Helsingin keskustassa Cafe Engelin sisäpihan terassilla käy tasainen puheensorina ja astioiden kilinä, kun lounastauolla olevat ihmiset ja kahvittelevat turistit nauttivat kesäpäivästä. Tunnelma on kuin keskieurooppalaisessa kahvilassa.
Käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Miikko Oikkonen istuu pöydässä maitovaahtosydämellä koristeltu capuccino-kuppi edessään.
– Tämä on ollut rapiat 30 vuotta mun kantapaikka, naurahtaa Oikkonen.
Kahvilassa on myös Oikkosen nimikkoannos, jota ei löydy listalta. Työpaikka, tuotantoyhtiö Fisher King, on kätevästi samaisen korttelin toisella laidalla.
Muutama vuosi sitten Miikko Oikkosen ohjaama TV-sarja Sorjonen hurmasi katsojat niin Suomessa kuin ulkomailla. Pian silmien eteen tulee myös hittisarjaksi povattu Estonia.
Oikkosen teatteri- ja elokuvainnostus alkoi Lappeenrannan kesäteatterin Pikku Pietarin piha -näytelmästä, johon Oikkonen haki salaa vanhemmiltaan. Silloinen 11-vuotias ”Pikku Pietari” innostui draamasta, teatterista ja tarinankerronnasta.
– Se avasi tien Lappeenrannan kaupunginteatteriin iltanäyttelijäksi ja sitten paikallisradioon. Lukion jälkeen kuitenkin varmistui, että haluan olla nimenomaan tuotantopuolella kertomassa tarinoita ihmisille.
Taideteollisen korkeakoulun ohjaajalinjan ovet aukenivatkin kaksikymppiselle Oikkoselle ensiyrittämällä.
– Kyllä se oli eräänlainen lottovoitto. Neil Hardwick ja kumppanit taisivat vain tykätä tavastani tehdä niitä pääsykoetehtäviä, muistelee Oikkonen.
Alan vaihtoon tarvittiin viinipullo ja uneton yö
Opintojen jälkeen Oikkonen teki muun muassa musiikkivideoita ja toimi tv-sarja Kotikadun tuottajan assistenttina ja apulaistuottajana. Ylelle hän kehitteli monimediallista minisarjaa, joka kuitenkin haudattiin puolentoista vuoden jälkeen, ja Oikkonen jäi tyhjän päälle.
– Päätimme ystävien kanssa perustaa mainostuotantoyhtiö, jota jatkui sitten melkein kahdeksan vuotta, kertoo Oikkonen
Työ mainosmaailmassa oli hektistä. Kun perheeseen syntyi kaksoset, ajatus alan vaihdosta alkoi muodostua.
Elettiin 2000-luvun alkua ja alkoi näyttää siltä, että tv-ala oli vahvassa nousussa.
– Matti Halonen kolkutti eräänä iltana ovea viinipullo kainalossaan ja kysyi, haluatko tehdä mainoksia loppuelämäsi vai perustetaanko oma yhtiö. Yhden unettoman yön jälkeen soitin Matille ja sanoin ”että kyllä, perustetaan se oma yhtiö” ja silloin syntyi Fisher King, muistelee Oikkonen.
Sorjosesta läpimurto uralle
Uuden tuotantoyhtiön Fisher Kingin menestystarina ja Oikkosen läpimurto käsikirjoittajana ja tuottajana ovat elokuva Muraalimurhat sekä luonnollisesti rikossarja Sorjonen, jota tehtiin kaikkiaan kolme kautta.
– Siinä oli tähdet kohdallaan. Yhtiön strategiassakin oli kirjattu, että pyrimme nimenomaan kansainvälisille markkinoille niin rahoituksen kuin levityksenkin suhteen, selvittää Oikkonen
Sorjosesta tuli menestys niin kotimaassa kuin suoratoistopalvelu Netflixin kautta maailmalla.
Sorjosen jälkeen on tullut muun muassa jännityssarja Helsinki-syndrooma, jonka ensimmäistä tuotantokautta on esitetty Ylellä viime syksynä. Uutuussarjaa ovat olleet loihtimassa Oikkosen lisäksi myös monet Sorjosta työstäneet henkilöt, kuten ohjaaja Juuso Syrjä sekä vastaavat tuottajat Matti Halonen ja Johannes Lassila.
– Helsinki-syndrooman toisen kauden kuvaukset alkavat nyt elokuussa, ja sen parissa meneekin sitten noin vuosi.
Peter Franzenin esittämä Elias Karo -niminen hahmo jatkaa yhden kauden verran, ja nyt on takaa-ajotrilleriä luvassa, valottaa Oikkonen
Kaikki haluavat ”pohjoismaista mustaa”
Kymmenen viime vuoden aikana niin sanottu nordic noir -genre on lyönyt läpi maailmalla. Nordic noir on kirjoissa ja televisiosarjoissa esiintyvä lajityyppi, jossa selvitetään synkeitä rikostapauksia ja jonka keskeinen seikka on koko tarinan henkeä kuvastava tapahtumapaikka.
Pohjoismaisesta rikoskirjallisuudesta ja -sarjoista tuli yhtäkkiä menestystuote. Ilmiö ei ole Oikkosen mukaan uusi: esimerkiksi Beck ja Wallander- rikossarjat ovat olleet pinnalla jo pitkään.
– Viimeistään Millenium ja tanskalainen Silta näyttivät sen, että koko maailmaa kiehtoo tällainen tyylilaji, sanoo Oikkonen
Mikä tässä Nordic noir -genressä sitten kiinnostaa maailmalla?
– Me eletään pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa asiat ovat aika hyvin. Se sallii meidän sukeltaa vähän synkempiin ja mustempiin vesiin ja samalla olla lähempänä tavallista ihmistä. Kuka tahansa voisi hairahtua rikollisille poluille, jos merkit on väärin, pohtii Oikkonen
Pohjoismainen kerronta myös poikkeaa rytmillisesti esimerkiksi saksalaisesta, britti- tai jenkkimaailmasta. Sekin tuntuu olevan sellainen voimavara, joka nyt leviää ympäri maailmaa.
Keväällä Cannesissa Oikkonen näki potpurin tulevista rikossarjoista. Oikkosen mukaan tällä hetkellä Ranskassa, Espanjassa ja Briteissä tehdään pohjoismaista crimeä.
– Markkinat ovat tällä hetkellä kuumat. Vuosittain tulee niin paljon sarjoja markkinoille, ettei niille millään voi löytyä katsojia, eikä edes kaikille järkevää rahoitusta. Ennustaisin, että jonkinlainen pudotuspeli on tulossa, pohtii Oikkonen
Suuren budjetin Estonia
Viime vuodet Oikkosta on työllistänyt ensi lokakuussa C-More-suoratoistopalvelussa julkaistava 8-osainen draamasarja Estonia. Oikkosen käsikirjoittaman sarjan on ohjannut Måns Månsson.
Estonia on kaikkien aikojen kallein Suomessa tuotettu draamasarja. Sen budjetti on 15 miljoonaa euroa.
– Raha mahdollisti tehdä vähän isompia asioita ja isompaa draamaa. Paineet tulivat siitä, että se pohjautuu tositapahtumiin ja oikeisiin henkilöihin. Jouduin miettimään käsikirjoitusvaiheessa eettisesti ja moraalisesti, miten tämän tarinan voi kertoa oikein.
Estonia upposi Itämerellä syksyllä vuonna 1994. Onnettomuudessa menehtyi 852 ihmistä. Joukossa oli virolaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia.
Vaikka sarja on fiktiivinen, mietitkö millaisia reaktioita sen julkaiseminen herättää?
– Totta kai se jännittää ja vähän myös pelottaa, sillä totta kai on odotettavissa erilaisia reaktioita. Eniten jännittävät ruotsalaisten ja virolaisten uhrien omaisten ja läheisten reaktiot, miettii Oikkonen