Analyysi: Naisohjaajat ottivat tänä vuonna Cannesin kilpasarjan haltuun ja haastavat Kaurismäkeä Kultaisesta palmusta

Ranskassa on käyty paljon keskustelua miesvaltaisen elokuva-alan ongelmista ja häirintäkulttuurista. Kohuja on riittänyt tänäkin vuonna Cannesissa.

Cannesin punaisella matolla valmistaudutaan elokuvan ensi-iltaan.
Cannesin punaisella matolla valmistaudutaan elokuvan ensi-iltaan. Kuva: Juha Nurminen
  • Annastiina Heikkilä

CANNES

Elokuvamaailma ja erityisesti Cannesin elokuvafestivaalin ohjaajapalkinnot ovat olleet perinteisesti miesten hallinnassa. Tänä vuonna Cannesissa tehdään kuitenkin historiaa, sillä pääsarjassa kilpailee peräti seitsemän naisohjaajaa – mikä on enemmän kuin koskaan ennen.

Tänään lauantaina jaettavasta Kultaisesta palmusta kilpailevat ranskalaiset Jessica Hausner, Justine Triet, Catherine Breillat ja Catherine Corsini, italialainen Alice Rohrwacher, sengalilainen Ramata-Toulaye Sy sekä tunisialainen Kaouther Ben Hania.

Etenkin Justine Triet’n Anatomie d’une chute -oikeussalidraamaa ja Alice Rohrwacherin virtuoosimaista La Chimère -elokuvaa on pidetty mahdollisina voittajasuosikkeina. Ne ovat kivunneet kriitikkojen arvioita johtavan Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvan kylkeen.

Cannesin elokuvafestivaalin pääpalkinnon Kultaisen palmun on voittanut aiemmin vain kaksi naista: uusiseelantilainen Jane Campion elokuvallaan Piano vuonna 1993 ja ranskalaisohjaaja Julia Ducornau elokuvallaan Titane vuonna 2021. Se on nolon vähän festivaalin 76-vuotisessa historiassa.

Cannesissa onneksi tiedostetaan lasikattojen olemassaolo. Viime aikoina on puhuttu siitä, kuinka naisohjaajien budjetit ovat selvästi miespuolisia kollegojansa pienempiä. Tiukassa istuu käsitys, etteivät naiset pysty hoitamaan tai hallitsemaan isojen budjettien tuotantoja. Rahahanat ovat naisten kohdalla muutenkin tiukemmassa: esimerkiksi ranskalaisten naisnäyttelijöiden palkkiot ovat lähes puolta pienempiä kuin miesten.

Rahan ja arvostuksen lisäksi ongelmana on ollut etenkin naisiin kohdistuva ikäsyrjintä ja seksuaalinen häirintä. Useat ranskalaiset naisohjaajat ja -näyttelijät ovatkin nostaneet viime aikoina esille elokuva-alan piintyneen häirintäkulttuurin.

Esimerkiksi kuuluisa ranskalaisnäyttelijä Adèle Haenel ilmoitti maaliskuussa avoimessa kirjeessään lopettavansa näyttelijänuransa vastalauseena ranskalaisen elokuva-alan kyvyttömyydelle myöntää ongelmiaan. Hän oli jo vuonna 2020 kävellyt näyttävästi ulos Ranskan elokuva-alan César-palkintojenjakotilaisuudesta vastustaakseen raiskauksesta tuomitun ohjaajan Roman Polanskin saamaa palkintoa.

Johnny Deppin roolivalinnasta paheksuntaa

Myös festivaalin avajaiselokuva kuohutti Cannesissa viime viikolla. Virallisen kilpasarjan ulkopuolella nähdyn ranskalaisohjaaja Maïwennin elokuvassa Jeanne du Barry nähdään toisessa pääosassa avioero-oikeudenkäynnissä ryvettynyt yhdysvaltalaistähti Johnny Depp. Useat ranskalaiset feministit paheksuivat Deppin valintaa rooliin.

Toisaalta kuohuntaa on ollut myös ranskalaisen naispuolisen ohjaajan Catherine Corsinin ympärillä. Corsinin alun perin kilpasarjaan valittu elokuva vedettiin pois listalta viime hetkellä festivaalin johtaja Thierry Frémaux’n toimesta, sillä useat elokuvan kuvauksiin osallistuneen henkilöt olivat syyttäneet ohjaajaa kiusaamisesta ja kyseenalaisista johtamiskeinoista. Corsini itse kielsi kaikki syytökset ajojahtina ja lopulta elokuva palautettiin kilpasarjaan. Sen ensi-ilta nähtiin Cannesissa viime viikolla.

On kaikkiaan tervetullutta, että ohjaajien työtavoista ja heidän työnsä arvostuksesta keskustellaan nyt aiempaa avoimemmin. Samalla se pakottaa Cannesin (jälleen miesjohtoisen) juryn pohtimaan tasa-arvokysymyksiä.

Tänä vuonna naisohjaajien elokuvien taso on niin kova, ettei juryn puheenjohtaja, ruotsalainen Ruben Östlund, halunne jättää suurimpia palkintoja pelkästään miehille.

Etenkin italialaisen Alice Rohrwacherin ja ranskalaisen Justine Triet’n saama suitsutus on sitä luokkaa, että heitä on vaikea jättää Kultaisen palmun, kakkospalkinto Grand Prix’n ja parhaasta ohjauksesta myönnettävän tunnustuksen kohdalla kokoaan huomiotta.