Rovaniemeläisen pitkän linjan kelkka-aktiivin Seppo Koiviston mukaan kelkkailulla on matkailun ja teollisuuden kautta merkittävä vaikutus Lapin talouteen.
Ramboll selvitti yhdeksän vuotta sitten, minkälaiset vaikutukset moottorikelkoilla on aluetalouteen. Selvityksen mukaan tulovaikutukset olivat lähes 300 miljoonaa euroa sisältäen kelkkojen valmistuksen, myynnin ja huollon, ohjelmapalvelut, reittien ylläpidon ja infran sekä vapaa-ajan kelkkailun.
Verotuloja kelkkailun arvioitiin tuottavan yli viisi miljoonaa euroa. Koiviston itsensä päivittämien laskelmien mukaan tulovaikutukset olisivat nykyään kelkkatehtaan menestyksen myötä jo yli 500 miljoonaa euroa.
Valtion pitäisi panostaa enemmän kelkkailuun
Koiviston mukaan kelkkaharrastajat ja kelkkasafariyritykset toivovat, että kelkkareitteihin panostettaisiin enemmän valtion taholta.
– Kelkkareittien taso ei riitä. Rovaniemelle tuodaan valtava määrä matkailijoita, jotka ovat liikekannalla jo marraskuussa. Reitit höylätään kuntoon vasta tammikuussa. Siinä ei ole mitään järkeä. Kun Aasiasta saapuu matkailijoita, jotka joutuvat ajaa röykkyyttämään kuoppaisilla reiteillä, niin he varmasti kertovat, ettei tänne kannata tulla, Koivisto uskoo.
Rovaniemen kelkkareittejä huoltaa Rovaniemen kaupunki sekä harrastajista, safariyrittäjistä sekä kelkkatehdas BRB:stä koostuva pooli.
Koivisto näkee, että hupikelkkailijoiden reitit pitäisi laittaa kuntoon nimenomaan valtion kukkarosta.
– Moottorikelkkailijat ovat vuosikaudet maksaneet polttoaineveroa. Moottorikelkkareittien infra voitaisiin laittaa kuntoon näillä rahoilla, hän ehdottaa.
Metsähallitukselta rahaa reitteihin
Koivisto kertoo olleensa yhteydessä lappilaisiin kansanedustajiin lappilaisten moottorikelkkailijoiden toiveista.
– Valtiolta tuli rahaa metsähallituksen kautta, ja se käytettiin Enontekiön ja Savukosken reittimerkintöjen uusimiseen.
Metsähallitus yhteistyössä usean eri toimijan kanssa on jo kolme vuotta sitten pyörineessä hankkeessa selvittänyt moottorikelkkailuolosuhteiden kehittämistä niin että ne palvelisivat paremmin niin harrastajia kuin yrityksiäkin.
Hankkeeseen haastateltiin muun muassa harrastajia, safariyrityksiä ja kuntien edustajia.
Maankäytön erityisasiantuntija Elina Odé Metsähallituksen luontopalveluista kertoo, että vastauksissa oli paljon hajontaa. Monet kuitenkin toivoivat reittisuunnitteluun ja reittien ylläpitoon yhteistä käytäntöä riippumatta siitä, mikä taho reitistä vastaa.
Raportin mukaan väylästön asianmukaisen ylläpidon kannalta suurin ongelma on säännöllisen rahoituksen puuttuminen. Väylästön hallinnon ja ylläpidon rahoitukseen esitetään hankkeen loppuraportissa yleisen väylästönhoitomaksun käyttöönottoa.
Maksua perittäisiin kaikilta väylästöllä liikennöiviltä moottorikelkoilta.
–Vuonna 2018 maksun suuruudeksi arvioitiin 80–100 euroa. Nyt se olisi varmaan suurempikin. Harrastajien mielestä reittien pitäisi olla ilmaisia, Odé kertoo.
– Sen jälkeen, kun meillä on infra kunnossa, niin uskon, että kelkankäyttäjät ovat valmiita maksamaan reittimaksuja. Ainakin muutaman kympin, Koivisto laskee.
Safarifirmat säilövät lunta
Kelkkailu on tärkeässä osassa lappilaisessa matkailubisneksessä. Ensimmäiset talvimatkailijat saapuvat jo marraskuussa. Vastaako todellisuus mielikuvia, joita turisteilla on kelkkailusta nietosten keskellä?
– Aina se on elämys, kun maa on valkoinen, toteaa Lapland Safariksen toimitusjohtaja Rami Korhonen.
Menneenä talvena lumi tuli myöhään ja vesistöalueiden jäät olivat pitkään ohuet. Se asetti haasteita safarikauden aloitukseen.
– Säilömme lunta, jotta pääsemme rakentamaan lyhyempiä reittejä jo alkutalvesta, kertoo Korhonen.
Korhonen muistuttaa, että Suomessa turistit eivät moottorikelkkaile vain kelkkailun vuoksi, vaan yleensä kelkoilla siirrytään elämyksien äärelle.
– Suomessa reitit on suunniteltu hyvin, ja reittien varrella on palveluja matkailijoille, Korhonen kiittelee.
Möykkyistä kyytiä
Korhosen mukaan Rovaniemen keskustasta Napapiirille menevät reitit ovat välillä karmeassa kunnossa, koska ne ovat niin kovalla käytöllä.
– Turistit ajavat kelkkaa kaksi päällä. Onhan se melkoisen möykkyistä kyytiä, eikä niin miellyttävää. Ennen kaikkea reittien kunto on matkailukelkkailussa turvallisuustekijä, koska ajajat ovat usein kokemattomia.
Korhonen kertoo, että yritykset osallistuvat reittien kunnostamiseen omalla panoksellaan. Täysin omalle kontolleen reittien tekemistä yritykset eivät ottaisi.
– Reittien lanaamiseen tarvitaan raskasta kalustoa. Ainahan esimerkiksi reittien pohjat voisivat olla paremmassa kunnossa, mutta pohjaaminen on reittien kunnossapidossa kallein toimenpide, hän toteaa.
Kevät pitkällä, joten reittejä ei lanata
Kevät on niin pitkällä, että kelkkareittien ylläpitämistä ollaan lopettelemassa Lapissa. Tosin pääreittejä lanataan muun muassa Kittilän Levin alueella edelleen. Meri-Lapissa ja Rovaniemellä kelkkareittejä ei enää lanata.
– Reittejä kunnostetaan niin pitkään, kuin keliä riittää. Kun lumi menee märäksi pysyvät reitit melkeinpä parempina, kun niitä ei lanaa, kertoo Tornion, Keminmaan ja Kemin kelkkareiteistä huolehtiva Hannu Mäkimaa Tornion koneyhtymän osuuskunnasta.
Meri-Lapin kelkkareittien pohjat etenkin Torniossa ovat hänen mukaansa melko hyvät.
– Tornion Heinijänkkältä Keminmaahan kulkevalta reitiltä pitäisi poistaa puita jonkin verran, sillä reitti on mennyt paikoin kapeaksi. Uusi reitti Keroputaalta Martimoon on hyvässä kunnossa.
Kemissä on joitain huonoja reittejä.
– Hepolasta Lapintuuleen ja Lapintuulesta Takajärvelle on kivikkoisia paikkoja, ja reittiä pitäisi pohjata kesäaikaan ja kiviä poistaa, jos se on mahdollista. Kivipätkät on merkitty kyllä.
Mäkimaan mukaan Meri-Lappiin pitäisi saada enemmän reittejä. Esimerkiksi kelkkareitti Keminmaasta Rovaniemelle puuttuu.
– Kun kelkkareitti kerran perustetaan ja pohjataan, pysyy se hyvänä pitkään, Mäkimaa tietää.
Palautetta kelkkareiteistä
Rovaniemen kaupungin moottorikelkkareitistöstä vastaavan yhdyskuntatekniikan osaston metsätalousinsinööri Kari Lukkarisen mukaan Rovaniemen reittien pohjat on tehty.
– Sorapintaa niissä ei ole, vaan ne ovat normaalia maastoa.
Soiden päälle pohjauksia ei ole tehty, vaikka osa kelkkailijoista on Lukkarisen mukaan jopa vaatinut, että soille pitäisi ajaa maata, että reitti olisi aikaisemmin talvella käytössä.
Lukkarinen kertoo, että nyt kun ilmastonmuutoksen myötä lunta tulee myöhemmin, päästään reittejä tekemään useimmiten vasta tammikuussa.
– Aina alkutalvesta saamme palautetta, ettemme osaa kelkkareittejä hoitaa. Se unohtuu kyllä näin keväällä, jos lunta on paljon, Lukkarinen kertoo.
Lukkarinen muistuttaa, että tamppaaminen ei auta, jos lunta ei ole tullut.
Kaikkemme teemme, mutta valitettavasti luonnonlumeksi emme voi muuttua.
Kari Lukkarinen
– Kaikkemme teemme, mutta valitettavasti luonnonlumeksi emme voi muuttua, hän huomauttaa.
Kelkkailun suosio on kasvanut Lapissa. Lukkarinen kertoo, että pelkästään Rovaniemelle on tullut 600 kelkkaa lisää.
Lukkarinen ymmärtää kelkkailijoiden näkökulmia. Kun kallis kelkka on tullut hankituksi, olisi sillä mukava päästellä mahdollisimman monta kuukautta.