Suomen huoltosuhde on tunnetusti vinksallaan, joten otsikot syntyneiden määrän laskusta toistuvat samaan tapaan kuin tieto hellerajan rikkoutumisesta. Syntyneiden määrän romahtamisesta nälkävuosien tasolle on raportoitu ainakin vuonna 2016 , 2017, 2018, 2019 ja 2020. Koronavuodet antoivat laulusta taukoa, mutta vanha viulu soi jälleen tänä vuonna.
Lapsikadosta kärsivässä Suomessa olisi tietysti mahtavaa, jos voisi heittäytyä raskaaksi silloin kuin sattuu huvittamaan, ja se fyysisesti onnistuu. Todellisuus on toisenlainen.
Ylivoimainen enemmistö ympärilläni haluaa lapsia, joskus, mutta ryhtymisen edessä on esteitä.
Syyt ympärilläni olevien kolmekymppisten ikätoverieni lapsettomuuteen ovat yhtä moninaisia, kuin ihmiset ovat. On niitä jotka yrittävät, mutta lasta ei kuulu. Harvoja ovat periaatepäätöksen tehneet, eli ne, jotka eivät kategorisesti halua lapsia missään elämäntilanteessa. Ylivoimainen enemmistö ympärilläni haluaa lapsia, joskus, mutta ryhtymisen edessä on esteitä.
Syitä lapsen yrittämisen lykkäämiselle on myös tutkittu. Väestöliiton Perhebarometrin mukaan yksi yleisimmistä syistä lykätä lapsen saamista on sopivan kumppanin puute. Sitä Perhebarometri ei kuitenkaan kerro, mitä vastaajat ajattelevat esimerkiksi itsellisestä äitiydestä, tai onko miespareilla lainkaan mahdollisuuksia saada lapsia. En tunnistakaan ympärilläni olevien ihmissuhteiden moninaisuutta siitä huolipuheesta, joka käsittelee puuttuvia lapsiperheitä.
Miehistä noin 40 prosenttia sanoo taloudellisen tilanteen vaikuttavan jonkin verran tai paljon päätökseensä siirtää lapsihaavetta.
Perhehaaveilla on myös hintansa. Ne, jotka ovat lapsensa jo tehneet, jaksavat sanoa, kuinka lapsi tuo leivän pöytään. Prekariaatille siinä on vähän konkretiaa.
Perhebarometrissa huoli toimeentulosta on läsnä suoraan ja epäsuorasti. Miehistä noin 40 prosenttia sanoo taloudellisen tilanteen vaikuttavan jonkin verran tai paljon päätökseensä siirtää lapsihaavetta.
Naisten ja miesten kymmenen yleisintä syytä sille miksi lapsensaanti ei ole ajankohtaista, pitävät myös sisällään keskeneräiset opinnot, liian pienen asunnon, huolen terveydestä sekä mahdollisen perhevapaan aiheuttaman katkoksen työssä. Näiden kaikkien seikkojen voi osaltaan tulkita liittyvän myös yksilön talouteen.
Lykkäyslistan kärjessä on myös epämääräinen lause ”joutuisin luopumaan nykyisestä elämäntyylistäni”, joka varmasti tarkoittaa jokaiselle vastaajalle eri asioita. Mietin, voiko nykyisestä elämäntyylistä luopuminen tarkoittaa osittain pelkoa heikkenevästä rahatilanteesta.
”Nykyisen elämäntyylin” vaihtaminen prismoihin ja rivarikolmioon voi tietysti osaa aidosti kammoksuttaa, mutta esteenä voi myös olla päinvastainen suru: mitä jos haluaa turvata lapselle keskiluokkaisen lapsuuden, mutta ei pysty siihen?
Lapsiperheiden elämä näyttäytyy median ja somen läpi hyvin toimeentulevalta kulutusjuhlalta. Kaikilla ei ole siihen varaa, vaikka haluja olisi.
Sain itse lapsen pari kuukautta sitten. Muutama utelias kysyi, miten sain asiani niin sanotusti järjestymään. Käytännössä he kysyivät, miten rahat riittävät?
Oli jokseenkin masentavaa vastata, että vauvaa edelsi muutaman vuoden ajan lihotettu säästötili. Toivon sydämestäni, ettei lapsi jää keneltäkään saamatta pankkitilin saldon takia.
Ronja Salmi
Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä, joka kirjoitti tämän kolumnin vanhempainvapaalta, keskiluokkaisen idyllin keskeltä.
Kolumnista voi keskustella 1.7. kello 23.00 saakka.