Uskonnolla on Ukrainan sodassa merkittävämpi rooli kuin länsimaissa ehkä ymmärretään.
Itä-Suomen yliopiston teologian yliopistotutkija Heta Hurskainen ja dosentti Teuvo Laitila avaavat tuoreessa Ukraina on meidän -tietokirjassa Venäjän ja Ukrainan kirkkojen suhdetta.
Teos osoittaa, että ortodoksinen uskonto vaikuttaa perustavanlaatuisella tavalla sekä politiikkaan että maiden välisiin suhteisiin.
– Maallistuneesta suomalaisesta voi olla kaukainen ajatus, että kirkolla tai teologialla olisi suurta vaikutusta yhteiskuntaan. Mutta Venäjällä ja Ukrainassa kirkko on merkittävä tekijä, Hurskainen toteaa.
Uskonto sodan oikeutuksena
Ukrainan sodassa uskonto näkyy muun muassa siinä, miten Venäjä perustelee hyökkäystä.
Presidentti Vladimir Putin on puhunut pyhästä sodasta, jota Venäjä käy puolustaakseen olemassaoloaan ja arvojaan.
Venäjän ortodoksisen kirkon pää, Moskovan patriarkka Kirill on asettunut Putinin tueksi. Hän katsoo, että sota on seurausta länsimaisista arvoista ja että sodassa kyse on hyvän ja pahan taistelusta.
Teuvo Laitila arvioi, että länsimaissa hämmentävinä pidetyt lausunnot on suunnattu ennen kaikkea venäläisille.
– Venäjällä on tarve luoda viholliskuvia ja keksiä perusteita sille, miksi sota jatkuu. Maan poliittiselle johdolle on ongelma, ettei sotaa ole pystytty ratkaisemaan tavalla, joka voitaisiin myydä voittona, Laitila toteaa.
Myös kirkko hamuaa valtaa
Venäjän ortodoksinen kirkko tukee Putinia, koska se katsoo, että sodasta on sille hyötyä.
Heta Hurskainen kertoo, että Moskovan patriarkaatti yrittää vahvistaa asemaansa Ukrainassa ja Venäjän lähialueilla.
– Patriarkka Kirillin ajattelussa Venäjä, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova kuuluvat kaikki venäläiseen maailmaan eli pyhän Rusin alueeseen. Tällä alueella tulisi olla vain yksi ortodoksinen kirkko, jota johdetaan Moskovasta, Hurskainen kuvaa.
Tällä hetkellä näin ei ole, vaan esimerkiksi Ukrainassa on kaksi merkittävää ortodoksista kirkkoa: Ukrainan ortodoksinen kirkko ja Ortodoksinen kirkko Ukrainassa.
Ortodoksinen kirkko Ukrainassa on täysin itsenäinen. Sen sijaan Ukrainan ortodoksinen kirkko kuuluu Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Joskin sen asema on tällä hetkellä Hurskaisen mukaan epäselvä.
– Yhtäältä kirkkoa syytetään yhteistyöstä Venäjän kanssa, toisaalta se itse sanoo olevansa täysin ukrainalainen ja Ukrainan itsenäisyyden kannalla.
Yhdessä valtiossa vain yksi kirkko
Moskovan patriarkaatille itsenäinen Ortodoksinen kirkko Ukrainassa on uhka, sillä se haastaa ortodoksisuuteen kuuluvan ajatuksen, että yhdessä valtiossa tulee olla vain yksi kirkko.
– Patriarkka Kirill ei näe, että Ortodoksinen kirkko Ukrainassa olisi kirkko lainkaan, Hurskainen sanoo.
Lisäksi sodan seurauksena Ukrainan valtio on alkanut painostaa, että maan ortodoksisten kirkkojen pitäisi yhdistyä yhdeksi, itsenäiseksi, ukrainalaiseksi kirkoksi.
– Tilastollisesti tämä näkyy niin, että noin 1 500 seurakuntaa on jo siirtynyt Moskovan patriarkaatin alaisesta kirkosta itsenäiseen Ortodoksiseen kirkkoon Ukrainassa, Laitila sanoo.
Hän uskoo, että Moskovan patriarkaattia hiertää myös se, että Ortodoksinen kirkko Ukrainassa itsenäistyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin tuella.
– Konstantinopolin ja Moskovan välillä on 2000-luvulla ollut kasvavia kiistoja, ja Ukrainan kysymys on yksi välejä hiertäneistä asioista, Laitila sanoo.
Kiistan taustalla tuhat vuotta vanha tapaus
Moskovan patriarkaatille Ukrainalla on erityinen merkitys, sillä se näkee juurensa nyky-Ukrainan alueella tapahtuneessa Kiovan kasteessa.
Suuriruhtinas Vladimir antoi 900-luvun lopulla kastaa itsensä ja koko kansan, mitä pidetään itäslaavilaisen ortodoksisuuden alkupisteenä.
– Moskovan patriarkaatin ajattelussa Kiovassa syntynyt oikea ortodoksisuus on historian saatossa siirtynyt Moskovaan, Heta Hurskainen toteaa.
Ukrainassa tällaista historian tulkintaa ei allekirjoiteta. Sen sijaan ukrainalainen historiankirjoitus korostaa, että Moskovaan on kehittynyt oma kulttuurinsa täysin Kiovasta riippumatta.
– Moskovan näkökulmasta tämä on tietysti ongelmallinen tulkinta, sillä venäläisen maailman ajatukselta putoaa pohja, Teuvo Laitila toteaa.
Lännen lankeemus
Ukrainassa käydään siis myös ortodoksisen kirkon sisäistä valtataistelua.
Moskovan patriarkaatti on jäsenmäärältään suurin, mutta Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti on vanhin ja arvovaltaisin.
Moskovan patriarkaatin mukaan Konstantinopoli on langennut lännen harhaoppeihin.
– Moskovassa ajatellaan, että sen johtama ortodoksisuus sisältää oikeat arvot, joihin kuuluvat esimerkiksi isänmaallisuus ja perinteinen perhemalli, Heta Hurskainen sanoo.
Syytökset kuulostavat varsin samankaltaisilta, joita presidentti Putin on esittänyt länsimaita kohtaan.
Neuvostoaika loi pohjan yhteistyölle
Venäjällä ortodoksisen kirkon ja valtion yhteistyöllä on pitkä historia, jossa neuvostoajalla on iso merkitys.
Neuvostoliitto oli ateistinen valtio, jossa ortodoksisella kirkolla oli monopoliasema. Kirkon tuli kuitenkin tehdä yhteistyötä valtion kanssa.
Teuvo Laitila kertoo, että kirkko oli neuvostojohdon silmissä ulkopolitiikan jatke, jonka tehtävänä oli vahvistaa Neuvostoliiton otetta Itä-Euroopassa.
Toisin sanoen uskonnon kautta yritettiin vaikuttaa kansan mielipiteisiin.
– Nykyisin kai puhuttaisiin hybridivaikuttamisesta, Laitila sanoo.
Ukrainassa useita kilpailevia kirkkoja
Kun Neuvostoliitto romahti, mureni myös ortodoksisen kirkon monopoli. Venäjällä se ei tarkoittanut yhteistyön loppua.
– Vahvistaakseen asemaansa Venäjän ortodoksinen kirkko ryhtyi tietoisesti pyrkimään yhteistyöhön valtion kanssa, Heta Hurskainen sanoo.
Ukrainaan neuvostoajan loppuminen synnytti uusia, kilpailevia kirkkoja.
Teuvo Laitila kertoo, että Ukrainassa valtion ja kirkon välille ei ole kehittynyt samanlaista symbioottista suhdetta kuin Venäjällä.
– Ukrainassa ei ole ollut yhtä ortodoksista kirkkoa, jonka kanssa valtio olisi voinut tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi itsenäinen Ortodoksinen kirkko Ukrainassa syntyi vasta muutama vuosi sitten, joten se ei ole edes ehtinyt luomaan suhteita valtioon, Laitila huomauttaa.
Isänmaallisuudesta tullut osa uskoa
Patriarkka Kirill on johtanut Venäjän ortodoksista kirkkoa vuodesta 2009 lähtien.
Hänen aikanaan kirkon ja valtion suhde on Venäjällä tiivistynyt entisestään.
Heta Hurskaisen mukaan Kirillin ajattelussa korostuu näkemys, että ortodoksinen kirkko tarvitsee rinnalleen maallisen johtajan, joka puolustaa kirkkoa.
– Samalla tavalla kuin ortodoksisen ihmisen tulee kasvaa kohti jumalaa, myös yhteiskunnan tulee kasvaa paremmaksi. Kasvu edellyttää, että yhteiskunta on ortodoksinen ja sillä on maallinen johtaja, joka tukee oikeisiin arvoihin perustuvaa kasvua, Hurskainen selittää.
Kirkon silmissä Putin toimii juuri tällaisena johtajana.
Jo ennen patriarkka Kirillin valtakautta ortodoksisessa kirkossa oli olemassa myös näkemys siitä, että isänmaallisuus on osa ortodoksista uskontoa. Kirillin aikana ajattelu on viety äärimmilleen. Hurskaisen mukaan isänmaallisuudesta on tullut lähes yhtä tärkeä osa uskontoa kuin usko pelastukseen.
– Ukrainan sodassa tämä tulee karmaisevalla tavalla näkyviin.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 7.5. klo 23:een saakka.