Tuore oululaistutkimus osoittaa, että liikkumisen määrä on yhteydessä keski-ikäisen ansiotuloihin.
Tutkijat havaitsivat, että lisääntyvä liikunnan määrä oli yhteydessä kasvaviin ansiotuloihin tiettyyn pisteeseen saakka, minkä jälkeen yhteys kääntyi päinvastaiseksi.
Korkeimpiin ansiotuloihin ylsivät henkilöt, joille kertyi viikossa noin 8,5 tuntia reipasta liikuntaa, esimerkiksi kävelyä, tai vaihtoehtoisesti 3,5 tuntia rasittavaa liikuntaa, kuten juoksua. Tätä runsaampi liikkuminen oli puolestaan yhteydessä pieneneviin ansiotuloihin.
Päätutkijana toiminut väitöskirjatutkija Hanna Junttila kertoo, että tutkimuksen valossa liikunnan edistämisen toimia kannattaisi suunnata erityisesti heihin, jotka liikkuvat vain vähän.
Tutkimustulosta voivat Junttilan mukaan selittää esimerkiksi liikunnan vaikutukset terveyteen ja työelämätaitoihin. Suurempien ansiotulojen ja runsaamman liikkumisen väliseen yhteyteen voivat vaikuttaa myös ajankäytölliset asiat.
Liikunnan on aiempien tutkimusten myötä todettu parantavan monia työelämässä tarvittavia taitoja kuten muisti, yhteistyö- ja verkostoitumistaidot, taito asettaa ja saavuttaa tavoitteita, sekä esimerkiksi epämukavuuden sietokyky.
Junttila mainitsee, että aiempien tutkimusten mukaan myös esimerkiksi korkeakoulusta valmistuminen on todennäköisempää ihmisillä, jotka liikkuvat paljon ja myös tämä voi selittää korkeampia ansiotuloja aktiivisilla ihmisillä.
Päivittäinen arkiliikkuminen riittää
Toisaalta taas erittäin runsas liikunta voi aiheuttaa erilaisia terveyshaittoja tai vammoja, mikä voi osaltaan selittää yhteyttä erittäin runsaan liikunnan ja maltillisempien ansiotulojen välillä.
– Taustalla voi tietenkin olla myös arvovalinta, eli joku saattaa tehdä osa-aikaista työtä ehtiäkseen liikkua enemmän, selventää Junttila.
Oulun yliopiston tutkimukseen osallistui lähes 2 800 Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvaa työelämässä olevaa henkilöä. Kohorttitutkimuksen avulla tutkittiin vastikään myös kaulanympärysmitan kertomista sairausriskeistä.
Tutkittavien henkilöiden kaikkea liikkumista mitattiin 46 vuoden iässä kiihtyvyysanturilla kahden viikon ajan. Samojen henkilöiden täyttäessä 50, heidän ansiotulonsa kartoitettiin Suomen verohallinnon tulorekisteristä.
– Tutkimus osoitti sen, että tuottavuuden näkökulmasta ihmisen ei ole tarpeellista tai järkevääkään tavoitella älyttömiä urheilumääriä. Jo päivittäinen arkiliikkuminen tuo merkittäviä hyötyjä, sanoo Junttila.
Tutkimus on osa SEPAS-hanketta, jossa selvitetään fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon taloudellista merkitystä yhteiskunnalle, työnantajalle ja yksilölle.
Artikkeliin korjattu kello 7:03 tieto, ettei tutkimustulos perustu liikunnan parantamiin työelämätaitoihin, vaan se voi osaltaan selittää ansiotulojen ja liikunnan välistä yhteyttä. Korjattu myös Junttilan sitaattia siten, ettei arkiliikkuminen ole parasta vaan se voi tuoda merkittäviä hyötyjä.
Millä tavoin ihmisiä voitaisiin kannustaa liikkumaan enemmän? Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella torstaihin 23. päivään kello 23:een asti.