Kun sukellustyönjohtaja Turkka Eksymä on pukenut ylleen kuivapuvun, kypärän ja lyijyliivin happilaitteineen, hän laskeutuu virtaavaan veteen metalliseen häkkiin. Poraus- ja vesipiikkausurakka parin metrin syvyydessä vaatii vankkaa ammattitaitoa.
Menossa on jopa historialliseksi luonnehdittava työ Oulun Energian Merikosken vesivoimalaitoksessa Oulun keskustan tuntumassa. Voimalaitoksen alakanavan tukimuurit rakennettiin sota-aikana noin 80 vuotta sitten, ja nyt niitä peruskorjataan ensimmäistä kertaa.
Voimalaitoksen alakanavan kunnostustöitä aloiteltiin jo viime vuonna, mutta vasta tänä kesänä työt ovat päässeet kunnolla vauhtiin. Oulun Energian voimalaitosinsinööri Samuli Korpela kertoo, että urakka on kolmivuotinen ja maksaa 2–3 miljoonaa euroa.
– Muurin rakentamisesta on 80 vuotta. Muuri on vielä sen verran paksua ja kunnossa, että kun se tässä vaiheessa korjataan, sille saadaan saman verran käyttöikää lisää, hän sanoo.
Työt etenevät olosuhteista huolimatta
Urakasta vastaavan Ramago Oy:n toimitusjohtaja, työmaapäällikkö Matti Räsänen kertoo, että tukimuurin korjaustyöt ovat edenneet suunnitelmien mukaan vaativista olosuhteista huolimatta.
Merikosken voimalaitos rakennettiin vuosina 1939–1953, ja se on tuottanut vesisähköä keskellä Oulua vuodesta 1948. Tukimuurit rakennettiin sotien aikana, jolloin materiaalista oli pulaa.
– Sementtiä on säästetty. Sen kyllä huomaa, Räsänen sanoo.
Myös pakkanen on tehnyt vuosikymmenten saatossa tehtävänsä. Räsäsen mukaan tukimuuri on pahimmassa kunnossa vesirajassa, joka on alttiina vuoroin vedelle ja jäälle.
Voimala ei pysähdy remontin vuoksi
Voimalaitos on töiden ajan toiminnassa, ja varsinkin silloin, kun kaikki turbiinit ovat käytössä, virta on työmaalla voimakas. Välillä betonia vesipiikataan muurista irti pinnan alla, välillä ahkeroidaan vesirajan yläpuolella.
– Onneksi on rakennettu tuo häkki, jotta saadaan olla sen suojassa. Ilman sitä virta kyllä veisi miehen mukanaan tai sitten pitäisi pitää jostain kaksin käsin kiinni, jolloin työnteosta ei tulisi mitään, Turkka Eksymä toteaa ammattimaisella tyyneydellä.
Sukeltaja tekee vedessä töitä pari tuntia kerrallaan, ja koko ajan on joku vahtimassa, että kaikki sujuu turvallisesti. Betoniseinää työstetään parin metrin syvyydessä. Lisävalot ovat tarpeen, sillä Eksymän mukaan näkyvyys vedessä on vain puoli metriä.
Remonttijätteen mukana monenlaista
Muurin korjaustyöt etenevät veden alla samalla tavalla kuin vesirajan yläpuolella.
– Vedellä piikataan rapautunut betoni pois, porataan tartunnat, raudoitetaan, asetetaan muotit ja valetaan uusi betonipinta, Matti Räsänen luettelee.
Operaatiosta kertyy roskaa altaan pohjaan, josta se täytyy nostaa pois. Sukellustyönjohtaja Turkka Eksymä tietää, että mukana tulee paljon muutakin yllättävää.
– Polkupyöriähän sieltä löytyy aina mutta myös skuutteja, paistinpannuja sekä akkuja. Eräs herrasmies kävikin tässä tunnustamassa, että hän on 1970-luvulla käynyt heittämässä tuonne akun. Rikos on vanhentunut, niin hän uskalsi kertoa tämän meille, hän naurahtaa.
