Sallan Naruska-Pulkkaviidan kylässä asuu vain viitisenkymmentä asukasta. Kylää voisi sanoa melko harvaan asutuksi, sillä sen pituus on 48 kilometriä. Naruska-Pulkkaviita ei ole esillä suurten kylähankkeiden vuoksi. Useimmat tuntevat Naruskan lähinnä sääuutisten pakkasennätyksistä.
Naruska-Pulkkaviita valittiin tänä vuonna Vuoden lappilaiseksi kyläksi, ja palkinnon kyläläiset vastaanottavat Avoimet kylät -teemapäivänä lauantaina.
Kyläasiamies Pirjo Riskilä Lappilaiset kylät ry:stä kertoo, että Naruska-Pulkkaviidan kyläyhteisöstä huokuu lämminhenkisyys.
–Kylällä tehdään pieniä asioita toisten hyväksi: leivotaan pullaa ja kakkuja ikäihmisille ja annetaan kyyditysapua. Pidetään huolta, Riskilä kiittelee.
Vuoden lappilaisen kylän raadin perustelujen mukaan ”Naruska-Pulkkaviita on kaukana kaikesta oleva lähiyhteisö, jossa on mahdollistettu ikäihmisille hyvä, inhimillinen ja turvallinen elämä”.
– Naruska-Pulkkaviita on ”mummolakylä”, jonne on aina tervetullut, perusteluissa sanotaan.
Ikäihmiset jääneet koteihin
Tarja Sipola Naruska-Pulkkaviidan kyläyhdistyksestä kertoo Vuoden kylä -nimityksen olleen iso yllätys.
– Meillä ei ole omaa kylätaloakaan. Pystymme kyllä toimimaan esimerkiksi retkeilymajalla tai kyläyhdistyksen omistamalla Haltin kodalla.
Sipola kertoo, että koronan jälkeen moni kylän ikäihmisistä on jäänyt kotiin, jossa Sipola käy heitä tervehtimässä.
Aikaisemmin monet osallistuivat vireämmin kylällä järjestettäviin kerhoihin. Toisaalta kerhojakin järjestettiin enemmän.
– Kansalaisopisto piti kylällä kerhoa kerran viikossa, sitten kerrat harvenivat kahteen kertaan kuukaudessa. Nykyisin kerho on vain kerran kuukaudessa, Sipola harmittelee.
Kyläasiamies Pirjo Riskilä kertoo, että koronapandemian aika on vaikuttanut moniin kyliin.
– Ennen niin aktiiviset kyläläiset jäivät kotiin, eivätkä enää palanneet toimintaan mukaan.
Riskilän mukaan monissa kylissä onkin jouduttu hakemaan uusia toimintamalleja kylien ihmisille. Riskilän mukaan vireissä kylissä yleensä kunnatkin ovat kiinnostuneita kylistään ja niiden kehittämisestä.
Joskus tarvitaan vain yksi ihminen
Lapissa on Pirjo Riskilän mukaan 280 kylää, joissa on ainakin jonkin verran aktiivista kylätoimintaa. Kylien koot vaihtelevat paristakymmenestä asukkaasta yli tuhanteen. Myös kylien aktiivisuus ja toimintatavat vaihtelevat.
– Esimerkiksi Enontekiöllä monet kyläyhdistykset ovat aktivoituneet uudestaan kylähankkeen myötä. Aktivoituminen voi olla pienestä kiinni. Joskus tarvitaan vain yksi ihminen, joka innostaa muutkin mukaan, Riskilä toteaa.
Riskilän mielestä kaikissa kylissä on hyviä puolia, eikä toimien tarvitse olla massiivisia ja näkyviä.
– Sallan Naruska-Pulkkaviita on siitä hyvä osoitus.