Jos iloinen ilta päättyy niin sanotusti filmin katkeamiseen, syy ei välttämättä ole oman harkinnan pettämisessä. Yhä useammin syynä näyttää olevan jokin huume, lääke tai ylimääräinen alkoholi, jota on ujutettu lasiin salaa.
Tällainen tyrmäystipparikollisuus ei ole uutta ja se tunnetaan kaikkialla, mutta kuinka yleistä se on meillä ja muualla?
Kun Yle Uutiset kysyi epäilyksistä joitakin kuukausia sitten Lahden ja Lappeenrannan LAB-ammattikorkeakoulun ainejärjestöiltä ja opiskelijakunnalta, ne vastasivat, että lähes jokaisessa opiskelijatapahtumassa ainakin yksi osallistuja uskoi tulleensa huumatuksi.
Samanlaisten tietojen määrä myös muualta viittaa siihen, että näitä rikoksia tehdään aiempaa enemmän. Todennettua tietoa on kuitenkin hyvin vähän, monista syistä.
Vaikka rikosilmoitukset ovat mediatietojen mukaan lisääntyneet, viranomaistilastot likipitäen puuttuvat, sillä ilmoitukset on tapana rekisteröidä pahoinpitelyrikosten yleisotsikon alle. Erillinen tilasto puuttuu myös Suomesta.
Vaikka ilmoitukset eriteltäisiin, epäilyt eivät siltikään vastaisi likimainkaan todellista määrää, sillä kyselyjen perusteella poliisin puoleen ei edelleenkään yleensä käännytä.
Vielä paljon harvempi rikosilmoitus johtaa tutkintaan, saati rangaistukseen. Tutkintoja hankaloittaa se, että huumaamisessa käytetyt aineet alkavat poistua elimistöstä jo ennen uhrin tokeentumista. Tutkintaan päätyneissä tapauksissa uhri on yleensä raiskattu tai ryöstetty ja huumausepäily jää sen sivujuonteeksi.
Myös tieteellinen tutkimus tästä rikollisuudesta on niukkaa.
Suurinta huomiota tilanteen pahenemiseen on kiinnitetty Britanniassa. Kun koronarajoitusten purkaminen salli jälleen illanvietot, juomien vaivihkainen terästäminen todettiin etenkin opiskelijajuhlissa niin tavalliseksi rikokseksi, että parlamentti ryhtyi puimaan tilannetta.
Britanniasta on myös tarkinta kyselytietoa. YouGov-yhtiön kyselyssä viime vuoden lopulla kymmenen prosenttia naisista kertoi juomaansa kajotun. Miehistä osuus oli viisi prosenttia. Parlamentin kuultavana olleen Alcohol Education -säätiön kyselyssä 92 prosenttia huumaamista epäilleistä nuorista aikuisista oli kertonut, ettei ollut tehnyt rikosilmoitusta.
Parlamentin raportissa painotettiin ydinongelmana sitä, että rekisteröinnin puuttumisen ja tutkintojen vähäisyyden vuoksi kukaan ei oikeastaan tiedä, millaiset ihmiset näihin rikoksiin syyllistyvät ja miksi. Yhtenä syynä näyttää olevan jekkuilu, johon ryhtyneet eivät ymmärrä tekonsa vakavuutta.
Yksi ehkä monille yllättävä seikka nousee esiin kyselyjen lisäksi myös poliisin varoituksissa: baarissa saalistavan tuntemattoman sijasta huumaaja onkin usein tuttu ja rikos tapahtuu kotona järjestetyissä juhlissa.
”Älä koskaan jätä lasiasi vartioimatta”, ”älä ikinä ota vastaan vieraan tarjoamaa drinkkiä”, ”pysy aina pelkästään omassa kaveriporukassasi” – bilettäjille annetut turvaohjeet ovat karut ja ihmiskuva synkkä, eikä muuta ole toistaiseksi kyetty tarjoamaan huumaamisrikosten ehkäisemiseksi.
Tarton yliopistossa kehitetty älysormus ottaa siihen uuden näkökulman. Juomaan kuulumattomasta aineesta sekunneissa varoittavan sormuksen prototyyppi alkaa olla loppusuoralla.
Sormus sai alkunsa valoanturin eli optisen sensorin käytöstä sen selvittämisessä, miten hyvin sensorit kykenevät haarukoimaan muovia vesistöistä, kertoo Tarton yliopiston tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Huber Flores.
Hänen ryhmänsä tutkimusalaa on ubiikki eli jokapaikan tietojenkäsittely. Siinä laitteet viestivät keskenään langattomilla yhteyksillä ilman, että ihmisen tarvitsee olla käynnistämässä tai ohjaamassa toimintaa.
Ilman jokapaikan tietotekniikkaa ei olisi älykännykkää eikä monta muutakaan asiaa, joka nykyisin tuntuu aivan arkipäiväiseltä: kaukosäädintä, tietokoneen langatonta hiirtä, katossa vilkuttavaa palohälytintä.
Uusien käyttökohteiden mahdollisuudet ovat aina vain laajemmat, sillä anturit ovat kehittyneet samaan aikaan sekä yhä pienemmiksi että yhä tehokkaammiksi.
Yksi esimerkki Tarton yliopiston tutkimuksista on hedelmätarhan sadon kypsyysasteen seuraaminen sensorilla. Droonin lennättämä sensori voi kertoa myös, onko hedelmissä liikaa torjunta-aineita, ja auttaa kasvitaudin jäljille jo, kun se muhii vasta päärynässä tai parissa.
– Isot droonit ovat kalliita ja akku tyhjenee nopeasti, mutta pienentämiämme sensoreita voidaan lähettää lentoon pienillä ja edullisilla drooneilla kokonainen parvi, sanoo Flores.
Droonin kyydissä valosensori oli myös silloin, kun muovisaastetta metsästäneet tutkijat saivat älysormukseen johtaneen oivalluksensa. Sensori ampui veteen valonsäteen ja tarkkaili intensiteetin muutoksia palaavassa sähköisessä signaalissa.
– Näimme, että sensorit toimivat vedessä todella hyvin. Siitä juolahti mieleemme, että koska sensori on pieni, voisimme käyttää sitä myös sormuksessa. Testasimme hypoteesia, ja jo viikon päästä totesimme tulokset niin lupaaviksi, että päätimme jatkaa kehittelyä.
Sormukselle annettiin työnimeksi Hedgehog, siili.
Kun sensori lähettää valonsäteen juomaan, jonka sisältämät hiukkaset liikkuvat, niistä sensoriin palaavan heijastuksen kuvio on ikään kuin juoman sormenjälki.
– Jos juomaan lisätään jotakin muuta yhdistettä, heijastuskuvio muuttuu. Koska lasi on läpinäkyvä, valo pääsee helposti takaisin anturiin ilman, että nesteeseen tarvitsee koskea, kertoo Flores.
Sen selvittäminen, mitä nimenomaista ainetta juomaan on tuikattu, vaatii lisää dataa. Prototyyppiä varten pyritään yhdistämään eri aineiden aiheuttamat oireet juoman sormenjälkeen.
– Mielestäni sekin on mahdollista. Jotkin lääkeyhdisteet liukenevat hyvin nopeasti, toiset hitaammin. Kategorian voi päätellä sen perusteella, miten hiukkaset liikkuvat ylhäältä alas.
Tiede on tiedettä, bisnes vaatii sijoittajia, Huber Flores vastaa kysymykseen siitä, miten pian huumausyrityksiä torjuva älysormus on koruna bilettäjän sormessa.
Jatko riippuu mahdollisten rahoittajien kiinnostuksesta. Lopputuotteessa komponenttien on oltava demoa pienempiä ja ulkonäön pitää vedota tyylikkyydellä, jotta tulos on myyvä.
– Tieteessä testaamme käsitteitä ja arvioimme hypoteeseja. Prototyyppi, jota olemme käyttäneet ideoiden testaamiseen, valmistuu helposti 20 eurolla. Lopputuote on tietysti paljon kalliimpi, mutta kustannukset totta kai pienenevät, jos sormukset alkavat käydä kaupaksi.
Sormuksen pätevyyttä on testattu melkein kolme vuotta. Huber Floresin mukaan nyt ollaan loppusuoralla. Pääasia on varmistettu: sormus toimii. Tutkimusartikkelin mukaan se havaitsee juoman muutoksen yli 89-prosenttisen varmasti. Vielä kuitenkin on kysymyksiä, joihin hän haluaisi vastauksia.
– Jos yökerhossa tanssitaan, liikettä voi olla paljon. Se ehkä vaikuttaa mittauksiin. Tai suorituskyky saattaa heikentyä anturin päälle pudonneesta hikipisarasta. Valo tosin kulkee senkin läpi.
Floresia kiinnostaisi antaa sormuksia kokeeksi yökerhojen asiakkaille ja katsoa, miten hyvää dataa siitä kertyisi.
– Emme tietenkään oleta, että kenenkään juomaan silloin ujutettaisiin mitään, mutta olisi kiinnostavaa nähdä, millaisia tuloksia erilaiset juomat antavat aidossa tilanteessa.