Valtio ei pysty korvaamaan viime vuoden petovahinkoja kokonaan. Poronhoitajille maksetaan huhtikuun 13. päivästä lähtien 74 prosenttia petojen aiheuttamista vahingoista. Loppuosa maksetaan myöhemmin, mikäli siihen saadaan rahaa valtion lisätalousarviosta.
Maa- ja metsätalousministeriön erikoisasiantuntija Jussi Laanikari kertoo, että toinen osa petovahingoista voidaan maksaa poronhoitajille aikaisintaan elokuussa.
– Mahdollinen lisätalousarvio valmistuu ehkä kesäkuun alussa. Myöhempi erä menee maksuun luultavasti aikaisintaan elo-syyskuussa, sanoo Laanikari.
Vuonna 2022 pedot tekivät vahinkoa porotaloudelle yli kymmenen miljoonan euron edestä. Ahmat aiheuttivat tuhoja eniten. Petovahingoille on määritelty EU-komissiossa kymmenen miljoonan euron korvauskatto. Jos vahingot menevät rajan yli, maa- ja metsätalousministeriö hakee korvauksille lisämäärärahaa eduskunnalta.
EU-komission korvausraja tulee pysymään samalla tasolla vielä seuraavat vuodet kohonneista vahingoista huolimatta.
– Lyhyellä aikataululla sitä ei voida nostaa. Vuonna 2025 tai ehkä 2026 korvauksissa voisi olla korkeampi raja. Siihen saakka mennään 10 miljoonan euron maksukaton mukaisesti, Laanikari toteaa.
Pahimmille alueille ei voida myöntää poikkeuslupia ahmalle
Poronhoitajat eivät jää ensimmäistä kertaa ilman täysimääräistä korvausta. Vuosina 2017 ja 2018 valtio joutui leikkaamaan korvauksista osan pois, koska vahingot kasvoivat niin suuriksi. Vuonna 2019 taas poistettiin paljon puhuttanut Lex Halla, joka korvasi poikkeuksellisen suuria petovahinkoja kärsineille paliskunnille porotuhot kolminkertaisena.
Vaikka tuhot huitelevatkin tällä hetkellä ennätyslukemissa, suurpetojen aiheuttamat petovahingot tulevat maa- ja metsätalousministeriön mukaan kasvamaan vielä entisestään.
– Se on ihan varmaa. Ahman metsästys on käytännössä estynyt täysin pahimmilla vahinkoalueilla, jotka ovat Natura-alueita. Siellä katsotaan, että yhdenkin ahman poistaminen haittaa merkittävällä tavalla Natura-alueen suojeluarvoja, kertoo Laanikari.
Tilanne on erityisen tukala poronhoitoalueen pohjoisimmissa paliskunnissa. Suurin osa niistä kuuluu Natura-alueisiin, jonka lisäksi monet paliskunnat sijaitsevat kansallispuistoissa.
– Käytännössä pahimmille alueille ei voi ahman poikkeuslupia myöntää, vaikka vahingot olisivat kuinka suuria. Ja nämä pahimmat vahinkoalueet ovat nimenomaan pohjoisen suuria Natura-alueita ja kansallispuistoja, kertoo Laanikari.
Taustalla on KHO:n päätös, joka koskee ahman pyyntiä Käsivarren paliskunnassa vuonna 2017. Päätöksessä todettiin, että Riistakeskus oli toiminut väärin myöntäessään ahmanpyyntiluvan Tarvantovaaraan, joka kuuluu Natura 2000 -suojelualueeseen. KHO:n päätöksen jälkeen kaikkiin ahmanpyyntilupahakemuksiin tulee tehdä Natura-arviointi.
Poronhoitajat hädissään lisääntyneen ahmakannan vuoksi
Käsivarren paliskunta Enontekiöllä on jo kauan ollut tilastojen kärjessä ahmojen aiheuttamien tuhojen osalta. Paliskunnan poroisäntä Juha Tornensis kertoo, että kulunut talvi on ollut raskas ja poronhoitajat ovat soitelleet hänelle pyyntilupien saamiseksi.
Tornensis kuvailee, että ahmat ovat olleet tänä vuonna hyvin aggressiivisia.
– Kelit ovat olleet sellaisia, että lumi ei kanna poroa, mutta ahman kantaa. Totta kai ahmat ovat myös lisääntyneet, koska pyyntilupia ei myönnetä, sanoo Tornensis.
Tornensiksen mukaan tapettuja vaatimia eli naarasporoja on mahdotonta korvata. Petovahingot tuntuvatkin selvästi poronhoitajien lompakossa.
– Täytyy jättää paljon vasoja elämään, että naarasporojen määrä pysyy samalla tasolla. Ahma ottaa parhaimmat ja painavimmat porot, joita lumi ei kanna. Ei pidä paikkaansa, että se tappaisi heikoimman yksilön, sanoo Tornensis.
Poroisäntä on pettynyt, että valtio ei pysty korvaamaan petovahinkoja täysimääräisenä.
– Se tarkoittaa, että on vähemmän rahaa ajamiseen, paimentamiseen ja päivittäiseen liikkumiseen. Kuitenkin pitäisi liikkua nähdäkseen mitä tunturissa tapahtuu, sanoo Juha Tornensis.