Pelastusjohtaja Marko Hottinen on ollut virassa runsaan kuukauden – pelastuslaitoksen niukka rahoitus huolestuttaa

Marko Hottinen on hypännyt huhtikuun alussa mukaan vuodenvaihteessa aloittaneen Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen ja sen pelastuslaitoksen toimintaan. Hän näkee toiminnan järjestelyissä haasteita.

Keski-Pohjanmaan pelastusjohtaja Marko Hottinen.
Pelastusjohtaja Marko Hottisen kiinnostus pelastamiseen syttyi nuoruudessa Turun seudulla vapaaehtoisen palokunnan toiminnasta. Kuva: Petri Kuikka / Yle
  • Heini Holopainen

Viimeksi teollisuuspalopäällikkönä Oulussa työskennellyt Marko Hottinen on johtanut Keski-Pohjanmaan pelastustointa runsaan kuukauden verran.

Häntä huolettaa se, että vuodenvaihteessa voimaan astunut hyvinvointialueuudistus on leikannut pelastustoimen resursseja tuntuvasti. Hänen mukaansa alueen palvelutarve ja taloudelliset raamit eivät kohtaa. Valtiolta tarvittaisiin rahaa neljännes enemmän kuin mitä pelastuslaitokselle on uudistuksessa kanavoitu.

Pelastuslaitoksesta Pietarsaari siirtyi vuodenvaihteessa Pohjanmaan hyvinvointialueen alaisuuteen.

Jäljelle jäi kahdeksan kunnan alue, aiemmasta kolmanneksella pienentynyt väestöpohja sekä pelastuslaitokselle 70 päätoimista ja noin 300 sivutoimista pelastajaa.

Pelastuslaitosten rahoitus perustuu muun muassa väestömäärään sekä alueen riskiarvioon.

Keski-Pohjanmaan pelastusjohtaja Marko Hottinen aloitti työssään huhtikuun alussa - edessä monet haasteet
Petri Kuikka haastattelee Marko Hottista.

Hyvinvointialueuudistuksessa osaamista vuoti pois Keski-Pohjanmaalta. Pelastuslaitos menetti muun muassa öljyntorjunnan ja merellisen toiminnan asiantuntijuutta Pohjanmaalle. Alan osaajat työskentelevät paloasemalla Pietarsaaressa, joka vuodenvaihteesta lähtien on ollut osa Pohjanmaan hyvinvointialuetta.

Marko Hottinen arvioi, että osaamisen korvaaminen ei tapahdu hetkessä. Sitä odotellessa voi sovittaa yhteen omaa tekemistä esimerkiksi muiden hyvinvointialueiden kanssa.

Pelastusjohtajaa mietityttää yleisesti ottaen se, että suomalaisten fyysinen suorituskyky on heikentynyt, kun liikkuminen on vähentynyt. Pelastusalalla se voi tarkoittaa lähivuosina sitä, ettei enää löydy ihmisiä, jotka pystyvät vaativaan pelastustyöhön, esimerkiksi savusukellukseen.