Kesärauha-festivaalilla Turussa esiintyvä Röyksopp on tärkeä lenkki pohjoismaista elektronisen musiikin menestystarinaa.
Vuonna 1998 perustettu yhtye on kuin tuon vuosikymmenen alun pohjoismaisesta konemusiikki- ja reivikulttuurista kaupalliseen käyttöön hioutunut timantti.
Siinä missä Röyksopp yhdisteli elektronisen musiikin ja popin lainalaisuuksia toisiinsa, sen juuret ovat hylätyissä tehdashalleissa järjestetyissä laittomissa reiveissä. Kun dj:t luukuttivat loputonta musiikin virtaa reiveissä, norjalaisduo alkoi tehdä samoista aineksista pophittien pituisia eli vajaan neljän minuutin kappaleita.
Röyksoppin Svein Berge ja Torbjørn Brundtland ovat monien muiden konemusiikin huippunimien ohella mukana Nordic Beats -dokumenttisarjassa, jossa käydään läpi pohjoismaisen elektronisen musiikin historiaa. Sarja julkaistiin hiljattain Yle Areenassa.
Alun perin dj:t olivat sivuroolissa
Yksi Nordic Beats -sarjan konemusiikin huippunimistä on YleX:n musiikkipäällikkö Tapio Hakanen eli DJ Orkidea.
Hän muistaa hyvin, miltä tuntui, kun uudet soundit ja vaihtoehtokulttuuri rantautuivat Suomeen.
– Altistuin aika nuorena konemusiikille ja reiveille. Olin 14–15-vuotias. Biisit olivat kuin musiikkia tulevaisuudesta. Konemusiikki tuntui todella futuristiselta, Hakanen sanoo tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa.
Itse musiikin lisäksi tärkeää oli se koko maailma, joka konemusiikin tahdissa avautui.
– Silloin aluksi fokus oli siinä tanssivassa yleisössä, yhteisössä. Dj:t olivat sivuroolissa. Kulttuuri on muuttunut, sillä nykyään dj:t ovat enemmän artistin kaltaisia. Kansainvälisesti tunnetut dj:t ovatkin nykyään poikkeuksetta myös menestyneitä muusikoita ja artisteja.
Konemusiikki on välillä undergroundia, välillä valtavirtaa
Hakasella on kolmen vuosikymmenen kokemus konemusiikkikulttuurin ytimestä. Siinä ajassa on oltu useaan otteeseen pinnalla ja sitten taas maan alla.
– Konemusakulttuuri alkoi vahvasti vaihtoehtokulttuurina, alakulttuurina, joka toimi valtavirran ulkopuolella. Sen jälkeen ollaan välillä tultu selkeästi osaksi valtavirtaa, sitten taas undergroundiin, sitten takaisin.
Hakasen mukaan ug:n ja valtavirran välillä on luovaa vuoropuhelua. Taka-alalla on helpompi kokeilla ja ottaa riskejä. Parhaimmat innovaatiot päätyvät lopulta valtavirtaan.
– Paikoitellen konemusiikki on ollut popin sen hetken suosituinta soundia.
Kokonaisen sukupolven vaihtoehtoinen soundtrack
Hakasella on tapana sanoa, että konemusiikki- ja reivikulttuurissa mikään ei ole muuttunut, mutta kaikki on muuttunut.
Lähtökohtana on edelleen hyvä musiikki, yhteisöllisyys ja tanssiminen.
– Se on pysynyt samana kaikki nämä vuodet.
Mutta sitten ovat ne kaikki erot entiseen. Musiikin tekeminen on muuttunut analogisesta digitaaliseksi, se leviää vinyylilevyjen sijaan tiedostoina ja bittivirtana. Flyerit ja julisteet koristavat nyt ensisijaisesti sosiaalisen median seiniä.
Kun konemusiikkikulttuuri levisi muun muassa Lontoosta ja Berliinistä Pohjoismaihin ja Suomeen 1980-luvun loppupuolella, aktiivista porukkaa oli Hakasen mukaan ainakin Helsingissä, Turussa ja Raumalla.
Jotkut dj:t kävivät Hakasen mukaan lomilla Ibizalla, jonne sai pakettimatkoja. Tuliaisiksi tuotiin vaikutteita.
Turussa etsittiin silloin sopivia paikkoja reiveille Kupittaan ja Itäharjun teollisuusalueilta. Mukana menossa oli muun muassa kansainväliseen menestykseen nousseen Sähkö-levy-yhtiön perustaja Tommi Grönlund.
Kesärauha-festivaalilla Turun linnan piha on pyhitetty konemusiikille, mutta Röyksopp nähdään päälavalla puiston puolella. Silti norjalaisduon keikka on taatusti nostalgiatrippi aikaan, jolloin konemusiikki ja siitä jalostuneet yhtyeet olivat kokonaisen sukupolven vaihtoehtoinen soundtrack.