Euroopan komissio ehdottaa, että tekstiilien valmistajille ja maahantuojille säädetään vastuu tekstiilituotteiden koko elinkaaresta.
Keskiviikkona annettu esitys tuottajavastuusta tarkoittaa sitä, että tekstiilialan toimijat vastaisivat myös tekstiilijätteen keräämisen ja jätehuollon kustannuksista.
Tapa olisi sama kuin elektroniikkaromun kohdalla; risat ja käyttökelvottomat tuotteet voisi palauttaa kauppaan, josta ne on ostettu.
Komissio ehdottaa, että tuottajat vastaisivat tuotteiden keräämisestä, kuljetuksesta sekä lajittelusta uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen sekä jätteen käsittelystä.
Komission esityksen mukaan tuottajavastuu koskisi kotitalouksien vaatteita, asusteita ja jalkineita kaikkialla Euroopassa.
Ei koske pieniä kauppoja
Muoti- ja urheilukauppa ry on laskenut, että tuottajavastuujärjestelmä nostaisi noin prosentin verran kuluttajahintoja. Yhdistys olisi pitänyt jätteen hävittämisen kustannukset mieluusti pois kaupan harteilta.
– Jokainen, joka jäteluukun avaa, maksaa omassa jätemaksussaan kustannuksen jätteen hylkäämisestä. Se tuntuu suoraan kuluttajan tai käyttäjän omassa kukkarossa, että jos jätteen hylkään, niin siitä myös maksan, sanoo Muoti- ja urheilukauppa ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää.
Hänen mukaansa tuottajavastuussa joudutaan rakentamaan huomattavasti kalliimmat systeemit jätteen keräämiseen.
– Joka maahan joudutaan järjestämään tuottajayhteisöt, Kankaanpää sanoo.
Komission linjauksen mukaan tuottajavastuu ei koskisi alle 10 henkeä työllistäviä valmistajia, maahantuojia ja kauppoja. Näitä on 88 prosenttia koko yrityskannasta EU:ssa. Tekstiilien kierrätysvelvollisuus koskisi siis käytännössä vain 12 prosenttia yrityksistä.
– Kuinka komissio ratkaisisi tästä tulevan kilpailukyvyn menetyksen, sillä esityksen mukaisesti koko markkinahintojen korotus osuisi vain joka kymmenenteen yritykseen. Tämä loukkaa rankasti tasapuolista kilpailua EU:ssa, Kankaanpää sanoo.
Suomessa keräys aloitettiin etunojassa
Suomessa poistotekstiilien keräys ehdittiin aloittaa jo vuoden vaihteessa. Siitä vastaavat tällä hetkellä kunnat.
Paimioon rakennettiin Lounais-Suomen jätehuollon pilottilaitoskin tekstiilijätteen uudelleenkuidutusta varten. Nyt se on myyty yritysten poistotekstiiliä keräävälle ja käsittelevälle Rester Oy:lle.
– Voidaan nyt keskittyä siihen, mikä on jätelaitospuolella ominta ydinosaamista eli keräys ja lajittelu. Kuluttajatekstiili vaatii erittäin hyvän lajittelun, sanoo Lounais-Suomen jätehuollon kehitysjohtaja Teemu Jutila.
Verkkokaupatkin pitäisi saada kierrättämään
Komissio yrittää saada Eurooppaan myyvät verkkokaupatkin kierrättämään myymänsä vaatteet. Ne verkkokaupat, jotka haluavat tarjota tuotteitaan EU-alueelle, velvoitetaan rekisteröitymään kunkin jäsenmaan rekisteriin.
– Tämä vaatii valvontaa, koska muuten se vesittyy, sanoo Suomen Tekstiili- ja Muoti ry:n johtava asiantuntija Emilia Gädda.
Muoti- ja urheilukaupan Kankaanpää ei usko, että verkkokauppoja saataisiin vastuuseen.
– Komissio ei ole keksinyt mitään keinoja, miten saadaan ulkomaista verkkokauppaa, siis EU:n ulkopuolelta tulevaa verkkomyyntiä, tuottajavastuun piiriin, hän sanoo.
Tekstiilijätteen talteenotto on vasta ensimmäinen askel vaatteiden kierrätyksessä. Sen jälkeen revitty kuitu täytyy kehrätä langaksi, lanka kutoa kankaaksi ja sen jälkeen vielä ommella vaatteeksi.
Noin 90 prosenttia tekstiilituotteista tehdään EU:n ulkopuolella.
– Euroopan sisälle tällaisen ekosysteemin rakentaminen on virheajatus. Pitäisi olla globaali systeemi, koska kaikissa näissä Eurooppa on kilpailukyvytön kustannuksiltaan, Kankaanpää sanoo.
Kankaanpään visioissa todennäköisin tapa, miten asia ratkaistaan, on se, että tekstiilijäte kerätään täällä talteen, mutta viedään joko sellaisenaan tai kuituna Kaukoitään, jossa se kehrätään langaksi, kudotaan ja tuodaan jälleen takaisin Eurooppaan myytäväksi.
Komissio kaavailee tekstiilijätteen viennille kuitenkin vientikieltoa. Se haluaisi tällä estää jätteen dumppauksen kehitysmaihin.
– Sehän on täysin päätön ajatus, koska jos kieltäisimme tekstiilijätteen eli raaka-aineen viennin, niin silloinhan tekisimme tekstiilituotteiden valmistamisen mahdottomaksi. Näen tässä hyvin laajan kauppapoliittisen konfliktin, jos jätteen vienti kiellettäisiin totaalisesti. Tässä täytyisi erottaa se, että raaka-aineeksi vietävät kuidut täytyisi olla mahdollisuus viedä edelleenkin, Kankaanpää sanoo.
Tekstiilijätettä kotimaassa käsittelevä Rester Oy haluaisi puolestaan käsitellä tekstiilijätettä kotimaassa, eikä laivata sitä takaisin Aasiaan.
– Kyllä mielestäni täällä pitäisi pystyä ratkaisemaan niiden kierrätys, sanoo toimitusjohtaja Outi Luukko.
Risojen vaatteiden kierrätys vielä alkutekijöissään
EU:ssa syntyy tekstiilijätettä 12,6 miljoonaa tonnia vuodessa. Pelkästään vaate- ja jalkinejätettä syntyy noin 12 kilogrammaa henkilöä kohti vuodessa.
Tällä hetkellä vain hieman yli 20 prosenttia kuluttajille tarkoitetuista tekstiilijätteistä kerätään erikseen uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten ja loput poltetaan tai viedään kaatopaikalle.
– Ympäristöhyödyt ja kiertotalous pitää olla fokuksessa, pitää rakentaa infra sen ympärille, että materiaali saadaan kiertoon, Gädda sanoo.
Direktiiviehdotuksia aletaan käsitellä yksityiskohtaisemmin Euroopan unionin neuvoston työryhmässä ja Euroopan parlamentissa syksyllä 2023.
Esitys perustuu Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotalouden toimintaohjelman tekstiilijätestrategian tavoitteisiin vahvistaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimia tekstiili - ja elintarvikesektorin ympäristö- ja että sosiaalisen kestävyyden edistämiseksi.