Puhelimen ääni saa Suven runoilija Arja Tiaisen hyppäämään kattoon: ”Mulla on taattu työrauha”

Kajaanin Runoviikon tämän vuoden Suven runoilija Arja Tiainen kirjoittaa tekstinsä edelleen sähkökirjoituskoneella. Puhelintakaan hänellä ei vielä ole, mutta se antaa työskentelyyn rauhan.

Kivilaatassa lukee Arja Tiaisen runo: Jokin minussa etäisesti muistuttaa ihmistä.
Kaukametsän pihalla paljastettiin tänään 20. runokivi. Kuva: Arto Loukasmäki / Yle
  • Arto Loukasmäki
  • Tiia Korhonen

”Jokin minussa etäisesti muistuttaa ihmistä.”

Nämä sanat ovat runoilija Arja Tiaisen (s. 1947), jonka runokivi paljastettiin tänään keskiviikkona Kajaanin Runoviikon runopolulla. Tiainen on tapahtuman tämän vuoden Suven runoilija.

– Mulle kuuluu ihan kaikkea. Suurta hurjuutta, köyhyyttä, kurjuutta ja onnea. Kaikki samana päivänä samassa paketissa. Se on jännittävää, Tiainen kertoi ennen runokiven paljastusta.

Tiainen kirjoittaa runonsa edelleen sähkökirjoituskoneella. Syy on yksinkertainen: Tiainen ei ole koskaan oppinut käyttäämään tietokonetta. Lanka- tai matkapuhelintakaan Tiaisella ei ole, joten hänen tavoittamisensa tapahtuu välikäsien kautta.

– Seuraavaksi pitäisi kuulemma oppia kännykkä, koska minua ei löydy koskaan mistään. Puhelimessa on helvetinmoinen ääni, sama ovikellossa. Mä hyppään kattoon.

Voit kuunnella Arja Tiaisen haastattelun alta. Toimittaja Arto Loukasmäki haastattelee.

Mulla on taattu työrauha, sanoo puhelimen ääntä inhoava runoilija Arja Tiainen

Tiaisen esikoisteos Nukun silmät auki -runokokoelma ilmestyi vuonna 1971. Hänet palkittiin kirjallisuuden Valtionpalkinnolla vuonna 1983 ja Pro Finlandialla vuonna 2011. Tiaisen uusin kokoelma on vuodelta 2017 Kirjeitä karkailevalle puolisolle.

Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin tekstistä, jonka Rauli Badding Somerjoki muokkasi yhdeksi Suomen soitetuimmista kappaleista, Paratiisiksi.

– Se on niin huvittavaa. Mikään ei ole syntynyt yhtä helposti ja nopeasti. Hän vislasi sen minulle puhelimessa ja sanoin, että jos tämä alkaa soida päässäni, teen sen.

Tiainen kertoo miettineensä tekstiä tehdessään kesämökin idylliä. Jälkikäteen hän on ymmärtänyt ammentaneensa tekstiin paljon nuoren runoilijan ajatuksia, kun kaikki oli uutta ja kivaa – mielikuvituksella höystettynä.

– Se ei ole lälly. Siinä on se tuska, joka on pakko olla oikeassa rakkausrunossa. Jossain kohtaa kaikki menee pieleen, mutta se sanotaan kauniisti.

Lue lisää Kainuun uutisia Yle Uutisten netissä.