Keski-Pohjanmaalla Kokkolaa halkoo matala kaupunginsalmi, Sunti.
Sitä kuormittavat yläjuoksulla maatalouden ja rakentamisen valumat, lisäksi mereen laskevaa Suntia kuormittavat hule- ja jätevedet. Varsinkin keskusta-alueella salmen rehevöityminen on toistuva ongelma.
Yläjuoksulle rakennettiin reilu kaksi vuotta sitten kosteikko vanhalle peltoaukealle. Sen tarkoituksena on paitsi kerätä syvänteisiin kiintoainesta ja osaltaan siis puhdistaa Suntin vettä, mutta myös rakentaa kaupunkilaisille virkistyskäyttöön alue, jossa luonto olisi monimuotoista.
Kuinka suuri muutos voi tapahtua vähän yli kahdessa vuodessa?
Kokkolan kaupungin johtava ympäristötarkastaja ja vannoutunut luontoihminen Juhani Hannila vastaa, että suuri.
– Tämä on varmasti onnistunein hanke, mitä meillä on. Luontohan ottaa vallan aika nopeasti. Nyt on kolmas kesä menossa ja tämä on muuttunut tosi hyvännäköiseksi ja monimuotoiseen suuntaan.
Kosteikon reunoille on istutettu monipuolisesta luontaista kasvustoa: kulleroa, osmankäämiä ja rantalitukkaa.
Silmiin osuu pientareelta myös luonnossa harvinaistunut mesimarja.
Loppukesällä, kun kukat ovat loistossaan, kosteikolla lentelee vaikuttava kirjo perhoslajeja. Myös linnut ovat löytäneet kosteikon keskelle rakennetut saaret.
– Tuossa näyttää meriharakka istuvan hautomassa, tuonne on ilmestynyt pieni naurulokkiyhdyskunta, on kalalokkeja ja västäräkkejä, ja sillan alla on haarapääskyillä pesä, Hannila kertoo kiikareidensa läpi.
Luontohankkeet usein kunnassa yhden ihmisen harteilla
Kunnat ovat tehneet viime vuosikymmeninä jo paljon luontokadon estämiseksi ja luontokokemusten lisäämiseksi kuntalaisille.
Esimerkiksi luontopolkujen tekeminen, vieraslajien torjuminen ja kosteikkojen rakentaminen on yleistynyt. Myös erilaisia kunnostushankkeita on paljon.
Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Riku Lumiaro harmittelee, että usein työ on kuitenkin jäänyt piiloon, hankkeet ovat yksittäisiä ja niistä ovat puuttuneet selkeät tavoitteet.
– Se on ymmärrettävää, koska kunnassa voi olla vain yksi tai yksi usean kunnan kesken jaettu työntekijä tähän. Yhden henkilön on kauhean vaikea lähteä tekemään luonnon monimuotoisuus -strategioita, varsinkin kun meillä on noin 300 luontotyyppiä ja 48 000 lajia, Lumiaro sanoo.
Kunnat ovat ympäristöministeriön selvityksessä vuonna 2019 toivoneet tukiverkostoa työlle, ja sen pohjalta perustettiin Luontokunta-verkosto.
– Tärkein anti on ollut se, että saat tukea ja neuvoja siltä naapurikunnan yksinäiseltä puurtajalta tai isoilta kaupungeilta, Lumiaro kertoo.
Luontokunta-verkosto ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa siitä, että luonnon monimuotoisuushankkeet jäävät usein yksittäisiksi teoiksi. Siksi tammikuussa 2023 Suomen ympäristökeskus perusti Luontoviisaat kunnat -verkoston.
Siihen liittyvä kunta sitoutuu tekemään tavoitteellisesti toimia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja luonnon kestävän käytön lisäämiseksi. Ne sisällytetään osaksi kunnan strategiaa.
– Kunta voi itse asettaa omat tavoitteensa, esimerkiksi että kymmenen prosenttia kunnan metsistä suojellaan vuoteen x mennessä. Tämä on tavoitteellista toimintaa, jota seurataan ja siitä raportoidaan kuntapäättäjille ja kuntalaisille, Lumiaro sanoo.
Toukokuun lopussa Luontoviisaat kunnat -verkostoon liittyi ensimmäinen kunta, Janakkala. Aloitteita verkostoon liittymisestä on tehty myös muun muassa Lappeenrannassa, Savonlinnassa, Kirkkonummella ja Lempäälässä.
– Tämä verkosto tuntuu tulevan aikamoiseen tarpeeseen: muutamassa kuukaudessa moni kunta on jo käynnistänyt prosessin verkostoon liittymisestä.
”Pohjoisessa ja idässä luontotoimet saatetaan nähdä pikemminkin kielteisenä”
Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntijan Riku Lumiaron mukaan työnsarkaa on kuntasektorilla, sillä edelleen osa kunnista ajattelee, että luonto- ja ilmastohankkeet ovat rahanhukkaa.
– Kun mennään pohjoiseen ja itään, ymmärrys luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ihmisille ja taloudelle ei ole niin selkeästi jalkautunut kuntapäättäjille. Siellä pikemminkin saatetaan nähdä luonto- ja ilmastotoimet kielteisenä.
Lumiaron mukaan tilanne on kuitenkin päinvastainen: luonnon tilalla on suuri merkitys talouteen. Hän viittaa Britannian valtiovarainministeriön tilaamaan raporttiin, joka julkaistiin alkuvuodesta 2021.
Raportissa arvioidaan ensimmäistä kertaa, mitä taloudellista hyötyä luonnon monimuotoisuudesta on ja mikä on luontokadon taloudellinen hinta.
Lumiaro sanoo, että Suomessa on vielä pitkä matka siihen, että ymmärretään, miten luonnon monimuotoisuus on koko taloudellisen toiminnan perusta.
– Kun luonnon monimuotoisuus alkaa kadota, tulee esimerkiksi tautiepidemioita: metsätuhoja syntyy, jos ei ole petohyönteisiä, jotka syövät havu- tai lehtinunnaa. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, luontokato vaikuttaa ruuantuotantoon ja hiilensidontaan, hän listaa.
”Suntin vesi on aina ollut ruskeaa, siitä ei koskaan saada kirkasvetistä”
Kokkolassa Suntin yläjuoksulle rakennetun kosteikon pintaan alkaa kasvaa tulevina vuosina vesikasvillisuutta, ja sillä on tärkeä tehtävä:
– Kaikkihan eivät tykkää, että vesistöön tulee vesikasveja mutta ne poistavat ravinteita. Monesti sanotaan, että Suntissa on liikaa vesikasvillisuutta. Minun mielestäni ei ole, sanoo Juhani Hannila.
Moni kokkolalainen on toivonut, että kosteikko parantaisi kaupungin läpi virtaavan Suntin vedenlaatua ja muuttaisi sen väriä.
– Suntin vesi on aina ollut ruskeaa, siitä ei koskaan saada kirkasvetistä, mutta jonkin verran veden laatuun pystytään vaikuttamaan sillä, että kosteikko kerää kiintoainesta ja sitoo ravinteita.
Viime vuonna kosteikon syvänteisiin oli kertynyt kiintoainesta kymmenkunta senttimetriä. Aika ajoin syvänteet puhdistetaan ja tehdään tilaa uudelle kiintoainekselle.
Hannila sanoo, että kosteikkoja tarvittaisiin useampia, jotta vedenlaatu paranisi selvemmin.
– Kosteikoillahan ei ole pelkästään vesiensuojelutarkoitus, vaan tästäkin on tullut todella suosittu virkistyskohde kaupunkilaisille, Hannila muistuttaa.
