Yhteiskunnassa on yksi ihmisryhmä, jotka ovat poikkeuksellisen haavoittuvassa asemassa ja itse täysin syyttömiä siihen: lapset, joiden vanhemmat eivät ole pystyneet pitämään heistä huolta. Heidän kustannuksellaan uusi, ”lapsi- ja perhemyönteinen” hallitus aikoo säästää.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että sijaisperheissä tai lastensuojelulaitoksissa kasvaneiden lasten oikeutta niin sanottuun jälkihuoltoon eli heille räätälöityihin sosiaalitoimen palveluihin lyhennetään 23 ikävuoteen eli kaksi vuotta. Sillä uskotaan säästettävän 24 miljoonaa euroa. Minusta toive on epärealistinen ja päätös epäinhimillinen.
Kysymys on nuorista, joilla on ollut erityisen haavoittavia kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden aikana.
Soitin sosiaalityön apulaisprofessorille Maija Jäppiselle, joka oli turhautunut siitä, että vasta kolme vuotta voimassa ollutta ikärajaa lasketaan. Jäppisen mukaan lastensuojelun tutkijat ja tuntijat ovat vuosia yrittäneet selittää päättäjille, miksi aikuistuneiden nuorten jälkihuollon pitää jatkua 25 ikävuoteen.
Kysymys on nuorista, joilla on ollut erityisen haavoittavia kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden aikana. Kun he täyttävät 18, vapauden huuma saattaa aluksi olla suuri, esimerkiksi pääsee pois laitoksesta. Jonkin ajan päästä vasta nuori huomaa tarvitsevansa tukea ja neuvoja omaan, aikuiseen elämään.
”Jälkihuolto korvaa tavallaan sitä, mitä tavallisesti nuoret saavat vanhemmiltaan.” Jäppinen muistuttaa myös, että huostaanotto on erittäin järeä puuttuminen perusoikeuksiin. Senkin vuoksi yhteiskunta on velkaa lapsille sen, että auttaa näitä pääsemään omille jaloilleen.
Jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista. Sosiaalityöntekijä voi auttaa asunnon hankinnassa ja kalustamisessa, itsenäisen arjen opettelussa ja raha-asioiden hallinnassa.
Osa nuorista aikuisista ehtii saada omia lapsia ennen kuin täyttää 25. Jos ei itse ole saanut hyvää huolenpitoa, vanhemmaksi tulo on paikka, jossa tarvitsee erityistä tukea. ”Monet ovat silloin sosiaalityön asiakkaita joka tapauksessa, mutta he hyötyvät siitä, että jälkihuollossa tunnetaan heidän taustansa ja tilanteensa”, Jäppinen muistuttaa.
Jälkihuollolla on siis iso merkitys, kun yritetään katkaista huono-osaisuuden siirtyminen seuraavaan sukupolveen tai vaikeuksien kierre, joka on alkanut jo lapsena.
Samasta muistutti vankilan sosiaaliohjaaja Kati Melto. Kysyin häneltä, mitä tiedetään rikoksista tuomittujen ihmisten lapsuudesta. Melto vahvistaa, että lastensuojelutaustaa on huomattavasti normaalia useammalla.
Ensinnäkin se, että lapsesta huolehditaan huonosti, lisää riskiä päätyä myöhemmin vankilaan. ”Monesti kun rikollisuus on ylisukupolvista, vanhemmilla ei ole itsellään resursseja ja huolehtimisen mallia.”
Toisekseen seura lastensuojelulaitoksessa saattaa altistaa päihteiden käytölle ja rikoksille – niin tekijän kuin uhrinkin rooliin.
Melto muistutti myös, että alle 25-vuotiaat tekevät moninkertaisesti rikoksia muihin ikäluokkiin verrattuna, joten hän on samaa mieltä Jäppisen kanssa, että ikärajan pitäisi olla vähintään nykyinen.
Minulle, joka kirjoitan usein eriarvoisuudesta, uusi hallitusohjelma olisi tarjonnut monta täkyä, sillä toimeentulotuesta, asumistuesta ja työttömyyskorvauksen lapsikorotuksista aiotaan leikata. Halusin kuitenkin nostaa esiin euromäärältään pienemmän kohdan, koska se suututtaa minua eniten.
Miten he kehtaavat leikata niiltä lapsilta, jotka apua eniten tarvitsevat – jotka ovat saaneet syntymässä kaikkein vähiten?
Minua suututti nähdä kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah tiedotustilaisuudessa kehumassa, että suurperheiden lapsilisää korotetaan, ja pääministeri Petteri Orpo lausumassa sanat ”lapsi- ja perhemyönteinen hallitus”. Miten he kehtaavat leikata niiltä lapsilta, jotka apua eniten tarvitsevat – jotka ovat saaneet syntymässä kaikkein vähiten?
Säästöjä jälkihuollon vähentämisestä tuskin tulee. Kustannukset siirtyvät muualle, ja ongelmia lykätessä ne yleensä leviävät – tässä tapauksessa myös seuraaviin sukupolviin.
Poliisi, oikeuslaitos ja vankila saavat uudelta hallitukselta lisärahoitusta. Kyyninen sanoisi, että syytä onkin, jos lastensuojelusta vähennetään.
Auli Viitala
Kirjoittaja on esikoiskirjailija, joka kirjoittaa rahasta.
Kolumnista voi keskustella 23.6. kello 23.00 saakka.