Kokkolalainen Marko Perätalo seisoo Kirkonmäen vanhassa pihapiirissä 1600-luvun munkin kaapuun pukeutuneena. Hän on Polttarit-elokuvan pääosan esittäjä, ja hänen roolihahmonsa on pappi Keselius.
– Lähdin mukaan, koska minulla on kokemusta harrastajateatterista ja tämä tuntui haasteelta, sanoo Perätalo.
Polttarit-elokuva on kokkolalaisen Mystical Production ry:n ensimmäinen kokopitkä elokuva, jonka tarina hyppii nykypäivän polttareiden ja menneisyyden noitarovioiden välillä.
Sen budjetti on lähes olematon, vain 2000 euroa.
Apuraha on saatu Keski-Pohjanmaan kultuurirahastolta. Lisäksi tuotanto on saanut kaupallista tukea kuluihin, ja tekijät ovat mukana talkoohengellä eli palkkaa heille ei makseta.
– Tätä tehdään rakkaudesta lajiin. Tykkään tehdä asioita, ja mahdollisesti CV saa tästä myös hyvän merkinnän, mikä toivon mukaan avaa lisää ovia, Perätalo haaveilee.
Harva elää elokuvanäyttelijän palkalla
Näyttelijäliiton puheenjohtaja Antti Timonen kertoo, että elokuvissa esiintyvien näyttelijöiden keskimääräinen päiväpalkka on 700–800 euroa.
– Summa tuntuu suurelta, mutta todellisuudessa kukaan suomalainen näyttelijä ei ole niin työllistetty, että voisi elättää itsensä vain elokuvanäyttelemisellä. Kuvauspäiviä on vähän, sanoo Timonen.
Kolmannes päivän palkasta kertyy mahdollisista Kopioston hallinnoimista tekijänoikeuksista.
Nämä tekijänoikeudet tuottaisivat periaatteessa rahaa tekijöille pitkässä juoksussa aina, kun elokuvaa esitetään uudelleen. Korvaus on kuitenkin yleensä sisällytetty näyttelijän päiväkorvaukseen.
– Tämä on vallitseva tapa toimia, vaikka uuden tekijänoikeuslain mukaan se ei saisi olla pääsääntö, vaan asiasta on neuvoteltava, Timonen sanoo.
Timonen kertoo, että Kopioston tekijänoikeuksista kertyvä raha päätyy pitkässä ketjussa lopulta yleensä elokuvaa jakaville operaattoreille.
Tekijänoikeudet voisivat olla myös merkittävä tulolähde näyttelijöille, jos elokuva menestyy ja sitä esitetään monta kertaa eri päätelaitteissa.
– Jos ihmiset tekevät ilmaiseksi elokuvan, olisi kohtuullista, että vähintään oikeudet säilyvät tekijöillä. Jos elokuva menestyy, siitä hyötyisi koko työryhmä, Timonen selventää.
Hän seuraa mielenkiinnolla uusia indie-tuotantoja, sillä vaikka ne tehdään pienellä budjetilla, uudet tekijät muokkaavat alaa.
– On tervettä, että uudet ja nälkäiset tekijät pääsevät alalle indie-tuotantojen kautta, sanoo Timonen.
Lyhytelokuva muuttui pitkäksi
Mystical Production ry:n tuottaja ja toinen ohjaaja Roni Isopahkala kertoo, että heidän oli tarkoitus kuvata alun perin lyhytelokuva, jota varten haettiin myös avustusta. Suunnitelma kuitenkin muuttui.
– Meillä on tässä lyhytelokuvan budjetti. Se aiheuttaa välillä vähän haasteita. Haluamme selviytyä niin, että ei tarvitse hirvittävästi omasta pussista laittaa rahaa, sanoo Isopahkala.
Suuri urakka on ollut hakea harrastusluonteiseen elokuvaan väkeä.
– Siinä on ollut oma työmaansa. Suurin osa on kuitenkin kokeneita teatterinäyttelijöitä. Kaikki ovat lähteneet vapaaehtoisesti mukaan, kertoo Isopahkala.
Elokuvasäätiö tukee ammattimaisia tuotantoja, indie-tuotannot ovat omillaan
Suomen elokuvasäätiön johtajan Lasse Saarisen mukaan säätiö tukee kotimaisia elokuvia mahdollisimman tasapuolisesti.
– Meidän velvollisuutemme on tukea suomalaista elokuvaa monipuolisesti ja tuensaajat valitsemme tasa-arvoisesti.
Suomen elokuvasäätiö tukee vuosittain rahallisesti noin kahtakymmentä elokuvaa. Viime vuonna eri elokuvalajien hakemuksia tuli 194 ja myönteisen päätöksen sai joka kolmas.
– Sillä on merkitystä, että hakemus on tehty ammattitaitoisesti, Saarinen sanoo.
Elokuvasäätiön tuki on keskimäärin 30–40 prosenttia koko elokuvan budjetista. Joku yksittäinen tuotanto voi saada katettua jopa 70 prosenttia kustannuksista. Loput rahoituksesta pitää hankkia muualta.
– Tuotannon pitää kuitenkin olla ammattimainen, niin että tekijät ovat meritoituneet koulussa tai muuten tekemällä. Eräs ammattimaisen tuotannon merkki on se, että tekijöille maksetaan TES:n mukainen palkka, sanoo Saarinen.
Lasse Saarinen on huomannut, että paikalliset ja omakustanteiset indie-tuotannot ovat lisääntyneet viime vuosina.
– Vuosittain niitä kuvataan kahdesta viiteen.
Omakustanteiset elokuvat jäävät monesti suurelta yleisöltä näkemättä, vaikka ne olisivat hyviä. Tämä johtuu siitä, että elokuvien levittäminen ja markkinointi on kallista.
– Äärettömän kallista puuhaa. Siihen voi mennä satoja tuhansia euroja, Saarinen sanoo.
Elokuvasäätiö jakaa myös erillistä tukea levitykseen sen jälkeen, kun elokuva on valmis – jos se uskoo elokuvan menestykseen. Lisäksi hakijalla pitää olla levitysyhtiö, jolla on suunnitelma elokuvan levityksestä ja uskallus laittaa siihen myös omaa rahaa.
– Tänä vuonna tukea on myönnetty syksyllä ensi-iltaan tulevalle Lapua 1976 -elokuvalle, joka ei ole saanut elokuvasäätiöltä tuotantotukea, Saarinen kertoo.
Lisää: Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä kertova elokuva teki levityssopimuksen Finnkinon kanssa
Pohjanmaalla heinäkuussa kuvattavaa Polttarit-elokuvaa leikataan tulevana talvena juhlakuntoon kevään julkaisua varten.
– Saatamme hakea elokuvan levitykseen tukea tai muuta apurahaa, Roni Isopahkala sanoo.
Isopahkala toivoo, että elokuva saataisiin mahdollisimman moneen paikkaan esille.
– Paikallisiin elokuvateattereihin, Kokkolan Kinojuhlille ja Sodankylän elokuvafestivaaleille sitä ainakin tarjotaan, Isopahkala haaveilee.