Joonatan Nsukami, 24, muutti Kongosta Suomeen pakolaisena 6-vuotiaana. Hän kasvoi lastenkodissa Koti Ilolassa Sipoossa.
Ala-asteen ensimmäisellä luokalla häntä opetti Hilkka-niminen opettaja. Hilkka kysyi Nsukamilta, mitä hän haluaa olla aikuisena. Nsukami vastasi, että liikemies.
– Hilkalla oli visio, että voin olla liikemies vasta sitten, kun pystyn kertomaan sen suomen kielellä sujuvasti. Hän halusi auttaa ja nostaa minut sille tasolle, että voisin olla paras.
Opettajan kommentti jätti Nsukamiin jäljen. Hänen pitäisi oppia suomen kieli tullakseen liikemieheksi. Nsukami opiskeli myös välitunneilla.
Nsukami alkoi säästää rahaa jo ala-asteen nelosluokalla. Hän sai lastenkodissa viikkorahaa viisi euroa. Yhtenä päivänä hän käveli koulusta kotiin noin kolme kilometriä.
Kotimatkalla hän huomasi Samaria-kirpputorin. Siellä oli myynnissä lippiksiä 50 senttiä kappale.
– Ostin niitä niin paljon kuin sain, koska olin ehtinyt säästää kolmen viikon viikkorahat.
Hän osti lippiksiä kahdeksan ja myi niitä koulussa 10 euroa kappale.
– Rehtori laittoi Wilmassa viestiä, että Joonatan teki taas bisnestä koulussa. Se ei ole sallittua. Rahat sain pitää.
Nsukami sanoo, että Kongossa monella ei ole mahdollisuutta elää hyvää elämää. Ihmisiä näki nälkää. Jos lapsi sairastui tai tapahtui jotakin isoa, siitä selviäminen vaati paljon.
– Minulla saattaa olla myös jonkinlainen trauma ja pelko. En halunnut, että kurjuus tulee omalle kohdalle.
Nsukamin ympärillä koulussa ja lastenkodissa on ollut kannustavia ihmisiä. Samoin ystävät ovat tukeneet ja kannustaneet häntä.
Nsukamilla taloudellinen pärjääminen tulee sisäänrakennettuna. Monella nuorella tilanne on toinen.
Nuorten talousosaaminen heikointa
18–29-vuotiaiden nuorten talousosaaminen on muita ikäryhmiä heikompaa. Tieto käy ilmi tuoreesta Vaasan yliopiston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) toteuttamasta tutkimuksesta.
PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen sanoo, että nuorten heikompi talousosaaminen johtuu perhetaustasta ja sosioekonomisesta asemasta.
– Selvästi näyttää siltä, että koulutetuissa perheissä lasten kanssa puhutaan enemmän raha-asioista ja sillä tavalla taloudellinen tietämys on korkeampaa kuin vähemmän koulutetuissa perheissä.
Ruuskasen mukaan kuitenkin myös muilta kuin kodista saatu kannustus on hyvin tärkeää talousosaamisen ja -käyttäytymisen kehittämisessä.
– Sen takia opettajat, ystäväpiiri ja huoltajat voivat toimia roolimallina paitsi hyvään taloudelliseen käyttäytymiseen myös välillä huonoon taloudelliseen käyttäytymiseen. Toivottavaa on, että kouluissa oleva talousopetus tasaa näitä eroja, mitä ihmisillä on perheiden ja kaveripiirien osalta.
Joonatan Nsukami on työnsä kautta huomannut, että nuorilla ei mene hyvin taloudellisesti.
Nuorilla ei välttämättä ole ketään
Hän on entinen SM-tason huippu-urheilija.
17-vuotiaana Nsukami muutti Helsinkiin. Hän halusi huippu-urheilun sijaan tehdä töitä. Hän hankki työkokemusta esimerkiksi taksifirmassa ja markkinatutkimuksen parissa. Sitten Suomeen tuli korona.
Nsukami oli yhtäkkiä kotonaan ilman töitä.
– Katsoin silloisen tyttöystävän kanssa 90 päivää morsiamena -sarjaa ja kävelin usein ympäriinsä Töölössä.
Kävelylenkeillä Nsukami kysyi itseltään, missä hän olisi paras. Hän kävi mielessään samalla kysymystä, mitä moni nuori tarvitsee?
Vuonna 2021 hän perusti firmansa Jälkiturva. Se tarjoaa vertaistukea huostaanotetuille jälkihuollon piirissä oleville nuorille, jotka voivat keskustella kokemusasiantuntijan kanssa.
Yksinäisyys on iso ongelma. Nuorilla ei välttämättä ole ketään, kenen kanssa puhua esimerkiksi taloushuolista. Nuori saattaa siksi mennä sellaiseen porukkaan, joka hänet hyväksyy, vaikka se ei olisikaan hänelle parhaaksi.
– Jos puhumme jälkihuollosta, niin siinä pitää olla sellainen kokonaisuus, että nuori voi pärjätä yhteiskunnassa. Jos talous ja muut hommat jäävät opettamatta, nuori ei välttämättä ole valmis yhteiskuntaan.
Ankea todellisuus velkaantuneille
PTT:n Olli-Pekka Ruuskasen mukaan nuorten vaikea velkaantuminen on lisääntynyt korkojen nousun myötä.
– Monet, jotka eivät ymmärtäneet inflaatiota tai koron nousun vaikutusta ovat nyt joutuneet heräämään varsin ankeaan todellisuuteen, kun esimerkiksi pikavippeinä otetut lainat ja niiden maksuerät ovat kohonneet erittäin voimakkaasti.
Ruuskasen mukaan tämä kuvastaa sitä tarvetta, mikä nyt on taloudellisen osaamisen opettamiselle ja ylipäätään avoimemmalle puheelle raha-asioista sekä perheissä että ystäväpiirissä.
Myös Joonatan Nsukami on työnsä kautta huomannut, että osalla nuorista ei mene hyvin taloudellisesti. On otettu pikavippejä. Nuoret eivät aina ymmärrä korkeiden korkojen seurauksia.
Somen kautta nuori saa herkästi käsityksen, paljonko vaatteen pitää maksaa.
– Nuoret eivät välttämättä ole työelämässä tai vanhemmilla ei ole rahaa 400–500 euron kenkiin. Ainoa vaihtoehto saattaa olla se, että otetaan pikavippi.
Unelmana kattohuoneisto Töölössä
Tänä päivänä Nsukami on liikemies, mistä hän lapsena haaveili.
Hän on kokopäivätöissä yhteisötyöntekijänä Diakonissalaitoksen nuorten olohuoneella ja pyörittää sivutoimisesti Jälkiturva-firmaansa.
Nsukamilla säästämisessä on kyse myös varautumisesta.
– Säästämisellä on tosi iso merkitys, koska elämme myös niitä aikoja, jolloin taloudesta joutuu tosi moni ihminen kärsimään.
Nsukami säästi pitkään noin 500 euroa kuussa. Viime vuonna hän osti 30 neliöisen kattohuoneiston Kalliosta.
Nsukamilla on tallessa yksi kuva. Se on lastenkodissa kirjoitettu kuukausikooste.
Kuva muistuttaa omien tavoitteiden merkityksestä. Nyt Nsukami haaveilee kattohuoneistosta Töölössä Museokadulla.
– Kuka muka kehtaa sanoa, etten saisi unelmoida. Olen todella kiitollinen, että minulla oli tilaa lastenkodissa ja koulussa tuoda omia unelmia esiin. Monet jutut ovat olleet minulle hyväksi.