– Olin aivan myyty!
Näin Reino Pirttijärvi kuvailee ensimmäistä kokemustaan ug-bileistä.
Pirttijärven ensikosketus ug-bileisiin oli hylätyssä hallirakennuksessa Helsingin Kyläsaaressa 2010-luvun alussa. Sittemmin Pirttijärvi on vieraillut ja ollut itse mukana järjestämässä vastaavia omaehtoisia tapahtumia niin ulkona kuin erilaisissa sisätiloissakin.
Ulkoilmabileet ja konemusiikkitapahtumat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Ug-bileinä, reiveinä tai open aireina tunnettuja taivasalla pidettäviä tapahtumia on järjestetty Suomessa jo vuosikymmenten ajan.
”Ug” on lyhenne sanasta underground, jolla viitataan valtakulttuurin ulkopuoliseen toimintaan.
Elektronista musiikkikulttuuria tutkinut Turun yliopiston yleisen historian dosentti Pertti Grönholm kertoo, ettei ilmiö ole suinkaan uusi. Rock-kulttuurissa on järjestetty ulkoilmatapahtumia jo yli 50 vuotta sitten.
– Jo 1960-luvun loppupuolelta lähtien on järjestetty ulkoilmabileitä, erityisesti musiikkifestivaalien muodossa. Jotkut musiikkityylit ja alakulttuurit ovat löytäneet oman paikkansa ulkoilmabileiden kautta.
Grönholm sanoo, että etenkin punk-yhteisössä on järjestetty omaehtoisia bileitä ja konsertteja ulkona. Myös diskomusiikki ja hip hop soivat ulkona 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa.
– Leimallisesti sellainen alakulttuuri, joka on elänyt vahvasti ulkotiloissa, on 1980-luvun ja 1990-luvun taitteessa syntynyt rave-kulttuuri, Grönholm sanoo.
Kokenut ug-bileiden järjestäjä Eino Reponen kertoo, miten järjestää omaehtoiset juhlat. Kuuntele vinkit:
Radan varrella ja rannoilla
Omaehtoisille konemusiikkitapahtumille on ollut ominaista, että tapahtumia järjestetään esimerkiksi varastohalleissa tai ulkona.
Reivien rantauduttua pohjolaan, ne levisivät suhteellisen nopeasti moniin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin, Turkuun, Raumalle ja Tampereelle.
Grönholm on perehtynyt Varsinais-Suomen vaihtoehtoiseen konemusiikkikenttään ja kertoo, että esimerkiksi Turussa on järjestetty ulkoilmareivejä jo vuodesta 1988 lähtien.
Grönholm mainitsee tämän ajan merkittävimmäksi järjestäjätahoksi Hyperdelic Housers -nimisen kollektiivin. Grönholmin mukaan ulkoilmabileiden suosio on aaltoillut läpi 2000-luvun.
Reino Pirttijärven kanssa Fire fest -tapahtumia järjestänyt Eino Reponen kertoo, että hänen ensikosketuksensa omaehtoisiin konemusiikkitapahtumiin oli psytrancen parissa. Trance- ja metsärave-kulttuuri edustavat Reposelle suomalaisen ug-biletekijöiden pioneereja.
Reponen ja Pirttijärvi ovat olleet mukana järjestämässä ug-juhlia jo miltei kymmenen vuoden ajan. Fire festeissä mielenkiintoista on se, että niitä on järjestetty aktiivisimman open air -sesongin ulkopuolella – myös pakkasten paukkuessa.
Open air ug-bileet pyörivät yleensä pienten lahjoitusten ja kioskimyynnin varassa ilman pääsymaksua. Reponen kertoo, että usein tapahtuman järjestämiseen tarvittavat asiat, kuten ääni- ja valotekniikka saadaan lainaamalla.
Koronarajoitusten aikana open air -bileet paisuivat isoiksi, kun yökerhot olivat kiinni. Myös konemusiikin, etenkin teknon ja housen, maailmanlaajuinen suosion nousu näkyi kävijämäärissä. Silloin otsikkoihin nousi tapahtumista aiheutuvat meluhaitat.
Pirttijärvi kertoo, että 2020 kesällä saattoi ohittaa Lapinlahdessa kahdet eri bileet ennen kuin löysi etsimiinsä juhliin.
– Siellä oli oikea potkulautojen meri.
Uudenlainen kävijäkunta toi hankaluutta järjestäjille, sillä suurissa tapahtumissa on enemmän turvallisuusriskejä.
Harmaalla alueella – miten paikat valikoituvat?
Eino Reponen sanoo, että tapahtumien suunnittelussa olennaista on, ettei tapahtumapaikan välittömässä läheisyydessä ole asutusta.
– Jos asutusta on lähettyvillä, niin on tärkeää, että kaiuttimien asettelun voi suunnitella siten, ettei se häiritse asukkaita. Ug-bileiden tarkoituksena ei ole tietenkään häiritä ketään, Reponen kertoo.
Reino Pirttijärvi kertoo, että bilepaikan löytäminen on Helsingin keskusta-alueelta haastavaa.
– Kun koko ajan rakennetaan, niin tapahtumien järjestämiseen soveltuvia joutomaita on vähemmän, Pirttijärvi sanoo.
Pirttijärvi kertoo, että ug-bileiden järjestäminen Helsingissä on tasapainoilua kahden asian välillä: pitäisi löytää paikka, missä aiheutuu vähiten häiriötä, mutta johon on helppo tulla.
– Aika monenlaisiin järjestelyihin venytään ja tehdään kompromisseja. Hinnalla millä hyvänsä saadaan bileet järjestettyä, Pirttijärvi sanoo.
Reposen ja Pirttijärven kokemus poliisin suhtautumisesta tapahtumiin on se, että mitä vain voi tapahtua. Toisinaan poliisi saattaa keskeyttää bileet, toisinaan he saattavat vain tarkistaa paikat.
Reponen sanoo, että jossain kohtaa skeneen tuli uusia tekijöitä, joiden tavasta ottaa kaupunkitilaa haltuun hän ei pidä.
– Tuli tekijöitä, jotka eivät kunnioita kaupunkitilan haltuunottoa. Aloin nähdä tilanteita, että poliisien saapuessa paikalle jotkin järjestäjistä menivät niiden auton luokse ja alkoivat vittuilla, Reponen kertoo.
Hänen mielestään kaikilla on oikeus kaupunkitilan haltuunottoon, mutta se tulisi tehdä muita kunnioittavalla tavalla.
Bileiden yleisömäärää pyritään rajaamaan muun muassa ilmoittamalla tapahtumista yksityisillä Facebook-kutsuilla ja Whatsapp-viesteillä.
– On tärkeää turvallisuuden kannalta, ettei tapahtumaan virtaa järkyttäviä määriä ihmisiä yli meidän kantokyvyn, Pirttijärvi sanoo.
Liian isoa yleisöryntäystä, ei-toivottuja alaikäisiä juhlijoita tai tapahtumavieraita, joille ug-bileiden käytöskoodisto ei ole tuttu, voidaan pyrkiä rajaamaan tapahtuman ulkopuolelle järjestämällä bileitä paikoissa, joihin lähteminen vaatii omistautumista.
Tällaisia paikkoja on Reposen ja Pirttijärven mukaan pääkaupunkiseudulla muun muassa Itä-Helsingin metsissä ja Espoossa.
Ongelmatilanteissa asioihin pyritään puuttumaan ja ihmisiä auttamaan.
– Ongelmana on vain se, ettemme pysty poistamaan ketään alueelta, Pirttijärvi toteaa.
Ikäviä tilanteita tulee Reposen ja Pirttijärven kokemusten mukaan huomattavasti harvemmin kuin yökerhoissa.
Ug-bileiden suosio on tuonut joitakin hankaluuksia, mutta toisaalta Pirttijärvi näkee suosiossa myös hyvää.
– Haluan nähdä mahdollisuuksia siinä, että tämmöisestä Berliinistä tutusta tanssilattiakuultturista tulee enemmän valtavirtaa.
Tällä hän tarkoittaa kulttuuria, jossa musiikkiin keskitytään, ihmisten henkilökohtaista tilaa kunnioitetaan ja jutteleminen sekä kännykällä kuvaaminen jätetään tanssilattian ulkopuolelle.
Voit keskustella aiheesta 30.5. kello 23:een saakka.