Samaan aikaan kun hallitustunnustelija Petteri Orpo (kok.) pohtii tulevaa hallituspohjaa, toimittajat ja politiikan taustavaikuttajat tuntuvat olevan varmoja hallitusneuvotteluihin suuntaavista puolueista.
Ennakoinnin mukaan kokoomus aloittaa hallitusneuvottelut perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien kanssa, ja tämän päätelmän kanssa on vaikea olla eri mieltä. Riittää kun kuuntelee puolueiden puheenjohtajien lausuntoja eri tiedotustilaisuuksissa.
SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin sanoi maanantaina, että kokoomus pyrkii ensisijaisesti muodostamaan hallitusta perussuomalaisten kanssa. Marin perusteli näkemystään sillä, ettei SDP:n kanssa ole käyty todellisia neuvotteluita konkreettisista kiistakysymyksistä.
Hallitustunnustelija Orpo puolestaan kertoi samana päivänä, että kokoomuksen ja SDP:n suurimmat erot liittyvät julkisen talouden kriisitietoisuuden tasoon ja keinoihin, joilla talous saadaan tasapainoon.
Orpo toisti samaisessa tiedotustilaisuudessa näkemyksensä, jonka mukaan julkinen talous on prioriteettilistalla korkeimmalla, kun uutta kokoonpanoa mietitään.
Tilanne on siinä mielessä erikoinen, että harvoin yksi vaalien voittajapuolueista on kertonut jo tunnusteluvaiheessa opposition olevan sille todennäköisin vaihtoehto. Mistä tässä on oikein kyse?
SDP ja kokoomus tukkanuottasilla
Hallitustunnustelut näyttävät lähteneen puolueiden välillä tahmeasti liikkeelle. Demarit kertoivat jo ennen eduskuntavaaleja taustakeskusteluissa, etteivät kokoomuslaiset ole pitäneet heihin aktiivisesti yhteyttä mahdollisista hallitusneuvotteluista.
Tämä osaltaan vaikutti siihen, että SDP otti tavoitteekseen suurimman puolueen paikan vaaleissa, ja tämän takia puolue otti myös riskejä vaalikamppailun aikana. Suurimman puolueen asema olisi varmistanut SDP:lle paikan hallituksessa, kun puolue olisi johtanut hallitustunnusteluita suurimpana puolueena.
Eduskuntavaalien jälkeen eri mediat ovat kertoneet kokoomuksen ja perussuomalaisten välisestä yhteydenpidosta, jossa on käyty läpi muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa. Nämä keskustelut on mediatietojen mukaan aloitettu jo ennen vaaleja, eikä se ole ihme.
Maahanmuuton tiedetään olevan yksi kokoomuksen ja perussuomalaisten välisen hallitusyhteistyön kipukohdista. Vielä vaikeammaksi se muodostuu, kun yhtälöön lisätään perussuomalaisten mahdollinen hallitusyhteistyö RKP:n kanssa.
SDP:n ja kokoomuksen epävirallisissa keskusteluissa vaalien jälkeen on käyty läpi muun muassa julkista taloutta sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista. Demareiden mukaan keskusteluja on käyty ylätasolla, eikä niissä ole päästy konkreettisiin yksityiskohtiin. Myös kompromissien hakeminen loistaa demarien mukaan poissaolollaan.
SDP:ssä epäillään, että kokoomus on yrittänyt käyttää heitä lähinnä vipuvartena neuvotteluissa perussuomalaisten kanssa.
Kokoomuslaiset tulkitsevat samoja tapahtumia tyystin erilaisen narratiivin kautta. Kokoomuksesta kerrotaan, että se on ollut yhtä aktiivisesti yhteydessä sekä perussuomalaisiin että demareihin. Ja että kokoomus on ollut yhteydenpidossa aloitteellinen osapuoli.
Kokoomuslaiset epäilevät, ettei SDP:llä ole aitoa halua lähteä yhteiseen hallitukseen sen kanssa. Samalla kokoomuksesta esitetään arveluita, joiden mukaan hallitukseen meno jakaa SDP:tä sisäisesti.
Osa puolueen edustajista myös arvioi, että Marin on tulppa yhteistyössä kokoomuksen kanssa. Tilanne helpottuu kokoomuslaisten näkökulmasta vasta sitten, kun Marin astuu syrjään puolueen puheenjohtajan paikalta syyskuun puoluekokouksessa Jyväskylässä. Tätä ennen neuvottelut puolueen kanssa ovat vaikeat.
Yhtä kaikki julkiset lausunnot ja taustakeskustelut osoittavat, että puolueet ovat tukkanuottasilla keskenään ja tarvittaisiin vähintään keskikokoinen ihme, että puolueet aloittaisivat hallitusneuvottelut keskenään.
Puolueiden keskinäinen mittelö saa epäilemään sitä, että molemmat rakentavat suurelle yleisölle tarinaa nyt siitä, miksi SDP joutuu hallitusneuvotteluiden ulkopuolelle.
Mikä tarina jää elämään?
Kokoomuksen julkisissa ulostuloissa ja käytäväkeskusteluissa korostuvat ajatukset siitä, että demarit eivät ole valmiita tulemaan vastaan julkisen talouden sopeuttamisessa.
Tätä taustaa vastaan Petteri Orpon on helppo perustella omilleen ja suurelle yleisölle sitä, miksi se valitsi hallitusneuvotteluihin kumppanikseen SDP:n sijasta perussuomalaiset. Yhteistyö on kokoomukselle myös siinä mielessä edullista, että puolue pystyisi ajamaan omannäköistään työmarkkinapolitiikkaa ensi hallituskaudella.
SDP:n narratiivissa puolestaan korostuu ajatus kokoomuksesta, joka haluaa rakentaa perusporvarihallituksen ilman neuvotteluita SDP:n kanssa. Tästä asemasta puolueen on helppo hyökätä oppositiosta kokoomusjohtoisen hallituksen leikkauksia ja työmarkkinapolitiikkaa vastaan.
Se, kumpi näistä tarinoista alkaa elää vahvemmin, jää yleisön päätettäväksi. Puolueet tekevät kuitenkin kaikkensa, että niiden omaa tulkintaansa tilanteesta toistetaan eniten.
Herättikö analyysi ajatuksia? Voit kommentoida sitä 27.4.2023 kello 23 asti.