Holokaustin uhrien kunnioittaminen on erottamaton ja yhä hyvin näkyvä osa ranskalaista politiikkaa, eikä vähättelyä suvaita.
Se näkyy esimerkiksi tässä Ranskan ulkoministeriön sivuilla julkaistussa julistuksessa, jossa maan ulkopoliittinen johto sitoutuu käyttämään ”koko diplomaattista ja kulttuurista verkostoaan kansanmurhan uhrien muistamiseksi”.
Siksi yhteistyö natsisymboleilla vitsailleen suomalaisministerin kanssa tulee todennäköisesti olemaan haastavaa.
Elinkeinoministeri Vilhelm Junnila itse ja perussuomalaisten johto ovat kuitanneet Junnilan natsiviittauksien olleen huonoa huumoria. Junnila on puhunut esimerkiksi vaaliehdokasnumerosta 88. Numero viittaa natsitervehdykseen Heil Hitler.
Ranskassa – tai ylipäätään Länsi-Euroopassa – ei tunneta sellaista käsitettä kuin natsihuumori.
Syynä ovat teot, joita kukaan ei halua unohtaa.
Natsit sekä Natsi-Saksan ohjaama Vichyn nukkehallitus aloittivat Ranskan juutalaisten karkotukset keskitysleireille maaliskuussa 1942. Arviolta 76 000 Ranskassa asunutta juutalaista tapettiin.
Jokaisen tiedetyn uhrin nimi on kaiverrettu Pariisissa Le Marais’n juutalaiskorttelissa sijaitsevan holokaustimuseon pitkiin kivimuureihin. Tuhansia joukkomurhasta muistuttavia monumentteja löytyy ympäri Ranskaa.
Holokaustin unohtaminen ei olisi mahdollistakaan, sillä siitä selvinneiden kokemukset siirtyvät kertomuksina eteenpäin sukupolvelta toiselle. Kansanmurha on koskettanut suorasti tai epäsuorasti miljoonia ranskalaisia.
Ranskassa on Euroopan suurin juutalaisvähemmistö, jota vastaan tehdyt hyökkäykset ovat viime vuosina yleistyneet. Antisemitismiin suhtaudutaan siksikin äärimmäisen vakavasti.
Kansanmurhan kyseenalaistaminen tai sillä vitsailu ei ole soveliasta edes äärioikeistolaisessa Kansallisessa liittoumassa. Ranskan äärioikeiston entinen puheenjohtaja Jean-Marie Le Pen erotettiin puolueesta vuonna 2016 juutalaisvastaisten kommenttien takia.
Le Pen oli vähätellyt kansanmurhaa sanomalla kaasukammioiden olevan pelkkä yksityiskohta historiassa. Hän oli myös puolustanut natsien kanssa yhteistyötä tehnyttä Vichyn hallitusta.
Jean-Marie Le Penin erotti hänen tyttärensä Marine Le Pen, joka toimi tuolloin Kansallisen liittouman puheenjohtajana. Marine Le Pen on pyrkinyt tekemään pesäeroa isänsä puheisiin salonkikelpoistaakseen puoluetta.
Kansallinen liittouma on menestynyt viime vuosien vaaleissa hyvin, ja Ranskassa seurataan muiden maiden radikaali- ja laitaoikeistolaisten puolueiden asemoitumista siksikin tarkoin.
Ei ole siis yllättävää, että Junnilan tapaus nousi Ranskassa nopeasti uutisiin.
Sanomalehti Le Monde julkaisi viime viikon perjantaina jutun, jossa lehden kirjeenvaihtaja kävi läpi perussuomalaisen puolueen vaiheita ja kertoi Junnilan natsiviittauksista sekä puhemies Jussi Halla-ahon saamista oikeuden tuomioista.
Aiheen painavuudesta kertoo, että kun jaoin neutraaliin sävyyn kirjoitetun Le Monden jutun suomalaiselle yleisölle, sain vastaani vihapostin ryöpyn. Viestien lähettäjät olivat suomalaisia, jotka syyttivät ulkomaalaista mediaa – ja siinä sivussa Yleä – sadoissa viesteissään muun muassa valehtelusta ja panettelusta.
Joskus kauempaa näkee kuitenkin tarkemmin. Kansainvälisen median kiinnostus perussuomalaisten äärioikeistokytköksiin toimi peilinä ja kiihdytti keskustelua myös Suomessa.
Ranskasta katsoen on selvää, että Junnilan edellytykset toimia Suomen edustajana ovat surkeat. Yhtä selvää on, että Suomen hallituksen tulisi nopeasti tarkistaa arvojaan eurooppalaisena sivistysvaltiona.