävästi käynyt bileissä aiemmin mutta poistunut ennen riidan puhkeamista.
Kaveri A kertoo kuulustelussa, että hän ajeli kaveri D:n kanssa ympäriinsä etsimässä Teemua. Koska Teemua ei löytynyt, he menivät Äijänahteentielle yöksi.
Poliisi takavarikoi kaveri A:n auton ja tutkii sitä. Ruumiskoira ilmaisee saaneensa hajun auton takakontista. Ilmaiseminen viittaa siihen, että siellä on ollut ruumis.
Poliisi ottaa kiinni myös kaveri D:n epäiltynä taposta.
Pikku hiljaa kuulusteluissa alkaa tarkentua kuva siitä, mitä asunnossa on tapahtunut.
Pääepäillyn vangitseminen
Poliisi on aiemmin kertonut julkisuuteen, että kaveri A suuttui, kun Teemu kaatoi vahingossa oluen lattialle.
Todennäköisesti asunnossa kuitenkin kaatui ”älyämpäri”. Se on vedellä täytetty ämpäri, jota käytetään kannabiksen polttamisessa.
Oli miten oli, tapahtuma vaikuttaa mitättömältä syyltä henkirikokseen. Epäuskottavaa se ei silti ole, sillä Suomi on selittämättömien tappojen maa.
Kesä–heinäkuun kuulusteluissa asunnolla olleet kaveri B ja C kertovat poliisille lisää yksityiskohtia riidasta. Heidän mukaansa kaveri A ja Teemu löivät toisiaan nyrkeillä. Ainakin Teemu sai iskuja päähänsä.
Lähteiden valossa vaikuttaa siltä, että kaverit B ja C poistuivat asunnosta samaan aikaan Teemun kanssa ja suuntasivat Lamminpään Ylä-Grillille. Pian Teemu kuitenkin erkani muista ja lähti kohti kotia.
Heinäkuun lopulla 2007 poliisi uskoo yhä vankemmin, että joku on seurannut Teemua ja tappanut tämän. Mahdollinen tekijä on kaveri A. Ruumiskoiran ilmaisu viittaa siihen, että Teemun ruumista on siirretty hänen autollaan.
Kaveri A kiistää kaiken jyrkästi.
Poliisin teoriassa kaveri D voi olla osallinen henkirikokseen tai sen peittelyyn. Olisiko kaveri A voinut hakea hänet auttamaan ruumiin siirtämisessä?
Myös kaveri D kiistää olevansa osallinen Teemun katoamiseen. Poliisi ei saa näyttöä miestä vastaan, joten hänet vapautetaan.
Tutkinnanjohtaja Hannu Kallioniemen esityksestä Tampereen käräjäoikeus vangitsee kaveri A:n ”syytä epäillä” -perusteella.
Se on kahdesta vangitsemisperusteesta lievempi ja tarkoittaa, että poliisin on viikon kuluessa hankittava lisänäyttöä tai vapautettava epäilty.
Poliisin tarkemmassa teknisessä tutkinnassa ei saada lisänäyttöä sille, että takakontissa olisi ollut ruumis. Ruumiskoiran ilmaisu kyllä viittaa siihen, mutta riittävä näyttö vangitsemisen jatkamiseksi se ei ole.
Vaikka takakontissa olisi ollut ruumis, se ei todista, että kaveri A olisi surmannut Teemun.
Poliisi ei voi kuin vapauttaa kaveri A:n tutkintavankeudesta.
Tutkijat yrittävät vielä saada näyttöä kuuntelemalla kaveri A:n puhelinta. Telekuuntelu ei paljasta mitään ratkaisevaa.
Pako Tohlopin metsässä
Huhut Teemun kohtalosta liikkuvat, leviävät ja muuntuvat. Joidenkin korviin kantautuu väite, että kaveri A:n auton takakontista olisi löytynyt Teemun verta.
Poliisin mukaan se ei pidä paikkaansa.
Marraskuussa 2007 poliisin korviin tulee tieto, joka aluksi tuntuu suorastaan läpimurrolta.
Katoamisyönä Järvensivussa, toisella puolen Tamperetta, oli toiset kotibileet. Sinne oli kokoontunut Teemun ystäviä ja tuttuja.
Teemu on soittanut bileissä olleille henkilöille ja kertonut riidasta Äijänahteentiellä. Hän on myös sanonut tulevansa Järvensivuun, mikä olisi tarkoittanut lähes tunnin bussimatkaa. Tutkinnassa mikään ei silti ole viitannut siihen, että Teemu olisi noussut bussiin.
Myöhemmin eräs Teemun tuttu on kertonut toiselle Teemun tutulle mielenkiintoisen asian. Tutun mukaan Teemu soitti yöllä ja kertoi juoksevansa Tohlopin metsässä karkuun kaveri A:ta ja ”muutamaa muuta”.
Tieto kantautuu poliisin korviin. Puhelutiedot vahvistavat, että pakenemisesta kertova henkilö on todella puhunut Teemun kanssa kyseisenä yönä.
Kun poliisi kuulustelee henkilöä todistajana, hän myöntää puhuneensa näin tutulleen. Kuulustelijalle hän kuitenkin sanoo, että todellisuudessa Teemu ei puhunut mitään pakenemisesta. Poliisi uskoo hänen puhuvan totta.
Väitetyn puhelun sisällössä on seikkoja, jotka eivät täsmää muun näytön kanssa. Taivun itsekin uskomaan, että Teemu ei ole puhunut kenellekään pakoon juoksemisesta.
Soitin itse todistajalle ja kysyin asiasta. Hän oli avulias ja pyrki auttamaan minua selvitystyössäni, mutta kyseistä episodia hän ei kertomansa mukaan muista.
Tutkinnan umpikuja
Loppuvuodesta 2007 poliisilla on ollut monta lupaavaa epäiltyä mutta ei riittävästi näyttöä.
Teemun oletettu kotimatka olisi kulkenut Epilänkatua pitkin. Matkalla hän olisi ohittanut kaksi järveä.
Ensin tulee Pikku-Tohloppi, joka on hehtaarin kokoinen, soinen ja matala lampi. Parisataa metriä myöhemmin ollaan Tohlopin kohdalla. Järvi on pinta-alaltaan 63 hehtaaria ja syvimmillään kymmenen metriä.
Järvien vieressä on kolmisenkymmentä hehtaaria soista metsää. Ryteikköistä ja kuoppaista maastoa halkovat metsätie, pyörätie ja pienemmät polut.
Rämmimme Silja Viitalan kanssa alueella puolenyön maissa perjantaina 24. maaliskuuta 2023.
Vettä satoi kaatamalla, ja polut olivat paikoin veden vallassa. Silti metsässä tuli vastaan ihmisiä.
Asutusta, katuja ja ulkoilureittejä on lähellä kaikissa ilmansuunnissa. Liikenne ei tauonnut missään vaiheessa kokonaan.
Katoamisyönä sää oli keväinen ja kuiva. Jos kadulla tai metsikössä tapahtui rikos tai joku peitteli sellaisen jälkiä, sille on voinut olla silminnäkijöitä.
Silti poliisi ei ole koskaan pyytänyt yleisöltä havaintoja. Näin ei tehty edes silloin, kun tutkinta oli lupaavista johtolangoista huolimatta päätymässä umpikujaan.
Tätä juttua tehdessäni en lukuisista yrityksistä huolimatta tavoittanut tutkinnanjohtaja Kallioniemeä. Olisin halunnut kysyä, puhutettiinko tutkinnassa ylipäänsä ketään Epilänkadun asukkaista. Olisin myös halunnut tietää, miksi henkirikostutkinnasta ei tiedotettu ja erityisesti miksi silminnäkijähavaintoja ei pyydetty.
Vaikenevat todistajat
Olen yrittänyt tavoittaa myös kaveri A:ta ja kaveri D:tä kaikin käytettävissä olevin keinoin. He kaksi tietävät kaikkein todennäköisimmin jotakin, josta voisi olla hyötyä tutkinnassa.
Heidän puhelinnumeronsa ja osoitteensa osoittautuivat kerta toisensa jälkeen vanhentuneiksi. Yritin tavoittaa heitä vanhoista osoitteista ja lähetin molemmille yhteydenottopyynnön sosiaalisessa mediassa.
Kaveri A:lle lähetin sähköposteja ja pyysin toista henkilöä välittämään yhteydenottopyynnön. Vastausta ei tullut.
En väitä, että he olisivat syyllisiä Teemun katoamiseen. Haluaisin yksinkertaisesti kuulla, mitä kerrottavaa heillä on Teemun katoamisesta.
Lähteideni mukaan kaveri A oli Teemun paras ystävä.
Myöhemmin kaveri A on syyllistynyt useisiin rikoksiin. Vuonna 2010 hän syyllistyi tapon yritykseen lyömällä miestä tunkilla päähän.
Samaa uhria oli pahoinpitelemässä kaveri D.
Kaveri D on sittemmin syyllistynyt useisiin vakaviin väkivaltarikoksiin. Hiljattain hänet tuomittiin leipäveitsellä tehdystä törkeästä pahoinpitelystä, jonka motiivi vaikuttaa mitättömältä.
Myöhemmät rikokset eivät todista heitä syylliseksi Teemun katoamiseen.
Heidän tietonsa yön tapahtumista voivat olla ensiarvoisen tärkeitä. Poliisilla ei ole täyttä varmuutta edes siitä, keitä tuona yönä oli läsnä bileissä, joista Teemu katosi.
Tietojeni mukaan asunnossa on saattanut olla katoamisyönä muitakin kuin ne, jotka poliisi on onnistunut yksilöimään.
Jos Teemun oletettu henkirikos halutaan vielä selvittää, sitä on yritettävä pian. Tapon syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa.
Nyt aikaa on kulunut jo niin paljon, että salailu, valehtelu tai edes ruumiin piilottamiseen osallistuminen eivät voi enää johtaa syytteeseen. Ruumiin sijainnin voisi paljastaa pelkäämättä seuraamuksia.
Vastuuseen voi saada enää tappajan. Siihen on aikaa neljä vuotta.
Tiedätkö jotakin Teemu Puumalan katoamisesta? Ota luottamuksellisesti yhteyttä tuomas.rimpilainen@yle.fi