Neljä vuotta puettavan muotoilun linjalla LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa opiskellut Pinja Antikainen esittelee kompostissa käyneitä ja luonnon muokkaamia vaatteita.
Maan alle haudatusta, täyspellavakankaasta tehdyn mekon värit ovat peräisin kurkumasta, inkivääristä ja punajuuresta. Pesussa punajuuren punainen muuttui helmiäisen harmaaksi ja kurkumankeltainen vaaleni.
Antikaisen lähtökohtana oli luoda kompostoitava vaatemallisto ja toisaalta hyödyntää ympäristön olosuhteita materiaalin käsittelyssä. Luonnonmateriaalien ohella havaintoja tehtiin synteettisestä ja biohajoavasta polyamidista.
Vaatteet olivat kotikompostissa, niitä haudattiin maahan tai jätettiin luontoon syyssäiden armoille muutamaksi kuukaudeksi lumentuloon asti. Luontokäsittelyssä parhaiten muutoksia saatiin denim- ja pellavakankaisiin.
Vaikka poistotekstiilien kierrätys tehostui lakimuutoksen myötä vuoden alussa, huonokuntoiset vaatteet päätyvät edelleen sekajätteeseen ja polttoon, eivät hyöty- ja jatkokäyttöön. Kompostointi voisi Antikaisen mukaan olla yksi vaihtoehto vaatekierron loppuvaiheessa oleville materiaaleille.
Myös esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla tekstiilien poistopisteille voi olla hanakala päästä.
– Se edellyttää kuitenkin, että materiaalit ovat luonnonmukaisia ja myrkyttömiä.
Uudet tekniikat käyttöön ja tekstiilihävikki nollaan
LAB Muotoiluinstituutin puettavan muotoilun koulutuksessa kestävä kehitys ja kiertotalous ovat lehtori Minna Cheungin mukaan keskeisessä osassa. Perinteisemmän vaatesuunnittelun ohella kursseilla voi opiskella vaikkapa vaatteiden 3D-mallinnusta.
Jokaisen tänä keväänä valmistuvan 12 suunnittelijan mallisto perustuu opinnäytetyöhön, jota varten on tehty taustoitusta ja tutkimusta. Kestävyysarvoja opiskelijat ovat käsitelleet monelta kantilta.
Ympäristökysymysten lisäksi tutkimuksen kohteena ovat olleet muun muassa kauneusarvot, käytettävyys, erilaiset valmistustavat ja vaihtoehtoiset materiaalit.
Monet vaatteista on hankittu käytettyinä ja muokattu uusiksi tai suunniteltu zero waste -tekniikalla niin, että kankaasta jää mahdollisimman vähän leikkuujätettä, jos ollenkaan.
Lempivaate on usein vastuullinen, koska sitä käytetään usein ja pitkään
Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti viimeistä piirtoa myöten valmistettu vaate voi sekin olla turhake, jos asu jää kaupan rekkiin tai vaatekaappiin pölyttymään.
Muotinäytöksistä Lahdessa ja Helsingissä vastaava lehtori Susanna Björklund näkee, että maku muuttuu hitaammin kuin trendit. Ollakseen kestävä, vaatteen on hyvä olla paitsi laadultaan kestävä, myös itselle haluttava. Jos vaatteeseen on tunneside, sitä käytetään varmasti useammin.
– Kannattaa siis pohtia, minkälaisissa vaatteissa itse viihtyy, ja hankkia vaikka kuinka räväköitä ja värikkäitä vaatteita, jos sellaisista pitää.
Vaikka vaikea markkinatilanne on ajanut viime aikoina monet pienyrittäjät ja vastuulliset tuotemerkit ahdinkoon, Björklund uskoo suojattiensa löytävän oman tiensä alalla.
Valmistuneet ovat työllistyneet muun muassa vastuullisuusasiantuntijoksi, kaupan alan tehtäviin ja lähteneet ulkomaille jatko-opintoihin tai töihin. Jotkut työskentelevät myös stylisteinä ja pukusuunnittelijoina.
– Puettavassa muotoilussa on opetettu kestävää ja vastuullista vaatesuunnittelua jo vuodesta 2010 lähtien, olemme siinä vahvoja. Mahdollisuuksia on monia, haastavasta tilanteesta huolimatta.