Italian Rieti Rooman koillispuolella kuuluu yleisurheiluhistorian klassikkopaikkakuntiin. Miesten äärimmäisen kilpaillun keskimatkojen juoksun maailmanennätyksiä ovat käyneet kaupungissa kohentelemassa muun muassa Steve Ovettin, Noureddine Morcelin, Noah Ngenyn ja David Rudishan kaltaiset merkkihenkilöt.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä 1996 Rietin GP-tapahtumassa syntyi sitten tulos, joka absoluuttisessa kovuudessaan lähes salpasi hengen. Parikymppinen kenialainen Daniel Komen latoi sileän 3 000 metrillä tiskiin loppuajan 7.20,67, joka pirstoi Morcelin runsaan kahden vuoden ikäisen ME-ajan ujosti 4,44 sekunnilla. Tasaisen vauhdin taulukolla Komen kipitti 30 satametristä putkeen keskimäärin 14,69 sekunnissa.
Tuloksesta kertoo, että kaikkien aikojen parhaaksi keskimatkojen juoksijaksi katsottava Hicham El Guerrouj uhkasi sitä lähimmilläänkin peräti 2,42 sekunnin päästä. Se tarkoittaa radalla noin 17:ää metriä eli pientä ikuisuutta.
Vertailun vuoksi El Guerrouj'n kivikovaa 1 500 metrin ME-aikaa on uhiteltu 0,34:n ja Joshua Cheptegein 5 000 metrin maailmanennätystä 1,99 sekunnin etäisyydeltä.
Tavallisia ja muita
Yleisurheilussa maailmanennätykset eivät koskaan ole alekorin tavaraa, mutta rata- ja kenttäurheilun sisälläkin on ”tavallisia” maailmanennätyksiä ja sitten niitä toisenlaisia ennätyksiä. Daniel Komenin noteeraus Italiassa pian 27 vuotta sitten menee omissa papereissani kirkkaasti miesten henkilökohtaisten ME-tulosten kärkiviisikkoon, vaikkei 3 000 metriä, ikävä kyllä, kuulu ulkoratojen arvokisaohjelmaan.
Komenin rinnalle nostan vaikkapa Usain Boltin 100 metrin ME:n (9,58), edesmenneen Juri Sedyhin moukarilasautuksen (86,74), Jan Zeleznyn kolmisen kuukautta ennen Komenia sipaiseman keihäskaaren (98,48) ja Mike Powellin pituushypyn ME:n 895 Tokion MM-kisoista 1991 – kaikkien aikojen kenttälajiotatuksessa Carl Lewisia vastaan.
Muitakin erittäin hyviä ehdokkaita riittää. Nyt keskitytään ylipäätään vain kylmiin ja historiallisiin numeroihin, ei tiettyihin väistämättömiin skenaarioihin inhimillistä suorituskykyä armotta mittaavan urheilumuodon ikääntyneiden maailmanennätysten takana.
Yllä mainitut ennätykset ovat muutamia haastajien suonenvetoja lukuun ottamatta saaneet olla koko lailla rauhassa, mutta tämä kausi ja sen viime viikot ovat avanneet huikean näkymän. Tai olisivat avanneet, jos sileä 3 000 metriä kuuluisi ohjelmaan edes jossakin tämän kauden jäljellä olevassa Timanttiliigan osakilpailussa.
ME:lle kylmää kyytiä
Jakob Ingebrigtsen päätti juosta 9. kesäkuuta Pariisin Timanttiliigassa harvinaisen kahden mailin eli noin 3 218,70 metrin kilpailun. Se oli 26-vuotiaalle ME:lle kylmää kyytiä – ja senhän oli juossut eräs Daniel Komen.
Ingebrigtsenin loppuaika 7.54,10 merkitsi sille 4,51 sekunnin karttukylpyä. Tasaisella vauhdilla Ingebrigtsen olisi sivuuttanut 3 000 metrin kohdan etukaarteen lopussa ajassa 7.21,9, tosielämässä ajassa 7.24.
Lievinin hallikisoissa helmikuussa Lamesha Girma oli 3 000 metrin maalissa ME-ajalla 7.23,81, Espanjan Mohamed Katir 0,87 sekuntia perässä. Girman kuti ei ole jäänyt putkeen paljaan taivaan allakaan; Pariisin Timanttiliigassa napsahti 3 000 metrin estejuoksun maailmanennätys 7.52,11.
Katir otti Oslon Timanttiliigassa toissa viikon torstaina 1 500 metrin kakkossijan vajaan sekunnin ensimmäistä kertaa 3.28:n rajan alittaneen Ingebrigtsenin perässä. Bislettin sytytti myös Yomif Kelejchan ja Jacob Kiplimon 5 000 metrin tasapäinen ravi. Loppuaika 12.41,73 nosti herrat kaikkien aikojen tilaston 5. sijalle.
Millainen kehäpäätelmä tästä on sitten tehtävissä?
Jos Ingebrigtsen, Kirma, Katir, Kejelcha ja Kiplimo saataisiin samaan aikaan samaan paikkaan 3 000 metrin lähtöviivalle ja 2 000 metriin jaksavaksi jänikseksi tasoltaan alle 7.30:n mies, maailmanennätys siirtyisi jopa hyvän tovin 7.20:n vihreälle puolelle.
Mutta näyttää ikävästi siltä, ettei gladiaattoreille löydy tällä kaudella areenaa tämän toteuttamiseksi.
Pekka Holopainen
Kirjoittaja on porilaislähtöinen kolumnisti ja ainoa urheilutoimittaja, joka on valittu Vuoden journalistiksi Suomessa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 27.6. klo 23 asti. Kommentointiin vaaditaan Yle Tunnus.