Vaalien jälkeen julkaistaan tuloskarttoja, joissa maantieteelliset alueet – vaalipiirit tai kunnat – on väritetty suurimman äänimäärän saaneen puolueen tunnusvärillä. Näistä kartoista näkee nopeasti, mitkä puolueet ovat olleet suosituimpia missäkin päin Suomea.
Tuoreimmissa eduskuntavaaleissa muutos oli dramaattinen. Suomen pääväri vaihtui keskustan vihreästä perussuomalaisten turkoosiin. Keskusta ei enää ole minkään vaalipiirin ykkönen. Tämän viestin tuloskartat välittävät selvästi.
Nämä niin kutsutut koropleettikartat antavat kuitenkin virheellisen kuvan puolueiden voimasuhteista. Kartan pinta-alojen perusteella voisi arvioida, että perussuomalaiset olisivat saaneet vaaleissa noin 75 prosentin kannatuksen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan puolueen kannatus oli 20,1 prosenttia.
Myöskin kokoomus näyttää kartalla perussuomalaisiin verrattuna pieneltä puolueelta, vaikka se oikeasti keräsi suurimman ääniosuuden, 20,8 prosenttia.
Koropleettikartta on ongelmallinen, jos datan esittämiseen käytetyt alueet, kuten kunnat tai vaalipiirit, ovat keskenään hyvin erilaisia. Ja näinhän Suomessa on: Esimerkiksi Helsingin ja Lapin vaalipiirit ovat kuin yö ja päivä. Toinen on pieni ja väkirikas, toinen suuri ja harvaan asuttu. Helsingissä on 3 113 asukasta neliökilometrillä ja Lapin vaalipiirissä puolestaan 1,8.
Koropleettikartta ylikorostaa harvaan asuttuja alueita ja alikorostaa tiiviisti asuttuja kaupunkiseutuja. Siksi Suomen kaltaisessa maassa vaalituloksesta syntyy harhaanjohtava kuva.
Koropleettikartan harhaanjohtavuutta voidaan käyttää myös poliittisiin tarkoituksiin. Donald Trump esitteli presidenttiaikoinaan mielellään valintaansa johtaneiden vaalien tuloskarttaa, joka näytti korostetun punaiselta, koska republikaaneja oli äänestetty maantieteellisesti laajoilla mutta harvaan asutetuilla alueilla.
Kartogrammi näyttää voimasuhteet oikein
Totuudenmukaisemman kuvan vaalituloksesta näyttää kartogrammi, jossa pinta-ala on suhteessa väestön määrään: Mitä suurempi alue, sitä enemmän äänestäjiä. Keskenään samankokoisilla alueilla on puolestaan saman verran äänestäjiä eli ne ovat painoarvoltaan yhtä suuria.
Kartogrammin Suomi näyttää kovin erilaiselta kuin perinteinen maantieteellinen kartta. Siinä suomineidon helma hulmuaa leveänä ja pitkänä, koska suurin osa suomalaisista asuu maan eteläosissa.
Alla olevassa kartogrammissa yksi neliö vastaa yhtä vaalipiirin kansanedustajapaikkaa. Koska paikat jaetaan suhteessa vaalipiirin asukaslukuun, kuvastaa tämä äänestäjien määrää eri alueilla.
Infografiikka on aina yksinkertaistus. Eri esitystavat pelkistävät todellisuutta eri tavoilla. Kartogrammi on maantieteellisesti epätarkka, mutta vaalituloksen esittämisen kannalta sen etu on, että kukin alue saa sille kuuluvan painoarvon. Näin se antaa todenmukaisemman yleiskuvan vaalituloksesta kuin perinteinen koropleettikartta.
Miksi sitten näemme niin paljon perinteisiä tuloskarttoja? Keskeinen syy on varmasti nopeus ja helppous: Perinteisen koropleettikartan tekemiseen löytyy valmiita työkaluja, joiden avulla valmis kartta syntyy muutamassa minuutissa. Kartogrammi sen sijaan vaatii käsityötä: 13 vaalipiirin kohdalla maltillisesti, mutta Suomen 309 kunnan kohdalla monissa tapauksissa liikaa.
Toinen syy on tottumus, niin tekijöiden kuin vastaanottajien. Perinteinen tuloskartta on usein se ilmeisin tapa esittää tietoa. Siihen myös median kuluttajat ovat tottuneet. Se on perusviestiltään helposti ja nopeasti ymmärrettävä – kunhan on valppaana siinä, millaisia johtopäätöksiä siitä tekee.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 14.4. klo 23.