Rusakoille on talvisin niukasti ravintoa ja eläimet hakeutuvat syömään pihoihin ja puutarhoihin.
Parhaiten niille maistuvat hedelmäpuiden kuoret sekä vadelman ja pensasmustikan versot, mutta mahan täytteeksi kelpaavat esimerkiksi piikikäs orapihlaja ja jopa juhannusruusut.
Taajamien ulkopuolella nälkäiset rusakot voivat tuhota maataloudessa käytettäviä rehupaaleja. Hedelmätarhoissa ne voisivat saada aikaan pahoja vahinkoja.
– Rusakko on onneksi helppo torjuttava. Ammattimaiset hedelmätarhat on pitkälti suojattu verkkoaidoilla, kertoo asiantuntija Tomi Pousi Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitosta.
Maistuvat pensasmustikat
Lepomäen pensasmustikkatilalla Jyväskylässä rusakkotuhot ovat tuttuja.
Kymmenisen vuotta sitten viljelyksiä laajennettiin ja mustikantaimia istutettiin noin puolen hehtaarin alalle.
Seuraavana keväänä paljastui, että talven aikana kaikki uudet taimet oli syöty aivan maata myöten.
– Nyt pensaat ovat vasta päässeet normaaliin kasvuun, eli mustikalla menee todella kauan toipumiseen, kertoo Lepomäen tilan yrittäjä Hannele Mäntyjärvi.
Viljelykset voisi suojata aitaamalla, mutta Lepomäen tilalla viljellään pensasmustikkaa yhteensä 4,5 hehtaarilla. Se vaatisi ainakin kilometrin mittaisen aidan.
Ainoa kustannustehokas keino turvata mustikat on rusakkokannan vähentäminen alueella.
– Onneksi tässä on lähistöllä metsästäjiä, jotka haluavat metsästää jänistä ja rusakkoa. Heiltä saadaan talven mittaan apua, kertoo Mäntyjärvi.
Valtio ei korvaa jänisten ammattiviljelmille tekemiä tuhoja, siksi mikään organisaatio ei myöskään seuraa järjestelmällisesti rusakkovahinkojen määrää.
Peltojänis leviää Suomen kartalle etelästä
Rusakko eli peltojänis alkoi levitä Suomeen kaakosta noin sata vuotta sitten. Alueellisten riistanhoitoyhdistysten tekemän ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaiseman pitkäaikaisen lumijälkilaskennan mukaan rusakoiden määrä on 25-kertaistunut 35 vuodessa.
Loppua kannan kasvulle ei ole näkyvissä.
– Rusakko on levittäytymässä voimakkaasti pohjoiseen ja itään. Laji lisääntyy edelleen myös etelässä ja lounaassa, sanoo Luken erikoistutkija Andreas Lindén.
Rusakko on sopeutumiskykyinen eteläinen laji. Se viihtyy avoimissa peltomaisemissa, jossa voi olla pieniä metsäalueita.
Lindén laittaa rusakon menestyksen pitkälti ilmastonmuutoksen syyksi. Toinen syy ovat maankäytön muutokset.
– Esimerkiksi metsien hakkuut eivät rusakkoa juuri haittaa. Hakkuuaukeat ja nuoret taimikot ovat mitä parasta rusakkohabitaattia, Lindén sanoo.
Lisäksi rusakko ei juurikaan välttele ihmistä. Ei ole lainkaan tavatonta törmätä hämärän tullen vastaan loikkivaan pitkäkorvaan aivan kaupungin keskustassa.
Taajamarusakot saavat levitä rauhassa
Luken vuosittainen lumijälkilaskenta kertoo vain metsien rusakkotilanteen, sillä riistakolmiot on kehitetty erityisesti metsäriistan seurantaan.
– Ne antavat huonosti tietoa rusakon kannan muutoksista. Lumijälkilaskenta ei tavoita taajamarusakoita, sanoo riistapäällikkö Olli Kursula Keski-Suomen riistakeskuksesta.
Kursulan mukaan riistakeskus saa vuosittain pyyntöjä vähentää rusakoita kotipuutarhojen liepeiltä.
Asutuksen keskellä majaileville pitkäkorville ei vain oikein mahda mitään.
– Taajamassa ei missään tapauksessa ole lupaa käyttää ampuma-asetta. Jäniksiä ei myöskään saa pyytää ansalla eikä loukulla, kertoo Kursula.
Jäniseläinten pyyntiaika on syyskuun alusta helmikuun loppuun.
– Taajamissa aidat ja verkot ovat ainoa keino vähentää rusakkojen tekemiä tuhoja, sanoo Kursula.
Juttua korjattu 21.4.2023: Toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin, Luke ei tee lumijälkilaskentoja itse. Laskennan tekevät alueelliset riistanhoitoyhdistykset, Luke toimii julkaisijana.