Viime vuoden keväällä eräs ukrainalaisperhe pakeni Venäjän hyökkäyssotaa Suomeen.
Perhe asui ensin vastaanottokeskuksissa, mutta tänä vuonna äiti, kaksi lasta ja näiden isoisä muuttivat Jyväskylään pieneen kaksioon.
Tämän vuoden maaliskuussa äiti lähti käymään bussilla ruokakaupassa. Isoisä lähti kauppareissulle kantoavuksi. Alakouluikäiset lapset jäivät kahdestaan kotiin.
Kun äiti ja isoisä palasivat kaupasta, lapset olivat kadonneet.
Eteiseen jätetyssä ruutupaperissa luki puhelinnumero ja suomeksi sana sosiaali- ja kriisipäivystys.
Perheestä huolestuneet Keski-Suomen hyvinvointialueen lastensuojeluviranomaiset olivat saapuneet asunnolle ilmoittamatta ja löytäneet lapset kotoa yksin. He tekivät kiireellisen sijoituspäätöksen. Lapset vietiin kotoa 30 päiväksi lastensuojeluyksikköön.
Pian naisen tarina alkoi levitä Venäjän mediassa. Siitä puhui myös Venäjän YK:n varalähettiläs Dmitri Poljanski. Hänen mukaansa Suomen viranomaiset olivat kaapanneet lapset valheellisin perustein.
Ylen MOT-toimitus ja Yle Novosti selvittivät, mitä oli tapahtunut. Artikkelin voi lukea myös venäjäksi. Emme julkaise äidin nimeä perheen yksityisyyden suojelemiseksi.
Venäjä sanoi Euroopan varastavan lapsia
Venäjän YK-varalähettiläs Dmitri Poljanski kirjoitti ukrainalaisäidin tapauksesta Twitterissä vain kuukausi tapahtumien jälkeen.
Poljanski väitti, että Suomen lastensuojeluviranomaiset olisivat vieneet lapset turvakotiin mahdollista adoptiota varten. Hän kertoi, että lapset asuvat turvakodissa huonoissa olosuhteissa aliravittuina ja heitä lääkitään vahingollisesti.
Poljanski pyysi levittämään viestiä mahdollisimman laajasti, jotta ”kansalaiset sekä media Suomessa ja Euroopassa saavat tietää totuuden”. Viestin oheen hän lisäsi aihetunnisteen #EuropeStealsChildren (Eurooppa varastaa lapsia).
Venäjä käynnisti kampanjan sen jälkeen, kun lännessä uutisoitiin venäläisten sotilaiden varastamista ukrainalaislapsista. Todisteiden mukaan lapsia on viety Ukrainasta eri puolille Venäjää.
Poljanski mukaan ”lapsivarkauksia” on tapahtunut Suomen lisäksi myös Saksassa, Portugalissa ja Espanjassa. Hänen mukaansa Venäjän tiedossa olisi kuitenkin satoja tilanteesta kärsiviä ukrainalaisia Euroopassa.
Poljanski puhui aiheesta myös YK:n turvallisuusneuvoston epävirallisessa kokouksessa huhtikuussa. Venäläiset esittivät tilaisuudessa videon, jolla oli haastateltu heidän kertomansa mukaan ukrainalaisia äitejä, joiden lapsia oli lastensuojelun palveluiden piirissä eri puolilla Eurooppaa.
Kuka levitti tarinan Venäjän mediaan?
Lasten sijoituksen jälkeen Suomessa asuva ukrainalaisnainen etsi epätoivoisesti apua. Hän pelkäsi menettäneensä lapset pysyvästi.
Äiti on kotoisin Ukrainan Mariupolista ja puhuu paremmin venäjää kuin ukrainaa.
Ystäviensä kehotuksesta hän päätyi ottamaan yhteyttä itselleen tuntemattomaan Johan Bäckmaniin. Bäckman on kertonut aiemmin venäläiseen mediaan narratiivia, jonka mukaan Suomessa lastensuojelu ottaisi mielivaltaisesti lapsia huostaan. Äidin mukaan Bäckmanilla ei ollut aikaa auttaa häntä.
Äiti oli yhteydessä myös Ukrainan Suomen-suurlähetystöön. Ukrainan suurlähettiläs vahvistaa yhteydenpidon Ylelle sähköpostilla, mutta ei voi kommentoida tapausta enempää.
– Hänelle on annettu kaikki tarvittava tieto Suomen lainsäädännöstä ja neuvottu miten edetä asiassa, suurlähettiläs sanoo.
Lopulta äiti päätyi lähestymään sähköpostitse myös Venäjän suurlähetystöä. Äiti kertoi tarinansa lähetystön työntekijälle, mutta lähetystö ei tarjonnut hänelle suoraa apua, koska nainen ei ole venäläinen. Sen sijaan hänelle annettiin venäläissyntyisen, Suomessa toimivan lakimiehen yhteystiedot. Tämä on suurlähetystön suosituslistalla lakimiehistä, joita venäläisten kannattaa käyttää Suomessa.
Äiti epäilee, että lakimies levitti hänen tarinansa Venäjän mediaan.
Lakimies kommentoi Ylelle sähköpostitse, ettei hän ole kertonut tietoja äidistä medialle. Hän korostaa sähköpostissaan, etteivät Suomen viranomaiset vie lapsia vanhemmiltaan ilman syytä.
– Perhe halusi itse kertoa tarinansa kaikille, herättää huomiota, jotta yhteiskunta reagoisi siihen jollakin tavalla, lakimies kirjoittaa.
Venäjän YK-varalähettiläs Poljanski on puolestaan kirjoittanut Twitterissä saaneensa äidiltä pyynnön puhua tapauksesta.
Äiti kuitenkin sanoo Ylelle, ettei hän ole antanut lupaa levittää henkilökohtaisia tietojaan julkisesti. Äiti ymmärtää nyt Venäjän käyttäneen häntä propagandansa välineenä.
– En tiennyt, kehen kääntyä, joten minun oli löydettävä joku. Tiesin, että minun ei kuuluisi ottaa Venäjän puolelta apua vastaan, äiti sanoo.
Yle kysyi myös Venäjän suurlähetystöstä, kertoiko lähetystö äidin tarinan eteenpäin. Venäjän YK-varalähettiläs ja Venäjän suurlähetystö eivät ole vastanneet Ylen haastattelupyyntöihin.
Nyt äidin tapausta hoitaa suomalainen lakimies.
Lapsille oli jätetty voileipiä ja omenia kotiin
Miksi äidin lapset sijoitettiin kiireellisesti?
Lastensuojelun ja äidin näkemykset tapahtumien kulusta eroavat toisistaan paljon.
Yle on selvittänyt tarinan yksityiskohtia äidin kertomuksen lisäksi asiakirjoista, puhelinnauhoitteista ja haastattelemalla tapausta läheltä seuranneita.
Äiti arvostelee voimakkaasti lastensuojelun toimintaa. Hänen tai lasten mielipidettä ei kuultu, kun kiireellinen sijoituspäätös tehtiin.
Sijoituspäätöksen mukaan äidin kuuleminen olisi pitkittänyt tilannetta ja vaarantanut lasten turvallisuutta. Päätöksen mukaan äiti oli jättänyt lapset yksin ainakin kokonaisen päivän ajaksi, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Lausunto perustuu siihen, mitä lapset kertoivat viranomaisille tulkin välityksellä.
Äidin mukaan hän oli kauppareissulla pari tuntia ja jättänyt lapsille valmista syötävää kotiin.
Sijoituspäätöksessä vahvistetaan, että lapsille oli jätetty voileipiä ja omenoita. Sen sijaan leluja ei näkynyt ja lapsille soveliaita vaatteita oli vaikeaa löytää. Äidin mukaan perhe oli juuri muuttanut ja lelut olivat jääneet vanhaan asuntoon.
Viranomaiset katsoivat, että äiti oli jättänyt lapset heitteille ja heidän hyvinvointinsa oli vaarantunut vakavasti.
Päätöksen mukaan lapset eivät olleet osallistuneet koulunkäyntiin tai varhaiskasvatukseen. Äiti selittää tätä muun muassa lasten sairastelulla. Hänen mukaansa koko ajan on ollut tavoitteena, että lapset kävisivät koulua.
Äiti ja lapset asuvat nyt perhetukikodissa
Keski-Suomen hyvinvointialueen lastensuojelun palvelujohtaja Maria Lehtinen ei kommentoi yksittäisiä tapauksia Ylelle.
Lehtinen harmittelee tapauksen saamaa julkisuutta ja vääriä tietoja.
– Kun siinä (Venäjän) jutussa oli erilaisia syytöksiä kaltoinkohtelusta tai siitä, että lapsia annettaisiin adoptioon lastensuojelun toimesta, niin sellainenhan ei ole Suomen lastensuojelulainsäädännön pohjalta mahdollista. Suomessa lastensuojelulaki perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.
Kun lastensuojelu tulee paikalle tällaisessa tapauksessa, niin odotetaanko että äiti tulee takaisin, vai lähdetäänkö heti viemään lapsia?
– Tämä on tapauskohtaista ja myös salassa pidettävää, Lehtinen vastaa.
Ylen näkemien asiakirjojen mukaan lastensuojelu huolestui perheestä lastensuojeluilmoituksen pohjalta. Viranomaiset olivat huolissaan äidin psyykkisestä voinnista ja jaksamisesta. Hän ei ollut esimerkiksi saapunut sovittuun tapaamiseen.
Kun äitiin ei saatu yhteyttä, päätettiin kotikäynnille lähteä ilmoittamatta.
Äiti sanoo, että hän ja lapset olivat joutuneet kokemaan maanpäällisen helvetin Mariupolissa. Äidin mukaan lasten isä kuoli sodassa, mutta mies ei ollut juurikaan osallistunut perheen elämään. Yle ei ole pystynyt vahvistamaan tietoja.
Tällä hetkellä äiti asuu lastensa kanssa perhetukikodissa. Hän muutti sinne lastensa kanssa sen jälkeen, kun lapset olivat olleet sijoitettuna 30 päivää. Perhetukikodin tarkoituksena on esimerkiksi tukea vanhempaa, joka ei jaksa huolehtia lapsistaan riittävästi.
– Täällä on kuin vankilassa. He vahtivat minua kaikkialla, eivätkä päästä minua edes yksin kauppaan. Valvonta on täydellistä, äiti sanoo.
Äiti on aikaisemmin kritisoinut viranomaisille lasten lääkitsemistä ja ruokintaa sijoituksen aikana. Hänen mukaansa lastensuojelun toiminta on aiheuttanut perheessä pelkoa ja ahdistusta.
Tiedonpuute lisää pelkoa
Väestöliiton Anita Novitskyllä on pitkä kokemus monikulttuurisesta lastensuojelutyöstä. Hän tuntee ukrainalaisen perheen tapauksen, mutta kommentoi aihetta yleisellä tasolla.
Novitskyn mielestä lastensuojeluviranomaiset voisivat usein hoitaa asiat huomattavasti paremmin, vaikka tapauksessa olisikin kyse aidosta huolesta.
Kyse on siis tietynlaisesta pelisilmästä herkässä tilanteessa.
– Kun ihmiset tulevat kriisialueelta, viranomainen täällä olettaa aina, että hänen viestinsä on asiakkaalle luotettava. Mutta nämä ihmiset eivät luota viranomaisiin.
Ongelmia syntyy, kun perhe jää vailla tietoa ja tukea ja alkaa hakea tietoa verkosta venäjäksi. Tämä aiheuttaa lisää hätää ja pelkoa.
– Mitä pidempi viive viranomaisten yhteydenotossa, esimerkiksi seuraavaan arkipäivään, sitä enemmän sotkua se aiheuttaa.
Ukrainalainen äiti ystävineen haki tietoa netistä ja tuttaviltaan, kun hänen lapsensa sijoitettiin. Hän pettyi venäläisiltä saamaansa apuun, mutta ei olisi koskaan kääntynyt heidän puoleensa, jos ei olisi ensin menettänyt luottamustaan Suomen viranomaisiin.
– Emme tienneet mitään ja meitä pelotti. Pitäisikö äidin vain istua hiljaa ja odottaa toimettomana kun lapset viedään pois, äiti kysyy.
Äiti ei ymmärrä vieläkään, miksi hänen pitää olla lastensa kanssa perhekodissa. Hän sanoo aina pärjänneensä lastensa kanssa yksin.
– Jos olisimme tienneet tämän, emme olisi tulleet tänne (Suomeen). Me kaikki kärsimme paljon. En tiedä, miten me koskaan pääsemme täältä pois.
