Suomalainen perhe näyttää ulospäin siltä, että siihen kuuluvat vain ne perheenjäsenet, jotka asuvat samassa taloudessa. Aikuiset, mahdolliset lapset ja lemmikit. Isovanhemmat ovat monelle läheisiä, mutta heitä ei välttämättä mielletä perheenjäseniksi.
Jyväskylän yliopiston hoivapolitiikan professori Teppo Kröger muistuttaa, että tilanne johtuu yleensä siitä, että Suomessa ikäihmisillä on usein varaa asua omassa asunnossa.
Perheen rooli ikäihmisten hoivassa on kuitenkin merkittävä, hän sanoo.
– Reilusti yli puolet, jopa 75 prosenttia kaikesta hoivasta, minkä ikäihmiset saavat, tulee itse asiassa perheeltä, Kröger toteaa.
Krögerin mukaan hoivatyöhön tarvitaan mukaan kaikki, niin omaiset, julkinen valta kuin myös yksityisiä palveluita.
– Suomesta ja muista Pohjoimaista on puhuttu jaetun hoivan mallimaina. Siihen osallistuu sekä omaiset että julkinen valta, Kröger sanoo.
Ikäihmisten hoivatilanne ei kuitenkaan ole hyvä. On pulaa palveluista, palvelukotipaikoista, kotihoidon palveluista, hoitohenkilökunnasta ja rahasta hyvinvointialueilla. Lisäksi tällä hetkellä on päällä työtaistelu yksityisellä sosiaali- ja terveysalalla.
Palvelujärjestelmässä on isoja, pitkäaikaisia ongelmia, jotka liittyvät alirahoitukseen ja palveluiden niukkaan saatavuuteen. Ne liittyvät laatuongelmiin, joita tulee välillä esiin.
Kröger on jo aiemmin kritisoinut Suomen rikkovan vanhusten hoidossa perustuslakia.
– Tilanne ei siinä suhteessa ole muuttunut. Meidän perustuslaki sanoo, että jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä ei vanhuspalveluissa tällä hetkellä toteudu, Kröger summaa.
Voit katsoa Teppo Krögerin haastattelun kokonaisuudessaan Areenasta: