Maailman uhanalaisten hylkeiden suojelun kokous pidettiin Suomessa keväällä. Kokouksen järjesti Itä-Suomen yliopiston norpparyhmä. Tutkijoita saapui Alaskaa myöten.
Hyljetutkijoita yhdistää paitsi tutkimuksen kohde, myös globaalit ongelmat tutkimusalueesta riippumatta. Kalastuksen sivusaaliskuolleisuus, ihmisen aiheuttama häirintä ja ilmastonmuutos ovat vastassa kaikilla vesillä.
– Tein omat väitöskirjan jälkeiset opintoni aikanaan Alaskan yliopistossa professori Brendan Kellyn alaisena. Hyljetutkimus Jäämerellä oli silmiä avaava kokemus, kertoo Itä-Suomen yliopiston norppatutkija Mervi Kunnasranta.
– Saimaalle paluun jälkeen oli mykistävää tajuta, että täällä on tuollaisessa pienessä, tummavetisessä rapakossa selvinnyt oikea valtameren asukas, hän jatkaa.
Huonostihan siinä oli käydäkin. 80-luvun lopulla saimaannorppia oli jäljellä vain noin sata. Nyt kanta on suojelutoimien avulla saatu kasvamaan yli neljäänsataan, mutta aihetta helpotuksen huokaukselle ei edelleenkään ole.
Uhanalaisuuden raja on 10 000 eläimen kohdalla. Kenties Saimaaseen ei sellaista laumaa norppia kannata odottaa, mutta tuhansia niitä silti olisi oltava geneettisen monimuotoisuuden ja lajin tulevaisuuden turvaamiseksi.
Uraauurtavaa työtä Saimaalla
Suomessa tehty norppatutkimus on saanut maailmalla kiitosta ennakkoluulottomasta otteestaan. Alkuvuodesta tehty saimaannorpan genomitutkimuksen läpimurto, ja Saimalla käyttöön otetut keinopesät herättävät kiinnostusta.
Kuvatunnistuksessa on valjastettu mukaan myös Saimaalla liikkujat asukkaista mökkeilijöihin ja veneilijöihin.
Jokaisen norpan turkkikuviointi on uniikki. Tunnistekuvia on saatu hyvin ja ne auttavat osaltaan yksilöiden elämänkaaren seuraamista.
– Keinopesäkokeilut aloitettiin 2016 ja pesiin on syntynyt jo muutama kuutti. Tällä hetkellä meillä on aika vankasti jo tiedossa, millainen rakenne pesissä on oltava, norppatutkija Mervi Kunnasranta kertoo.
Usein unohtuu, että norppa voi elää jopa 40-vuotiaaksi. Se on myös utelias ja koiramaisen oppivainen nisäkäs, joten sen opettaminen keinopesiin näyttää mahdolliselta.
– Toivottavasti tätä ei kuitenkaan koskaan tarvitse käyttää aktiivisena suojelutoimenpiteenä. Siltä varalta, että joskus tulee sellainen aikakausi, ettei Saimaalle tule talvisin pysyvää jääpeitettä, varaudutaan myös siihen että kymmenien tai satojen keinopesien avulla voidaan turvata norpan lisääntyminen, Kunnasranta sanoo.
Tiedon päällä istuskeluun ei ole aikaa
Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvitaan kaikki saatavissa oleva tutkimustieto käyttöön päätösten tueksi - nyt.
Myös se hieman keskeneräinen tutkimusaineisto, jota tutkijat panttaavat.
– Meille tutkijoille on epämukavaa tulla julkisuuteen rippuakaan keskeneräisen tutkimustiedon kanssa. On totuttu akateemiseen käytäntöön, jossa tuloksia ensin varmistellaan moneen kertaan, ennen kuin niistä sanotaan julki mitään, toteaa Alaskan yliopiston professori Brendan Kelly.
Kelly on yksi arktisen alueen huippututkijoista, hän on työskennellyt Jäämerellä vuosikymmeniä. Käynnissä olevan muutoksen vauhti on yllättänyt kokeneenkin tutkijan.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tutkijoita vastassa lähes riippumatta siitä, mitä asiaa ja aihetta he tutkivat.
Kellyn oma työ hylkeiden parissa osui suorastaan polttopisteeseen, sillä arktinen alue lämpenee nopeimmin ja voimakkaimmin.
– Poliittisia ja taloudellisia päätöksiä tulevaisuuden turvaamiseksi on pakko tehdä nyt. Siksi kannustan tutkijoita kantamaan kortensa kekoon, vaikka hieman keskeneräisenäkin. Sekin on parempi, kuin että päätöksiä tehdään kokonaan ilman tutkimuspohjaa, Kelly kannustaa.
Saimaannorppa on palaamassa vanhoille asuinsijoilleen
Saimaannorppa voi kenties toimia suojelutyön prototyyppinä muuallakin. Norpan eteen tehdyt ponnistelut ovat kantaneet hyvää kuuttisaldoa.
Tutkijoiden aktiivisuus on otettu pääsääntöisesti hyvin vastaan, ja heidän ehdotuksiinsa on reagoitu.
– Saimaannorppatutkimuksella on ainakin viime vuosina ollut ilo huomata, että se tutkimustieto jota tuotamme, on vaikuttanut ja sitä kuunnellaan, Kunnasranta kertoo.
Kevään pesälaskennoissa on todettu tähän mennessä kahden kuutin syntyneen kalastusrajoitusalueiden ulkopuolelle, ja kolmen reuna-alueelle Pihlajavedellä, Etelä-Saimaalla ja Puruvedellä.
Kannan kasvun ansiosta norpat ovat palanneet pesimään alueille, joilta ne ovat ihmisen toiminnan seurauksena aikaisemmin hävinneet.
Pesimäalueen laajentumisen seurauksena Pohjois-Savon ELY-keskus aloittaa neuvottelut vesialueen omistajien kanssa. Metsähallitus puolestaan asettaa saimaannorpan suojelemiseksi uusia kalastusrajoituksia Puruvedelle kuutin pesäpaikan ympärille touko-kesäkuun aikana.
Norppakanta on vahvistunut nykyisen levinneisyysalueen reunoilla, erityisesti Puruvedellä, sekä lisäksi Pyhäselällä ja Suur-Saimaalla. Keskeisiltä alueilta Pihlajavedellä norppien määrä on jatkanut kasvuaan.
Savonlinnan pohjoispuolella Haukivedellä, Joutenvedellä ja Pyyvesi–Enonvesi -alueella kannan koko on pysynyt samana, tai hieman pienentynyt viime vuosien aikana.
Kuluvan kevään kuuttisaldo selviää lähipäivinä. Suojelutyötä tekevät toivovat, että mahdollisimman harva norppakannan tulevaisuuden turvaajista päätyy elämänsä alussa verkon painoksi.