Ilma on sakeanaan hyttysistä. Punamultaista, satavuotiasta hautomorakennusta kohti valuu vesinoro vanhan vedenottouoman pohjalla.
– Tuohan on tuommoinen hajonneen putken tekemä mutaluru, nyt siitä tulee ihan oikeasti hieno puro, sanoo Gösta Serlachius, R. Erik ja Bror Serlachiuksen säätiön puheenjohtaja.
Vanhaan teollisuussukuun kuuluva Serlachius on rahoitusammattilainen ja virtavesien ystävä, joka vie eteenpäin suurta muutosta Laukaan Simunan entisen kalanviljelyslaitoksen ympäristössä.
Pian mutaluru on mennyttä ja sen tilalla solisee luontoa imitoiva ihmisen rakentama joki.
Alueella on vahvasti läsnä suomalainen kulttuurihistoria – siksi tarinassa on syytä palata ensin reilu sata vuotta taaksepäin.
1800-luvun lopulla metsäteollisuus kasvoi voimakkaasti ja virtavesiä perattiin puutavaran uitoille sopiviksi.
Lisääntymisalueiden katoaminen heikensi vaelluskalakantoja, ja niitä vahvistamaan perustettiin Simunan kalanviljelylaitos vuonna 1921.
Liki kilometrin mittaista viljelylaitoksen vedenottouomaa, Capeenpuroa kaivettiin lapiotyönä kiviseen maahan yli kolmen vuoden ajan.
Kalanviljelytoiminta Simunassa loppui 1990-luvulla ja alue jäi omilleen.
Nyt uoman laidalla jyristää dumpperi ja kaivinkone levittää soraa tarkasti valittuihin paikkoihin.
Vanha vedenottouoma muutetaan luonnolliseksi joeksi ja uhanalainen järvitaimen kavereineen saa siitä aivan uuden kodin.
Miten rakennetaan toimivaa luontoa?
Idea alueen uudistamisesta lähti liikkeelle pari vuotta sitten. Tositoimiin päästiin tämän vuoden maaliskuussa sillan rakentamisella.
Nyt uutta jokiuomaa on valmiina jo yli puolet. Jos suuria yllätyksiä ei tule eteen, vesi virtaa joessa ensi syksynä.
Uudessa Capeenpurossa tulee kohisemaan kaksi koskea ja uhanalaiselle järvitaimenelle löytyy hyviä kutusoraikkoja.
– Haluamme vahvistaa virtavesien tutkimusta. Tässä teemme sen rakentamalla käytännössä täysin uuden alueen, kertoo Serlachius.
Tutkijat Jyväskylän ja Helsingin yliopistoista sekä Suomen ympäristökeskuksesta tulevat seuraamaan miten luonto ottaa haltuun kokonaan uuden, ihmisen tekemän vesiympäristön.
– Seurataan, kuinka nopeasti luonto leviää, miten nopeasti taimen ja muut kalalajit ilmestyvät alueelle. Istutuksia Capeenpuroon ei tehdä, sillä se vesittäisi tutkimuksen, kertoo Serlachius.
Lisäksi opitaan kuinka kalojen vaellusreittejä kannattaa rakentaa.
– Virtavesikunnostuksia tehdään paljon, mutta niiden tutkimiselle jää liian vähän varoja ja aikaa. Luontokunnostukset tarvitsevat lisää tutkimusta, sanoo Serlachius.
Capeenpurossa selvitetään, miten kunnostukset saadaan parhaiten toimimaan. Tieto tulee avoimesti muiden virtavesiprojektien käyttöön.
Uusi jokiuoma vain yksi osa isoa kokonaisuutta
Joen rakentaminen on vain yksi etappi kymmenvuotisessa projektissa.
Simunan vanhoista kalankasvatusaltaista tehdään kosteikkoja, jotka puhdistavat läheisiltä pelloilta tulevan veden. Vanhasta hautomorakennuksesta kunnostetaan opiskelija- ja tutkijaresidenssi.
Vaikka koko jokiympäristö pyhitetään tutkimukselle, on ulkoilijoilla sinne vapaa pääsy. Kalastusvälineiden kanssa Capeenpurolle ei kannata mennä, sillä alueella on kalastuskielto, jota valvotaan tarkasti.
Projekti yhdistää ison joukon toimijoita. Alusta asti mukana ovat olleet Suomen vesistösäätiö ja ELY-keskus.
Hankkeen kokonaiskustannus on lähes 1,2 miljoonaa euroa. Kahden sillan rakentaminen haukkaa siitä reilun neljänneksen. Tutkimukseen on varattu yli neljännesmiljoona euroa.
Päärahoittaja on R. Erik ja Bror Serlachiuksen säätiö, mutta Serlachius on saanut poikkeuksellisen tutkimushankkeen taakse laajan yhteistyöverkoston.
– Olen huomannut, että asenteet projektia kohtaan muuttuvat koko ajan. Myös yrityspuolella ollaan avoimempia lähtemään mukaan tällaiseen, mikä on todella hienoa, hän sanoo.
Laukaan Simunaan on syntymässä erityislaatuinen ja kaunis tutkimusalue, jonka mittakaavan ymmärtää oikeastaan vain paikan päällä.
– Monikin on sanonut, että ihan hullun hommaa, mutta sillä mennään, naurahtaa Serlachius.
Voit keskustella aiheesta 25.6. klo 23 saakka.