Vihreät pettyivät karvaasti vaalitulokseen. Viime päivät onkin etsitty kuumeisesti selitystä sille, miksi kansa ei lämpene vihreille. Vihreät menetti seitsemän kansanedustajapaikkaa. Kannatus laski 4,5 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2019 eduskuntavaaleihin.
Esillä on paljon pidetty taktista äänestämistä: vihreiden kannattajat siirtyivät suurempien puolueiden kannalle, koska halusivat päästä valitsemaan pääministeriä. Taktinen äänestäminen voi olla osasyy, ja moni vihreä haluaa epäilemättä käpertyä siihen kuin lämpimään vilttiin kylmänä päivänä, mutta todelliset syyt ovat syvemmällä.
Syinä imago tai talous?
Vihreiden entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) etsi syytä puolueen viestin sanoittamisesta ja ”ekojeesuksina” esiintymisen vaatimuksesta.
Hassi tuo osuvasti esiin vihreiden kampanjan epäonnistumisia: vihreiden vaalimainonnassa toistuu kyllästymiseen saakka keskiluokkaisten näköisten ihmisten kävely luonnon keskellä.
Vihreiden slogan vaaleissa oli ”suojele elämää”. Se ei todellakaan tuo mieleen luontoa, vaan abortinvastustajien iskulauseet.
Hassi osuu pohdinnassaan pitkälti oikeaan todetessaan, että vihreät eivät ole onnistuneet sanoittamaan linjaansa esimerkiksi taloudesta riittävän hyvin. Politiikka on viestintää. Mikään puolue ei menesty ilman hyvää sanoitusta.
Entinen puheenjohtaja Ville Niinistö pitää ”valtavana epäonnistumisena”, että vihreät ei ole onnistunut profiloitumaan myös talouspuolueena.
Vihreiden talouskeskustelussa yleensä oikeaa laitaa edustanut entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara kritisoi vihreän politiikan siirtämistä vasemmalle.
– Ne, joiden mielestä maailma paranee siirtämällä vihreiden politiikkaa vasemmalle, eivät tunnu ymmärtävän, että he siirtävät suomalaista politiikkaa oikealle karkottaessaan äänestäjiä vihreiltä kokoomukselle, hän kirjoittaa blogissaan.
Tarkastellessa vihreiden vaalitulosta Helsingissä, voi kuitenkin huomata, että vihreät ei menettänyt äänestäjiä pelkästään kokoomukselle, vaan myös SDP:lle ja vasemmistoliitolle. Aivan kaikkea ei voida siis laittaa sen piikkiin, että vihreiden talouslinja olisi pelkästään liian vasemmistolainen. Ehkä se on ollut vain liian vaikeasti hahmotettavissa.
Helsingissä vihreät menettivät 8,2 prosenttiyksikköä vuoden 2019 äänistä. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että vihreiden listat olivat täynnä melko tuntemattomia nimiä.
Entisistä kansanedustajista ehdolle eivät enää asettuneet helsinkiläiset Emma Kari ja Outi Alanko-Kahiluoto, joilla molemmilla oli viime vaaleissa merkittävä äänimäärä. Pirkanmaalta Satu Hassi, Kaakkois-Suomesta Heli Järvinen ja Uudeltamaalta Pirkka-Pekka Petelius eivät enää olleet ehdolla. Näin monen konkarin poisjääminen pienestä puolueesta vaikuttaa väistämättä niin, että osa äänestäjistä lähtee etsimään ehdokasta myös muista puolueista.
Epäonnistumiset hallituksessa
Puolueiden pitäisi tietää, että vaalikampanjaa ei aloiteta kuukautta ennen vaaleja, vaan ihmisten luottamus pitäisi ansaita teoilla ja sanoilla jo paljon aiemmin.
Vaikka ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat akuutteja, monen suomalaisen ajatukset ovat viime aikoina olleet paljon lähempänä. Otsikoissa ovat olleet korona ja Ukrainan sota, ja niiden seuraukset. Inflaatio, energiakriisi ja korkojen nousu ovat saaneet jopa keskiluokan pelkäämään toimeentulonsa puolesta.
Vaikka pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus, jossa vihreätkin oli mukana, teki elvyttävää politiikkaa ja tuki kansalaisia energiakriisissä, moni joutui kuitenkin maksamaan hurjia sähkölaskuja. Osa joutui kovaan ahdinkoon.
Ympäristöhuolet jäävät helposti sivuun kun pitää miettiä, onko rahaa ruokaan vai lämmitykseen. Puheet sähköautoista ja aurinkopaneeleista ovat monille pienituloisille aika etäännyttäviä.
Suurin osa suomalaisista elää illuusiossa, että heidän elämäntapansa on ympäristön kannalta täysin tai jokseenkin kestävä. Tämä tosin on harhaluulo. Suomalaisten pitäisi Sitran tutkimuksen mukaan pienentää ilmastopäästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jotta olisimme kestävällä tiellä. Jos ihmisillä ei ole tilannekuvaa, voi olla vaikea innostua ympäristöpolitiikasta. Ongelmana on myös, että ympäristöpolitiikasta usein vieläpä kerrotaan luotaan työtävillä luvuilla, ja mahdollisilla tulevaisuuden skenaarioilla.
Helmikuussa julkaistun MTV:n kyselyn mukaan ihmisten mielestä keskeisimpiä vaaliteemoja olivat sosiaali- ja terveyspalvelut, ruuan hinta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon suojelu olivat vain harvan arvostamia vaaliteemoja.
Ennen vaaleja vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo sanoi Politiikkaradion vaalitentissä, että vihreät ajaa uutta maankäyttömaksua. Se perittäisiin metsänomistajilta, jotka raivaavat puita pellon raivaamisen tai rakentamisen tieltä. Suomessa on yli puoli miljoonaa metsänomistajaa. Osa varmasti haluaa suojella metsiä, mutta monet ehkä haluavat kuitenkin mahdollisimman vähän rajoituksia sille mitä metsilleen tekevät.
Hallituksessa vihreät ovat olleet toistuvasti napit vastakkain keskustan kanssa. Riidat ovat korostaneet asetelmaa, jossa keskusta puolustaa metsänomistajia ja vihreät haluavat tiukempaa luonnonsuojelua. Tämä näkyi esimerkiksi luonnonsuojelulain käsittelyssä. Riidoista ei välttämättä jää käteen kummallekaan osapuolelle yleisön suosiota.
Ilmastokriisistä huolestuneet ovat joutuneet pettymään hallituksen laihoihin ilmastotoimiin. Ympäristöjärjestöt ovat jopa haastamassa hallitusta oikeuteen riittämättömistä ilmastotoimista.
Jos ja kun vihreät ovat kokeneet, että hallitus ei ajanut riittävän kunnianhimoista linjaa, olisi voinut olla järkevää lähteä hallituksesta, eikä tyytyä vain kritisoimaan hallituskumppaneita.
Kun tämän päälle tehdään vaisu kampanja huonolla sloganilla, niin ei ole ihme, että edes puheenjohtaja Maria Ohisalon selkeäsanaiset esiintymiset vaalitenteissä ja -debateissa eivät pelastaneet puoluetta tappiolta.
Ohisalo ilmoitti tänään, että ei ole käytettävissä puolueen johtoon. Uusi puheenjohtaja valitaan seuraavassa puoluekokouksessa. Seuraavaksi puheenjohtajaksi on väläytelty kansanedustaja Atte Harjannetta, Krista Mikkosta, Oras Tynkkystä, Hanna Holopaista, Fatim Diarraa ja Saara Hyrkköä. Europarlamentaarikko Ville Niinistö on sanonut, että ei lähde ehdolle puolueen puheenjohtajaksi.
Kuka tahansa vihreiden seuraavaksi puheenjohtajaksi valitaan, kannatuksen nostaminen ei ole helppoa. Ensimmäinen askel olisi kuitenkin käydä rehellisesti läpi, miksi kannatus laahaa, eikä piiloutua taktisen äänestämisen tai muiden helppojen selitysten taakse piiloon.
Juttua päivitetty 11.4.2023 klo 17.51: Ville Niinistö sanoi, ettei ole lähdössä ehdolle puheenjohtajakisaan.