Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Mies, 43 vuotta, katosi 24.3.1994
Nainen, 20 vuotta, katosi 20.1.2012
Suomessa katoaa noin 50 ihmistä joka päivä. Suurin osa kadonneista löytyy hengissä, osan kohtalo jää mysteeriksi.
Yle kävi keskusrikospoliisin (KRP) ja paikallisten poliisilaitosten kanssa läpi vuodesta 1990 vuoteen 2022 kadonneet henkilöt. Paljastui 343 avointa katoamistapausta.
Osasta kadoksiin jääneistä ihmisistä ei ole kerrottu julkisuuteen koskaan mitään, osa on ollut lehtien palstoilla vuosikymmenien ajan. Merkitsimme heidän kaikkien tarinat kartalle nyt ensimmäistä kertaa.
Tässä jutussa käymme läpi, mitä sitten selvisi.
Tutki kartalta katoamistapauksia omasta kunnastasi ja naapurista. Voit myös suodattaa kadonneiden tapauksia esimerkiksi iän, sukupuolen, rikosepäilyn ja katoamispaikan perusteella. Kadonneet on sijoitettu kartalle sen mukaan, missä heidät on nähty viimeisen kerran tai missä kunnassa ihminen asui kadotessaan.
Miehiä katoaa enemmän, mutta uutisointi keskittyy naisiin
Veli Kotilainen, 60, katosi Lahdessa vuonna 2011. Kotilainen tunnettiin kaupungissa nimellä pullo-Jussi: hän hankki rahaa pulloja keräämällä ja nukkui roskakatoksissa. Katoaminen huomattiin vasta usean kuukauden päästä. Poliisi pitää mahdollisena, että Kotilainen oli ollut nukkumassa roskalaatikossa ja kulkeutunut jätteenkuljetusauton mukana kaatopaikalle.
Perheenisä Ismo Kumpulainen, 33, katosi kesken saunaillan. Poliisi pitää luotettavana silminnäkijähavaintoa, jonka mukaan Kumpulaisen vanha tuttava uskoi nähneensä miehen Jyväskylän MM-rallissa useita kuukausia katoamisen jälkeen.
Pekka Tuukkanen, 41, katosi lähdettyään kävelemään ystävänsä luota yli 40 kilometrin päähän sijaitsevaan kotiinsa. Keskusrikospoliisi epäilee, että tapaukseen liittyy katoamisalueen seudulta löytynyt poltettu henkilöauto.
Suomessa tyypillinen kadonnut on 20–50-vuotias mies. Viimeisen 32 vuoden aikana miehiä on kadonnut lähes kolme kertaa enemmän kuin naisia. Tässä jutussa tarkastellussa aineistossa kadonneita miehiä on 256, naisia 89.
Kadonneista uutisointi keskittyy usein kuitenkin nuoriin naisiin. Harvalle on jäänyt muistiin Veli Kotilaisen nimi, mutta toisin on Raisa Räisäsen kohdalla.
Raisa Räisänen, 16, katosi kesken illanvieton Tampereella vuonna 1999. Räisänen vietti perjantai-iltaa ystävänsä kanssa ja oli päässyt baariin täysi-ikäisen kaverin papereilla. Illan edetessä hän erkaantui ystävästään, jäi yksin ja katosi.
Nuoren, vaalean ja kauniin naisen tapaus kiinnostaa enemmän kuin vaikkapa päihdeporukoissa liikkuvan keski-ikäisen miehen katoaminen.
Ilmiötä voidaan selittää kadonneen kauniin tytön syndroomalla. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa alkuperäiskansoihin ja erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten katoamiset eivät saa vastaavaa huomiota kuin kadonneen kauniin, valkoisen naisen tapaus.
Provokatiivista ja affektiivista mediaa tutkivan Turun yliopiston tutkijatohtori Pauliina Tuomen mukaan naiseuteen liitetään edelleen neitokainen hädässä -ajattelua, miehuuteen taas pärjääminen.
– Kyseessä on paikoin median ansaintalogiikan luoma epäreilu medianäkyvyyttä määrittävä asetelma. Nuori nainen nähdään selkeämmin uhrina kuin mies. Miesten kohdalla voidaan ajatella, että routa porsaan kotiin ajaa.
Vaalea, urheilullinen, koulussa hyvin pärjäävä – Raisa Räisänen sopii täydellisesti kauniin tytön syndrooman kuvaukseen.
Riina Mäkinen, 19, katosi metsätieltä Loviisassa vuonna 2017. Koiranulkoiluttaja oli nähnyt miehen ja yltäpäältä noessa olevan Mäkisen seisovan metsässä tulessa olevan auton lähettyvillä. Pian tämän jälkeen nainen katosi.
Myös Mäkisen tapausta on puitu mediassa useaan keraan. Tuomi kuitenkin näkee Mäkisen ja Räisäsen katoamista koskevassa uutisoinnissa eroja. Katoamisen jälkeen Mäkisen tapauksen yhteydessä puhuttiin tämän käyttäneen kaveriporukassa päihteitä, joiden käyttöä rahoitettiin rikoksilla.
– Kun tällaisia seikkoja nousee esiin, mahdollinen ideaaliuhrin kuva alkaa rapista. Lukija saattaa äkkiä ajatella, että pitihän se arvata. Median tapa uutisoida tapauksista vaikuttaa siihen, miten katoamistapauksiin suhtaudutaan.
Samaa on Tuomen mukaan havaittavissa jossain määrin Saara Arvan ja Katja Miinalaisen katoamistapauksissa. Arva katosi vuonna 2019, Miinalainen vuonna 2022. Molempien on kerrottu asuneen ennen katoamistaan Sininauhasäätiön asumisyksiköissä Helsingissä. Säätiö auttaa muun muassa asunnottomia ja päihteidenkäyttäjiä asumisasioissa. Arvan ja Miinalaisen taposta epäillään Mika Moringia.
Kuntakohtaisia eroja
Sami Luostarinen, 37, katosi Sulkavalla vuonna 2014. Hänen autonsa löytyi pian katoamisen jälkeen metsäautotien varrelta. Autosta löytyi miehen puhelin ja kävi ilmi, että ennen katoamistaan Luostarinen oli puhunut useasti kännykkäänsä. Vastaanotetut ja soitetut puhelut oli kuitenkin poistettu. Katoamisen jälkeen miehen vanhemmat saivat tuntemattomasta numerosta puheluita, joissa kukaan ei puhunut. Luurin toisesta päästä kuului raskas hengitys.
Pidemmäksi aikaa kadonneeksi jääneitä on luonnollisesti eniten Suomen suurimmissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Espoossa, Lahdessa ja Turussa. Ylen selvityksen mukaan kadonneita on myös useista Itä-Suomen kunnista.
Luostarisen lisäksi Itä-Suomessa kadonneeksi jääneitä ovat Savonlinnassa työmatkalla kadonnut Anita Höglund, Pieksämäellä ravintolaillan päätteeksi kadonnut Markku Valtonen sekä Heinävedellä kadonnut nunna Elisabeth, joka oli nähty ennen katoamistaan luostarin läheisyydessä palavan talon liepeillä.
Laivalta kadotaan yllättävän usein
Niku Patronen, 19, katosi vuonna 2006 M/S Isabella -aluksella. Patronen päätyi lähtemään hetken mielijohteesta ystäviensä kanssa Ruotsin-risteilylle. Viimeinen havainto miehestä on aamuyöllä kello 2.45 Ruotsin aikaa. Hän oli laivan hyttikäytävältä kahden aasialaista syntyperää olleen naisen kanssa. Tämän jälkeen mies katosi, naisia ei koskaan tavoitettu.
Mereen ihmisiä katoaa etenkin Etelä-Suomessa Helsingin, Turun sekä Ahvenanmaan alueella. Kysymys on usein henkilöistä, joista viimeinen havainto on tehty risteilyaluksella. Useissa tapauksissa on silminnäkijöitä laivasta mereen hypänneille.
Etenkin nuorten miesten laivakatoamiset ovat olleet viime vuosien aikana esillä. Muun muassa Niko Arkken, Markus Leväniemen ja Lasse Siltalan tapaukset löydät kartasta.
Ulkomaille kadonneiden määrä kasvussa
Lasse Kekki, 41, matkusti vuonna 2006 Kairoon ja katosi. Kekin oli tarkoitus olla puhujavieraana kansainvälisessä kirjallisuuskongressissa. Hän työskenteli Suomen Akatemian tutkijatohtorina ja teki uraauurtavaa tutkimusta queer-teoriasta Suomessa.
Ulkomaille kadonneiden määrä on ollut kasvussa kolmenkymmenen viime vuoden aikana, kun matkailu on yleistynyt. Ylen keräämässä aineistossa on 78 Suomen ulkopuolelle kadonnutta.
Ulkomaille kadonneiden etsintä on paikallisen poliisin vastuulla siinä maassa, jonne henkilö on matkustanut. Lasse Kekin katoamisen kohdalla Suomen Kairon-suurlähetystön virkamiehet kävivät yhdessä Kairon poliisin kanssa Kekin hotellihuoneessa, josta löytyi miehen matkatavaroita ja passi.
Ulkomaille on kadonnut myös muun muassa Vesa Frantsila, Pasi Itämäki ja Raija Aulikki Coath. Heidän tarinansa löydät kartasta.
Pieni osa henkirikoksen uhreja
Jaakko Brilli, 61, katosi Varkaudessa vuonna 2018. Poliisi sai selville, että Brillin naisystävällä oli tekemistä katoamisen kanssa. Nainen oli iskenyt Brilliä kaulaan teräaseella, paloitellut ja hävittänyt vainajan. Brillin ruumista ei ole löydetty. Nainen tuomittiin muun muassa taposta ja hautarauhan rikkomisesta yli yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen.
Keskusrikospoliisin arvion mukaan noin viisi prosenttia kaikista kateissa olevista on joutunut henkirikoksen uhriksi. Ylen läpikäyminen katoamistapausten joukossa on 33 epäiltyä henkirikosta. Uhreista 23 on miehiä ja 10 naisia.
Poliisi pyrkii kartoittamaan aina kadonneen elämäntilanteen ja lähipiirin. Ne voivat antaa poliisille viitteitä siitä, liittyykö asiaan jotain hämärää. Osa katoamistutkinnoista muuttuukin rikostutkinnoiksi.
Kuten Jaakko Brillin tapauksessa, osassa muissakin katoamistapauksissa on annettu tuomio henkirikoksesta, vaikka vainajaa ei ole löydetty. Näin on myös rock-muusikko Remu Aaltosen veljen Jari Aaltosen tapauksessa. Hänen murhastaan on tuomittu Lauri ”Late” Johansson.
Osa henkirikoksiksi epäillyistä tapauksista on jäänyt niin sanotusti pimeiksi, eli niitä ei ole saatu selvitettyä. Henkirikosta epäillään muun muassa vuonna 1993 Oulusta kadonneen Pentti Puotiniemen, Rovaniemeltä vuonna 2006 kadonneen Aulis Käkelän ja Kouvolasta vuonna 2013 kadonneen Yulia Seredenkon katoamisissa. Myös heistä voit lukea lisää kartassa.
Ruumiin löytyminen voi usein olla ratkaiseva tekijä jopa vuosikymmeniä vanhan rikoksen selvittämisessä.
Katoamisilmoitus säilytetään poliisin tiedoissa, kunnes henkilön kallo löytyy. Jos ilmoitus poistettaisiin poliisin järjestelmästä, myöhemmin löytyviä ruumiinosia ei voitaisi täsmätä kadonneeseen.
Esimerkki tästä on vuonna 1993 Heinolasta kadonnut Jyrki Korkiakoski. Heinolan Kymenvirrasta löytyi keväällä 2013 kenkä, jonka sisällä oli sukka ja ihmisen jalkaterä. DNA-tutkimuksen perusteella saatiin selville jalan kuuluneen Korkiakoskelle. Hän on siis edelleen KRP:n listalla.
Osa katoaa omasta halustaan
Kampaajana työskennellyt Birgitta Silander, 65, katosi vuonna 2015 Helsingin keskustassa. Hänen piti tavata työkaverinsa Etu-Töölössä, muttei koskaan saapunut paikalle. Poliisi epäilee, että Silander eli kaksoiselämää.
Ihminen saa kadota niin halutessaan. Vaikka katoaminen ei ole rikos, poliisilla on kadonneiden henkilöiden etsintävelvollisuus.
Poliisi ei kerro tiedotusvälineille kaikista kadonneista. Jotta poliisi voi julkaista kadonneen nimen ja kuvan, tarvitsee se siihen kadonneen omaisten luvan. Perustiedot kadonneesta poliisi voi kertoa, jos kokee sen aiheelliseksi.
Joissain tapauksissa poliisi voi saada viitteitä siitä, että ihminen on kadonnut omasta halustaan. Näin on luultavasti käynyt Silanderin kohdalla.
Juttua korjattu 8.4. kello 11.54: Olga Roon koti oli Huhtisissa, ei Huittisissa, kuten jutussa alunperin luki.
Juttua korjattu 11.4. kello 11.28: Poistettu Kouvolan Inkeroisissa marraskuussa kadonneen henkilön tiedot. Poliisi tiedotti huhtikuun alussa, että mies on löytynyt kuolleena.
Juttua korjattu 17.4. kello 12.24: Poistettu Imatralla 16.3.2020 kadonneen henkilön tiedot. Poliisi löysi henkilön jäänteet 4.9.2022.
Juttua täsmennetty 1.11. kello 10.47: Kartasta poistettu Rasmus Takaluoma. Hänen jäänteensä löydettiin Kauhavalta Lapuanjoen varresta 29. syyskuuta.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta lauantaihin 8.4. saakka!
Kadonneista on etsitty tietoja juttua varten useista medialähteistä kuten Ylen, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden jutuista sekä useista paikallislehdistä. Suurin osa tiedoista on saatu tarkistettua keskusrikospoliisilta ja paikallisilta poliisilaitoksilta. Silti tiedoissa voi olla epätarkkuuksia tai vanhentuneita tietoja.
Onko sinulla tietoa, josta voisi olla hyötyä jutussa mainitun kadonneen löytämisessä, tai haluatko jakaa oman tarinasi kadonneisiin liittyen? Voit olla toimittajiin yhteydessä sähköpostitse mari.jantti@yle.fi ja katri.kirsi@yle.fi.