Taide auttaa ilmaisemaan tunteita, kun sanat katoavat. Nina Makkonen on ollut muutaman vuoden eläkkeellä ja nyt 55-vuotias.
Parkinsonin taudin kanssa hän on pärjännyt yli 10 vuotta.
– Taudinkuvaan kuuluu, että viestiminen sanoilla vaikeutuu. Siihen on minulla tullut tilalle maalaaminen. Ja menin myös harrastajateatteriin, vaikka vuorosanoja on tautisen vaikea oppia.
Lihasjäykkyyden ja vapinan – Parkinsonin tunnetuimpien oireiden – lisäksi tauti aiheuttaa muun muassa ummetusta ja unettomuutta, mutta vastaparina myös virtsanpidätyskyvyttömyyttä ja yliaktiivisuutta. Lääkitys on monimutkainen, koska oireet ovat moninaiset.
Nina Makkosella tabletteja menee 147 kappaletta viikossa.
– Kun ystävien kanssa tavataan, niin aina ensin käydään läpi vaivat. Olen nykyään sanonut, että dosetit pöytään, niin katsotaan, kuka on kuka, Makkonen nauraa.
Parkinsonia sairastavien joukossa 60-vuotiaskin on nuori. Makkonen sai huomata sen, kun meni sopeutumisvalmennukseen 45-vuotiaana. Hän oli ainoa alle kuusikymppinen. Nyt hän noudattaa oman lääkärinsä neljän ällän hoito-ohjelmaa.
– Lääkitys, liikunta, lepo ja lystinpito.
Taide on Nina Makkosen nykyinen päätehtävä. Eläkkeellä on aikaa maalata, vaikka läpi yön, kun innostuu.
–Olen joskus nuorena sanonut, että minä rupean maalaamaan naivistisia maalauksia kun olen eläkkeellä. Nyt olen ja maalaan. Haluan olla esillä enkä missään nimessä vain jossain ”parkkispiireissä”, korostaa Makkonen.
Palkintoja ja mielihyvää
Parkinsonin tauti sotkee aivojen palkitsemisjärjestelmään liittyvän dopamiinin vaikutuksen, kun sen välittäjäaineet tuntemattomasta syystä vähenevät. Dopamiini on ihmisellä monessa mukana.
Parkinsonin taudin, dopamiinin ja taiteellisuuden yhteyttä ei ole kunnolla tutkittu, mutta Turun yliopistollisen sairaalan neurologian professori Valtteri Kaasinen tuntee esimerkkejä, että ihminen on ryhtynyt kirjoittamaan ja julkaisemaan taidetta sairauden myötä.
– Yhteys on monimutkainen. Voi olla, että lääkkeet aiheuttavat tiettyä käytöstä, mutta enemmän on luultavasti kyse siitä, että vakava sairaus saa ihmisen miettimään sitä, mitä todella haluaa. Tästä ei ole tutkittua tietoa, eikä sellaista tutkimusasetelmaa voisi edes rakentaa, Kaasinen toteaa.
Kaasisen mielestä taiteen kautta ihminen voi purkaa tunteitaan ja käsitellä sairautta, eli se on ilman muuta ihmiselle hyväksi.
Etusormen vapinasta uuteen elämään
Haluanko keskittyä uraan ja työhön, vai keskittyisinkö läheisiin ihmisiin ja vihdoin aloittaisin taidemaalauksen tosissani. Näin mietti myös Nina Makkonen, kun havaitsi ensimmäiset oireensa.
– Makailin sohvalla, kun etusormeni alkoi pomppia. Googlailin tietysti heti. Lääkärille ilmoitin, että ”minulla on Alzheimer, MS-tauti tai Parkinson”. Niistä hän sai valita, Makkonen muistelee.
Kun työssä ei enää jaksanut kokonaista päivää, eikä HR-johtotehtävissä pystynyt puhumaan englantia tai esiintymään, Makkonen oli kypsä eläkkeelle. Välillä on suututtanut, mutta vertaisten avulla ja omien juttujen tekemisellä on hyvä edetä.
– En halua lopettaa elämistä. Jos kymmenen vuoden päästä meillä on Parkinsonin parantava lääke, niin ei kenenkään kannata hukata aikaa sitä odotellessaan. Minä maalaan lisää hummovaaralaisia juttuja ja Kalevalan rajuja tulkintoja.
Nina Makkosen naivistinen taidenäyttely avautuu huomenna 15.6. hänen synnyinkylässään Pohjois-Karjalan lounaiskolkan Hummovaarassa.
Artikkelia varten on haastateltu myös Liikehäiriösairauksien liiton fysioterapeutti Pia Vierimaata.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella aiheesta 15.6. klo 23:en saakka.