Se oli ihmeellinen ilta. Pariisin Timanttiliigan illassa perjantaina 9. kesäkuuta hurjasteltiin juoksuradalla.
Kenian Faith Kipyegon, 29, juoksi naisten 5 000 metrillä uuden ME:n 14.05,20. Kipyegon oli jo viikkoa aiemmin tehnyt ME:n 1 500 metrillä.
Etiopian Lamecha Girma, 22, pinkoi miesten 3 000 metrin esteiden ME:n 7.51,11.
Norjan Jakob Ingebrigtsen, 22, juoksi kahdella maililla kaikkien aikojen kovimman ajan 7.54,10.
Kun yleisurheilussa juostaan ihmeaikoja, nousee keskusteluun nykyisin aina urheilijoiden jäätävän suorituskyvyn lisäksi teknologinen kehitys.
Tunnetuin yleisurheiluratojen pinnoite on mondo. Synteettinen pinnoite toimii kuin jousi. Se varastoi harmonisen voiman tekemää työtä ja pyrkii palautumaan tasapainoon, jolloin potentiaalienergiaa vapautuu liike-energiaksi. Pariisin Stade Charlety -stadionin rata tunnetaan huippunopeana.
Suurin puheenaihe viime vuosina on kuitenkin ollut jalkineteknologia. On puhuttu vieterikengistä ja superpiikkareista.
Maratonin ”laboratoriokoe” ja 400 metrin aitojen ihmeajat
Kestävyysjuoksussa superkengistä alettiin puhua toden teolla, kun Kenian Eliud Kipchoge rikkoi maratonilla kahden tunnin rajan syksyllä 2019. Suoritus tapahtui ”laboratorio-olosuhteissa” eikä varsinaisessa kilpailussa, joten Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA ei hyväksynyt sitä viralliseksi maailmanennätykseksi.
Virallinen ME on Kipchogen Berliinissä 2022 juoksema 2.01.09.
Eri matkoilla käytetään tietenkin erilaisia kenkiä. Maantiellä superkenkien hyöty riippuu kengän hiilikuitulevyn jäykkyydestä, kaarevuudesta, kengän painosta ja pohjan joustomateriaalista. Juoksijan taloudellisuus paranee, askeltiheys on alhaisempi ja askelpituus korkeampi.
Joidenkin mielestä kenkäteknologian kehitys on välinedopingia, kun taas kenkävalmistajat ja monet urheilijat ovat puolustautuneet, että se on luontaista kehitystä ja että kaikki tehdään sääntöjen puitteissa.
Tokion olympialaisissa 2021 Karsten Warholm ja Sydney McLaughlin juoksivat 400 metrin aidoissa uudet ME:t. Kengät puhuttivat jälleen. Piikkareiden vieteriefekti perustui joustavaan hiilikuitulevyyn. Kengät olivat täysin sallitut.
WA on pyrkinyt pysymään kehityksessä mukana ja asettamaan rajoja, mutta teknologista kehitystä se ei voi pysäyttää. Jalkinebrändit ovat yleisurheilulle toki myös tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Kritiikkiä on aiheuttanut sekin, että WA:n sääntöjen mukaan kenkien pitäisi olla kaikkien saatavilla. Nykyisin WA hyväksyy prototyyppikenkien käytön kilpailuissa, vaikka ne eivät vielä olisi yleisessä myynnissä. Tätäkin sääntöä on vuosien varrella veivattu edestakaisin.
Viime kesänä MM-kisoissa Warholm sai kilpakumppaninsakin hämilleen, kun hän ilmestyi starttiviivalle kengissä, joiden kärjessä oli uloke.
Aiemmin Warholm oli toisaalta arvostellut teknologiakehitystä, toisaalta tehnyt yhteistyötä F1-talli Mercedeksen kanssa hiilikuitulevyn kehityksessä.
Tuore tutkimus avasi valtavaa hyötysuhdetta
Kun Kipyegon, Girma ja Ingebrigtsen murskasivat Pariisin illassa ennätyksiä, kolmikkoa yhdisti yksi asia. The Timesin mukaan jokainen käytti uuden ajan superpiikkareita.
Ne voivat asiantuntijoiden mukaan parantaa juoksun taloudellisuutta kahdella prosentilla. Yhdysvaltain olympiakomitean fysiologin Geoff Burnsin mukaan yhdenkin prosentin parannus voi tarkoittaa 3,2 sekuntia parempaa aikaa mailin eli 1 609 metrin matkalla.
Ingebrigtsen paransi Pariisissa kahden mailin ennätyksen aikaan 7.54,10, kun entinen maailman paras oli Daniel Komenin 7.58,61 vuodelta 1997.
Burnsin laskelman mukaan Komen olisi juossut kaksi mailia 12,8 sekuntia nopeammin, jos hänellä olisi ollut superpiikkarit.
Toki kyse on vain yhdestä ratapiikkarien kehitykseen paneutuneesta tutkimuksesta. Lisäksi nykyiseen ME-tehtailuun ovat vaikuttaneet valojänisteknologia ja kehittyneet ratapinnoitteet.
Joka tapauksessa jo vuonna 2021 Burns oli kuvaillut uutta kenkäteknologiaa ”kaiken muuttavaksi”.
Kipyegon juoksi The Timesin mukaan Nike Air Zoom Victory -kengillä, joiden vähittäismyyntihinta on noin 260 euroa, kun taas Ingebrigtsen ja Girma juoksivat kyseisestä kengästä päivitetyillä versioilla. Nike pääsi esille tämän kolmikon kautta, vaikka muilta kenkävalmistajilta löytyy samankaltaisia tuotteita.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton työryhmässä, joka vastaa kenkäsäännöistä, on mukana edustaja kuudelta kenkävalmistajalta: Adidas, Asics, Brooks, New Balance, Nike ja Puma.
Aiemmin kehittyneen kenkäteknologian tutkimus oli keskittynyt lenkkitossuihin, varsinkin maratonmatkalle, kuten Kipchogen vuoden 2019 ennätyskokeilu todisti.
Yhdysvaltalainen urheilulääketieteen ja liikuntatieteen järjestö American College of Sports Medicine piti touko-kesäkuun vaihteessa vuosittaisen kongressinsa, jossa ratamatkoilla käytettävien superpiikkareiden kehitys oli isosti esillä. ACSM:n mukaan vasta nyt ovat valmistuneet ensimmäiset merkittävät tutkimukset ratapiikkareista.
Dustin Joubertin johtama ryhmä Austinin yliopistossa oli paneutunut asiaan. He testasivat, kuinka paljon happea kuluu tietyn kilometrivauhdin ylläpitämiseen eri kengillä. Näin he pääsivät edellä mainittuun kahden prosentin taloudellisuuden parantumiseen.
– Ei ole enää epäilystäkään siitä, etteivätkö ”superkengät” ole nopeampia kilpailuissa. Mutta edelleen käydään keskustelua siitä, onko järkevää harjoitella niitä. Ehkä ne vähentävät lihasvaurioita, nopeuttavat palautumista ja antavat mahdollisuuden kerätä maileja nopeammin. Tai ehkä ne lisäävät loukkaantumisriskiä ja heikentävät lihaksia, kirjoitti Outside-sivustolle kanadalainen juoksija, tiedetoimittaja Alex Hutchinson.
Miksi superpiikkarit ovat parempia?
Perinteisiin ratapiikkareihin verrattuna uuden ajan superpiikkarit ovat ensinnäkin kovempia hiilikuidusta tehdyn pohjalevyn ansiosta. Tutkimusten mukaan pohjalevyn jäykkyydellä on merkittävä vaikutus niin maratonilla kuin ratapiikkareissa.
On silti urheilijakohtaista, miten juoksija mistäkin kengästä hyötyy. Jäykistä kengistä hyötyvät enemmän ne, joilla on vahvat jalkaterän lihakset, koska jäykkä pohja ohjaa askelkontaktia kohti varpaita.
Painepisteen muutos kasvattaa myös jalkaterän vipuvartta. Se taas auttaa kasvattamaan askelpituutta.
Lisäksi piikkareissakin on nykyään välipohja, joka oli aiemmin EVA-solumuovia. Nykyisin käytetään PEBA-muovia, joka palauttaa suuremman osan puristumisenergiasta.
Kenkien kehityksestä on hyötyä kaikilla ratamatkoilla, mutta syyt vaihtelevat. Kestävyysmatkoilla on oleellisinta, että juoksun taloudellisuus ja energiankulutuksen optimointi paranevat. Pikamatkoilla puolestaan tavoitteena on kehittää voimantuottoa askelkontaktissa.
Kihun asiantuntija Tapani Keränen nosti esille myös Kim Hebert-Losier'n ja Milly Pammentin tuoreen tutkimusartikkelin. Heidän mukaansa superpiikkareiden hyöty suorituskyvyssä voisi olla 1–1,5 prosenttia. Näin ollen 1 500 metrillä 3.35:n juoksijasta voisi tulla alle 3.32:n juoksija.
WA:n nykysäännöissä alle 800 metrin matkoilla kengän pohjan paksuus saa olla maksimissaan 20 millimetriä, 800 metrillä ja pidemmillä ratamatkoilla 25 milliä sekä maantiematkoilla 40 milliä.
Olympialajien ratamatkoilla on murskattu vuodesta 2020 yhteensä yhdeksän maailmanennätystä. Ja piikkaritutkimukset ovat vasta alkutekijöissään.
– Varmasti keksijät ja insinöörit löytävät lisukkeita. Tuskin tämä tähän jää, Keränen ennusti.
Jutun lähteenä on käytetty myös Kihun asiantuntijan Tapani Keräsen syksyllä 2022 pitämää esitelmää ”Superkengät – kilvanjuoksun uusi aikakausi”. Esitelmä löytyy Kihun Youtube-kanavalta.