– Taloustiede on saanut samankaltaisen aseman kuin katolinen teologia keskiajalla. Siitä on tullut keskeinen ideologia, jolla oikeutetaan sitä, miten asiat ovat.
Näin sanoo taloustieteilijä Ha-Joon Chang, joka tunnetaan eri puolilla maailmaa eräänlaisena kapinaekonomistina. Eteläkorealainen Chang on viimeiset parikymmentä vuotta arvostellut nykyistä talousjärjestelmää ja vaatinut monipuolisempaa keskustelua talouteen liittyvistä kysymyksistä.
Talous on hyvin keskeinen osa olemassaoloamme, Chang toteaa Ylen haastattelussa helsinkiläisen hotellin kokoushuoneessa. Ilman taloutta yhteiskuntamme eivät toimisi eikä ihmisillä olisi käytössään elintärkeitä asioita, kuten ruokaa tai lääkkeitä.
Silti taloudella ja erityisesti tietyntyyppisellä talousajattelulla on Changin mielestä liian suuri ylivalta.
Tavallisille kansalaisille syntyy hänen mukaansa helposti sellainen kuva, että esimerkiksi julkisen talouden leikkaustoimenpiteet tai terveydenhuollon yksityistäminen perustuvat tieteelliseen ajatteluun. Näin ei ole, vaan asiat ovat monimutkaisempia, hän painottaa.
Taloudellisilla argumenteilla on myös yhä enenevässä määrin ryhdytty perustelemaan mitä erilaisimpia asioita. Museoiden tukemista, muinaisten kielten opiskelua ja esimerkiksi monarkiaa, Chang luettelee.
Koska talouteen liittyvät argumentit voimistuvat, kaikkien ihmisten tulisi Changin mielestä ymmärtää edes jotain taloudesta. Siksi hän on kirjoittanut useita suurelle yleisölle tarkoitettuja talouskirjoja, kuten suomeksikin käännetyt Taloustiede – käyttäjän opas ja 23 tosiasiaa kapitalismista.
Elon Musk ei olekaan sankarillinen nero
Changin kirjojen tavoitteena on purkaa yleisiä talousmyyttejä. Yksi myytti koskee yrittäjiä tai oikeastaan yrittäjiin liittyviä kertomuksia. Suuret yrittäjä- ja keksijänimet kuten Elon Musk, Jeff Bezos ja Bill Gates kuvataan Changin mukaan sankarillisina neroina, jotka ovat onnistuneet tekemään jotain hyvin poikkeuksellista.
– He ovat nerokkaita henkilöitä omilla tavoillaan, mutta on täysin harhaanjohtavaa ajatella, että nämä henkilöt olisivat visioillaan ja fiksuudellaan luoneet kaiken yksin.
Tosiasiassa onnistuneiden yritysten ja keksintöjen taustalla on Changin mukaan onnistunut yhteiskunta, jossa on investoitu koulutukseen ja esimerkiksi tuote- ja tutkimuskehitykseen. Yrittäjiä ja keksintöjä ei siis nouse tyhjästä.
Chang alkaa piirtää käsillään jäävuorta. Yrittäjät ovat vain vuoren huippu, hän selittää.
– Alla on valtion rahoitus, koulutuksen saaneita tieteentekijöitä ja insinöörejä, infrastruktuuria.
Kun yksilöä korostetaan liikaa, myös Maailmanpankin ja sen kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden politiikkasuositukset ovat helposti pielessä, Chang sanoo. Kehittyville maille suositellaan hänen mukaansa mahdollisimman vapaita markkinoita ja alhaisia yritysveroprosentteja, kun olennaisempaa olisi katsoa vaikkapa sitä, mitä veroilla voidaan saada aikaan.
Onko nykyinen talousjärjestelmä todellakin epäonnistunut?
Eriarvoisuus on kasvanut, talouskriisejä on tiuhemmin eikä talouden kasvukaan ole ollut lopulta kovin hääviä.
Näin Chang kuvaa nykyistä talousjärjestelmää, josta hänellä ei tunnu olevan juurikaan paljoa hyvää sanottavaa. Changin mielestä järjestelmämme on uusliberalistismin – eli vapaiden markkinoiden hyötyjä korostavan ajattelun – värittämä ja läpeensä kapitalistinen.
Changin kaltaisia uusliberalismin kriitikkoja löytyy erityisesti poliittisesta vasemmistosta.
Mutta onko nykyinen järjestelmämme todella niin heikko, että sitä on syytä parjata joka käänteessä? Monella mittarilla tarkasteltuna maailma on kehittynyt hyvään suuntaan: äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, lapsikuolleisuutta on saatu kitkettyä ja ihmisten elinikä on pitkässä juoksussa noussut.
– Pointtini ei ole se, etteikö mitään hyvää olisi saatu aikaan, vaan se, että olisimme voineet saada aikaan paljon enemmän, Chang vastaa.
Mikä sitten olisi ratkaisu paremman talousjärjestelmän luomiseksi?
– En ehdota, että muuttaisimme järjestelmän sosialistiseksi tai menisimme ajassa taaksepäin, mutta asioita voidaan tehdä tilanteen tasapainottamiseksi.
Monissa kehittyvissä maissa taloudet esimerkiksi avattiin kilpailulle liian aikaisin ja teollistumisen pohja hajotettiin sillä tavalla, hän sanoo. Changin mukaan valtioilla ja toimivilla instituutioilla on tärkeä rooli, mikä pitäisi ottaa huomioon.
– Ensimmäinen asia on todeta, ettei tämä [järjestelmä] ole toiminut niin hyvin kuin on uskottu.
Ei syytä paniikkiin
Vaikka Chang tunnetaan ärhäkkäänä kriitikkona, hänen arvionsa Euroopan ja maailman talouden nykytilasta on yllättävänkin rauhallinen. Hänestä taloustilanteeseen ei ole sinänsä tullut suuria mullistuksia eikä paniikkiin ole syytä, vaikka tavalliset eurooppalaiset painivatkin hurjasti nousseiden hintojen ja korkojen kanssa.
Suomalaispäättäjiäkin hän lohduttaa, ja antaa myös vinkin.
– Älkää luoko velasta turhaa paniikkia ja sanoko, että se pitää leikata yhtäkkiä. Teillä oli [pandemian aikana] hyvät syyt kasvattaa velkaa.
Myöskään Kiinan ja Yhdysvaltojen kiristyneet kauppavälit eivät pelota Changia, sillä maat eivät voi pärjätä ilman toisiaan. Tekoälykään ei huoleta. Tekoälyyn liittyvää pelkoa värittää hänen mielestään tällä hetkellä “tekopyhyys”.
Automaatio on osa järjestelmäämme ja se herättää Changin mukaan keskustelua lähinnä siksi, että tekoäly uhkaa nyt niin sanottuja valkokaulustöitä eikä esimerkiksi teollisuustyöntekijöitä.
On kuitenkin yksi asia, josta kaikkien tulisi panikoida, Chang toteaa.
– Ilmastokriisi.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 30.6. klo 23:een saakka.