”Pelkään jatkuvasti, että olen homo. (...) Tiedän myös, että lähes kukaan ei ole 100% hetero. Mutta päässäni pyörii homomaisia ajatuksia.”
Näin kuvailee ajatuksiaan Sexpon seksuaalineuvontaan yhteyttä ottanut 15-vuotias poika.
Hän kirjoittaa olevansa suvaitsevainen ihminen. Hän myös tietää, että esimerkiksi katseen kiinnittyminen toisen pojan takapuoleen ei tarkoita, että katsoja automaattisesti olisi homoseksuaali.
Silti hän on reaktioistaan hämillään:
”Haluaisin itse olla vain hetero. Sitten kun näin kerran homoparin kuvan ja näin itseni siinä tulevaisuudessa, säikähdin.”
Edellä esitetyt sitaatit löytyvät Nuorisotutkimus-lehdestä 40/2022, johon Sanna Spišák, Maria Vihlman, Mikko Ala-Kapee ja Varpu Löfman ovat kirjoittaneet tekemästään tutkimuksesta. Sen mukaan poikien ja nuorten miesten seksuaalineuvontaan lähettämissä kysymyksissä toistuu teema, jota tutkijat kutsuvat homohuoleksi.
Homohuoli tarkoittaa pelon sävyttämää epävarmuutta, joka liittyy kysyjän homoseksuaalisiksi tulkitsemiin haluihin tai seksikäytäntöihin. Osa kysyy, onko esimerkiksi kiinnostus vastaanottaa anaaliseksiä merkki homoseksuaalisuudesta.
Tutkimuksen tekemisessä mukana ollut Mikko Ala-Kapee työskentelee nykyään Tampereen kaupungin yhdenvertaisuuskoordinaattorina.
– Homohuoli kuvaa tunnetta tai huolta siitä, kuka minä olen. Voinko hyväksyä oman identiteettini silloin, kun tunnistan itsestäni piirteitä, joita ei ehkä tunnu helpolta hyväksyä, Ala-Kapee kuvailee.
Tässä jutussa käytetään binäärisiä sukupuolitermejä poika/mies ja tyttö/nainen, koska näin tehdään myös tutkimusartikkelissa, johon juttu perustuu.
Hetero vai homo: onko pakko valita?
Suomessa seksuaalista yhdenvertaisuutta on edistetty jo vuosikymmenten ajan. Muutos on ollut hidas, ja vanhat asenteet vaikuttavat yhä monen ajatteluun.
– On kulunut vasta noin 50 vuotta siitä, kun rikoslakia muutettiin siten, ettei homoutta enää määritelty rikokseksi. Edelleen osa nuorista kokee huolta, jopa kammoa sen suhteen, pystyykö hyväksymään oman homoutensa tai muun kuin heteroseksuaalisen suuntautumisensa, sanoo Mikko Ala-Kapee.
Tutkijoiden mukaan elämme yhä yhteiskunnassa, jossa ihmisten useimmiten oletetaan olevan heteroseksuaaleja. Siitä poikkeamista ei vieläkään aina, eikä kaikissa yhteisöissä, katsota hyvällä.
Nuorten seksuaalineuvontaan lähettämissä kysymyksissä homoseksuaalisuus näyttäytyy uhkana, leimaavana identiteettinä, jota pojat ja nuoret miehet haluavat kaikin tavoin välttää.
– Vaikuttaa siltä, että pojan ja miehen rooli on aika kapea. Siihen sisältyy paljon latautunutta odotusta siitä, että pitäisi olla tietynlainen kelvatakseen. Ikävä kyllä homoseksuaalisuus ei näyttäydy asiana, joka siihen voisi sisältyä, Ala-Kapee sanoo.
Tytöillä ja nuorilla naisilla vastaavaa huolta ei näkynyt seksuaalineuvontaa tulleissa yhteydenotoissa lainkaan. Tätä voi selittää muun muassa se, että naisten biseksuaalinen kiinnostus on varsin yleistä.
Viimeisimmän, vuonna 2015 tehdyn Finsex-tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiaista naisista 40 prosenttia on seksuaalisesti kiinnostunut muistakin sukupuolista kuin miehistä. Samanikäisistä miehistä näin kokee alle 20 prosenttia Finsexiin vastanneista.
Nuorille rauhaa kasvaa omaksi itsekseen
Helsingin Poikien talolla työskentelevä seksuaaliterveystyön asiantuntija Henrik Heiskanen kohtaa työssään seksuaalisuuttaan pohtivia nuoria miehiä.
Tyypillisesti pojat ja nuoret miehet pohtivat parisuhteisiin, seksiin, omaan kehoon ja peniksen kokoon liittyviä kysymyksiä. Myös homohuoli nousee silloin tällöin esiin keskusteluissa.
– Jonkin verran yksilöllisessä tuessa pohditaan, mistä tietää onko homo ja onko se sitten niin paha juttu. Moni nuori mies tai poika on avoimesti sanonut, että ei halua olla homo, vaan yrittää tykätä tytöistä tai naisista, Heiskanen kertoo.
Heiskanen toivoo, että nuorille annettaisiin rauha kasvaa omaksi itsekseen. Kasvurauhaan liittyy mahdollisuus kokeilla asioita ja maistella identiteettejä. Suuri merkitys on sillä, miten vanhemmat, opettajat ja muut nuorten elämässä olevan aikuiset puhuvat sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.
Kaveripiirin suhtautumisella voi olla suuri vaikutus siihen, miten vapaasti nuori kokee voivansa tutkia seksuaalisuuttaan ja identiteettiään.
Seksuaaliterveystyön asiantuntija Henrik Heiskanen pohtii poikien ja nuorten miesten kanssa tarvitseeko itseään edes tiukasti määritellä.
– Nuorella on ehkä tarve pistää itsensä johonkin lokeroon. Se voi toisaalta helpottaa, mutta toisaalta se kapeuttaa mahdollisuuksia olla vapaammin ja rennommin oma itsensä.
Mikko Ala-Kapee toivoo, että kaupunkien, koulujen ja nuorisotilojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelu tietoisesti purkaisi tarvetta olla kaapissa. Yksi keino siihen on turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotto. Tällöin sanoitetaan selkeästi, että jokainen nuori on tervetullut toimintaan mukaan omana itsenään myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin osalta.
Jutussa on haastattelujen lisäksi käytetty lähteenä tieteellistä artikkelia ”Haluaisin itse olla vain hetero. Poikien ja nuorten miesten homohuoli seksuaalineuvontapalveluun lähetetyissä kysymyksissä.” Kirjoittajina Sanna Spišák, Maria Vihlman, Mikko Ala-Kapee ja Varpu Löfman. (Nuorisotutkimus 40 / 2022)
Seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja suhteisiin liittyvissä pohdinnoissa voi hakea tukea näistä palveluista:
Väestöliiton seksuaalineuvontachat nuorille