Pikamatkan MM-kultaa vuonna 2001 voittanut suunnistuksen nelinkertainen MM-mitalisti Pasi Ikonen valittelee niskansa jäykkyyttä ja käsivarsiensa naarmuja kaarinalaisessa avokalliometsässä.
Keskimatkojen SM-kisat edellisviikonloppuna Vaasassa ovat laittaneet 42-vuotiaan kropan koville, ja A-finaalipaikan jääminen vain kahden sekunnin päähän on jäänyt lievästi harmittamaan.
Nimenomaan lievästi, sillä kuluneet kuusi vuotta ovat opettaneet Ikoselle kovalla kädellä, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä, tai ainakin tärkeämpiä kuin yksittäiset kilpailutulokset.
Avokallion päällä tulevaan Jukolan viestiin Paimion Rastin joukkueessa valmistautuva Ikonen esittelee virityksen, joka voi metsässä kovissa vauhdeissa olla hänelle kirjaimellisesti elämänlanka: otsalampun pidiketelineen, jonka kovat osat suojaavat otsaa ja päälakea.
Ei kalloluuta
– Kävin keväällä taas leikkauksessa aivokasvaimen takia, ja sen takia päälaeltani puuttuu iso osa kalloluuta. Aivojen suojana on vain iho, ja silloin metsässä paha kaatuminen tai törmäys oksaan voisi olla kohtalokas, kertoo Ikonen, joka keskusteli uransa jatkosta myös hoitavien lääkärien kanssa.
Vuonna 2018 Minnesota-hoitojen avulla raitistunut Ikonen on kertonut julkisuudessa avoimesti kärsineensä huippuvuosinaan vaikeista psyykkisistä ongelmista, kuten masennuksesta ja ahdistuksesta sekä alkoholismista.
Mutta vuonna 2017 hän sai aivan tyrmäävän diagnoosin, josta kertoi viime kevättalvena Urheilulehden haastattelussa. Kaarinaan asettunut, turkulaisessa urheilulukiossa valmentajana työskennellyt lajilegenda kaatui pyörällä ollessaan valmistelemassa suunnistuskarttaa ja löi pahasti päänsä.
Parantumaton sairaus
Kun hänen vammaansa hoidettiin sairaalassa, päästä löytyi parantumaton, viime kevättalvella jo kolmannen kerran operoitu astrosytooma-niminen kasvain.
Se on parantumaton, mutta elinaikaennusteen puolesta erittäin vaihteleva sairaus.
Juuri kolmannen leikkauksen jäljiltä Ikosen päälaelta puuttuu kimpale kalloluuta. Tilanne on kuitenkin paljon parempi kuin pian leikkauksen jälkeen, kun potilas joutui pelkästään ongelmallisen haavanhoidon takia palaamaan sairaalaan useita kertoja.
Kaarinan kaupungin palveluksessa liikuntapaikkahoitajana työskentelevä Ikonen asuu Turussa avovaimonsa ja parin 2021 syntyneen tyttären kanssa.
Elintärkeä yhteisö
– Tytön mukana elämään tuli paljon tärkeämpi asia kuin suunnistus, mutta en suoraan sanoen usko, että olisin enää tässä ilman urheilua, suunnistusta ja suunnistusyhteisöä.
Kun Ikonen juoksee pitkin metsäistä avokallioita suojakypärä päässään, näky tuo mieleen Englannin jalkapalloseura Chelsean takavuosien tšekkimaalivahdin, myös päänsuojusta urheillessaan käyttäneen Petr Cechin. Ikosta hymyilyttää.
– Tuosta on kisoissa tullut jonkin verrankin kuittailua. Hyvässä hengessä toki kaikki.
Kun Ikoselle valkeni, että hänen päälakensa saisi titaanilevyn aivojen suojaksi vasta ensi syksynä, punninta oli kovaa. Kevytrakenteinen suojus ei tietenkään poista kaikkia vaaroja.
– Kilpasuunnistuksessa ei voi toimia niin, että pelkää joka askelta ja estettä. Sitten olisi pitänyt vain lopettaa. Vain ensimmäisessä kilpailussa kypärän kanssa mietin alitajuisesti erilaisia riskejä, mutta sitten ne ajatukset jäivät pois, Paimion Rastin riveissä jo tämän vuoden toisen suurviestin eli Ruotsin Tiomilan suunnistanut Ikonen kertoo.
Perheenisä on pitänyt kuntoaan yllä kisojen välillä juoksemalla ja pyöräilemällä. Ikonen ei sairautensa takia aja tällä hetkellä autoa, mutta työnantajan työkoneiden pukille hänellä on asiantuntijalääkäreiltä vihreä valo.
Ikonen tunnettiin aikanaan huipputekijänä, joka ei käyttänyt kompassia edes pimeässä metsässä. Taito ei ole kadonnut.
– Pärjään edelleen ihan hyvin kovassakin porukassa, jos rata on ikään kuin taitopuolta mittaava. Raakaa juoksuvoimaa mitatessa tilanne on jo vähän toinen.
Jokaisessa suunnistuksen kilpailumuodossa MM-mitalin saavuttanutta Ikosta on pitänyt vireänä myös osakkuus Jatkuva Liike -nimisessä yrityksessä, joka järjestään erilaisia suunnistustapahtumia, kuten sisätiloissa pidettäviä sprinttikilpailuja.
Katso Urheiluruudun juttu Ikosesta:
Valmennushaave elää
Liikuntatieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta valmistunut pihkaniska halusi palavasti valmentaa absoluuttisella huipulla, mutta joutui sairastuttuaan luopumaan ajatuksesta, koska liikakuormaa piti ehdottomasti välttää.
– Nyt Thierry (Gueorgiou, suunnistusliiton päävalmentaja) kutsui minut MM-ryhmän leirille Sveitsiin juoksevaksi kuvaajaksi. Tuon siis treenimetsästä kuvaa valmennuksen työkaluksi.
MM-kisoissa 2021 ja 2022 mitaleitta jäänyt Suomi tavoittelee Sveitsin kisoista historiansa sadatta MM-mitalia.
Ikonen myöntää, että lajin suurmiehen osoittama luottamus hivelee, ja kun terveystilannekin on taas ihan eri luokkaa kuin viime talvena, ammatilliset haaveet ovat heräilemässä.
– Suomen A-maajoukkueen päävalmentaminen oli ammatillinen tavoitteeni, josta luovuin. Nyt valmentaminen huipulla tuntuu taas houkuttelevalta ajatukselta. Tiedän, ettei elämässä voi ennustaa, mitä tapahtuu ja haaveista kannattaa pitää kiinni.
Oikaisu 12.6.2023 kello 9.35: Pasi Ikonen on voittanut suunnistuksen MM-kultaa vuonna 2001, ei 2011.