Oletko kuullut trumpetistista nimeltä Sylvester Ahola?
Harva on, vaikka Sylvester ”Hooley” Ahola oli yksi jazzin kultakauden taitavimpia muusikoita Yhdysvalloissa – ja toisen polven amerikansuomalainen.
Sylvester Aholasta tehtiin Yhdysvalloissa kirja jo vuonna 1993, kun hän vielä eli, mutta se jäi Suomessa tuntemattomaksi.
Kustantajayhtiön toimitusjohtaja, poliitikkonakin tunnettu Esko Aho kiinnostui Aholasta luettuaan pari vuotta sitten toisen kirjaprojektin takia vuoden 1992 Helsingin Sanomia.
Sieltä Ahon silmiin osui sattumalta pieni artikkeli Aholan 90-vuotissyntymäpäivästä, ja Suomessa tuntemattoman muusikon elämä alkoi kiinnostaa.
– Artikkeli oli mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja tunsin hyvin seudun, missä Ahola eli. Sitten tuli selville pohjalainen tausta. Siirtolaisuus ja musiikkitekonlogian kehityskin olivat mielenkiintoisia teemoja, perustelee Aho aiheeseen tarttumista.
Sylvester Aholasta kertova 30 vuotta sitten julkaistu Gloucester Gabriel -kirja on nyt käännetty suomeksi. Kirjan on kirjoittanut Dick Hill ja suomentaneet Matti Laipio ja Hannu Toivanen.
Unohdettu legenda – Sylvester ”Hooley” Ahola -kirjan on kustantanut Verbatum Oy, jonka toimitusjohtaja Esko Aho on. Aho on kirjoittanut siihen johdannon, jossa kerrotaan lisätietoja Aholan elämästä ja aikakaudesta.
Ahola taipui Hooleyksi
Sylvester Ahola syntyi Yhdysvalloissa 1902 ja kuoli 1995.
Hänen muusikkouransa huippu ajoittui erityisesti 1920- ja 1930-luvuille. Se oli aikaa, jolloin populaarimusiikki ja jazz sekoittuivat. Tanssiorkesterit nousivat äänilevyjen ja gramofonien yleistymisen myötä tunnettuuteen, radio yleistyi vauhdilla.
Sekä Sylvester Aholan että Esko Ahon juuret vievät samalle kylälle. Sylvester Aholan äiti (Susanna) Sofia (o.s. Löija) oli syntynyt Vetelin Räyringissä kuten Esko Ahokin.
Sylvester Aholan Jukka-isä oli myös lähtöisin Keski-Pohjanmaalta, Toholammilta. Hän meni Amerikkaan jo edeltä valmistelemaan perheen muuttoa.
Aholan isä oli työskennellyt Amerikassa graniittikaivoksessa, mutta erään onnettomuuden jälkeen jäi hoitamaan maitotilaansa Lanesvillessä lähellä Bostonia.
Sylvester Aholan käyttämä Hooley-lempinimi juontaa hänen isänsä irlantilaisiin työtovereihin, joille Ahola-nimen ääntäminen tuotti ongelmia. Se taipui lopulta Hooleyksi. Samaa lempinimeä käyttivät paitsi isä ja Sylvester, myös isoveli.
Ahola löysi musiikin
Sylvester Aholan syntymän aikaan Amerikan suomalaisyhteisöissä musiikilla oli iso rooli.
Aholan kosketus soittamiseen alkoi tutustumisella rumpuihin. Myöhemmin sisar osti hänelle vaskipuhaltimen, kornetin, kymmenellä dollarilla. Ahola oli tiettävästi kahdeksanvuotias, kun alkoi harjoitella paikallisen torvisoittokunnan Wäinö Bandin riveissä.
Hänen lahjakkuutensa huomattiin, ja myöhemmin hän sai mahdollisuuden myös klassisen musiikin opintoihin. Pääsoittimeksi tuli trumpetti.
Sylvester Ahola oli valmis muusikko, kun valtava viihdemusiikin buumi alkoi.
Työmyyrä, jota tarvittiin
Sylvester Ahola tuli tunnetuksi jo Amerikassa, mutta uran kohokohdaksi muodostuivat Lontoossa vietetyt vuodet 1927-1931. Lontoseen Ahola matkusti vaimonsa Saiman (o.s. Walkama) kanssa.
Ahola oli Lontoon vuosina mukana hyvin monissa levytyksissä ja soitti muun muassa Britannian sen ajan nimekkäässä yhtyeessä Bert Ambrose & His Orchestrassa. Orkesteri soitti Lontoon May Fair -hotellissa.
Ahola ei ahkeruudestaan ja taitavuudestaan huolimatta ollut erityisen näkyvä muusikko. Hänen nimensä päätyi harvoin levyjen kansiin tai tekijätietoihin. Aholan levytysten määrästä ei siksi ole varmaa tietoa.
Esko Aho on tarkoin perehtynyt Sylvester Aholan vaiheisiin kirjaa kirjoittaessaan ja kustantaessaan.
Ahon mukaan arviot Aholan levyttämien kappaleiden määrästä liikkuvat 2000:n ja 4000:n välillä. Ahola itse on haastattelussa viitannut 4000:een, mutta musiikkitoimittajan ja tietokirjailijan Matti Laipion arvio on kahden tuhannen kappaleen luokkaa.
Studiolevytysten näkökulmasta Aholan huippuvuosi oli 1929, jolloin hän oli mukana yhteensä 18 levytyssessiossa eri kokoonpanojen kanssa, kerrotaan kansallisbiografian artikkelissa.
– Hän oli erittäin monipuolinen ja osaava soittaja. Häntä käytettiin hyvin paljon, koska hän pystyi soittamaan mitä tahansa, kuvailee Esko Aho.
Koti veti puoleensa
Englannista paluun jälkeen Ahola soitti muun muassa studiomuusikkona ja radio-orkestereissa New Yorkissa.
Isänsä kuoltua Ahola vietti entistä enemmän aikaa kotikylällä Lanesvillessä.
Tuohon aikaan tarjolla olisi ollut myös toisenlainen ura, sillä häntä pyydettiin Tommy Dorseyn orkesteriin, joka oli big bandien kulta-ajan merkittävimpiä orkestereita.
Sylvester Ahola ei kuitenkaan pitänyt konserttikiertue-elämästä, vaan vetäytyi pitkälti omille kotikulmilleen Lanesvilleen. Siellä hän esiintyi usein eri yhteisöjen tilaisuuksissa, muttei enää isoilla areenoilla.
Ei pelkästään musiikkia
Sylvester Ahola oli ahkera ja pidetty muusikko. Hänen elämäntapansa olivat säntilliset, hän oli säästäväinen ja ansaitsi Lontoon vuosina hyvin.
Hän oli taitava sijoituksissaan, joten Lontoosta palattuaan hän rakennutti talon vaimolleen ja itselleen. Lapsia perheeseen ei Ahon mukaan syntynyt.
Aholan elämä ei ollut vain musiikkia, vaan hän oli myös radioamatööri koko elämänsä ajan.
Hän seurasi innokkaasti lentämisen kehitystä ja harrasti kaitafilmausta. Hänen kuvaamiaan filmejä löytyy YouTubesta niin soittamisesta, mutta muustakin häntä kiinnostaneesta.
Unohduksiin jääneitä oli muitakin
Mikä selittää, että läheisestäkin historiasta löytyy tällaisia unohduksiin jääneitä taitavia muusikoita?
– Meidän suomalaisten kiinnostus ei ole yltänyt toisen polven amerikansuomalaisiin tai meidän kykymme seurata heidän elämäänsä on ollut huono, katsoo Esko Aho.
Suuren yleisön tietämättömyys ei koske pelkästään Aholaa vaan kahta muutakin sukujuuriltaan saman alueen taitavaa muusikkoa.
– Einar Swan ja Wäinö Kauppi ovat molemmat lyhyen uran tehneitä saman aikakauden suuria tähtiä, mutta tietoisuus heistä on Suomessa olematonta, kuvailee Aho.
Swan on isänsä puolelta Evijärven Joutsenia. Myöhemmin nimi muuttui Swaniksi. Einar Swan on jäänyt historiaan erityisesti kappaleellaan When your lover has gone, joka on amerikkalainen ikivihreä.
Kappaleesta on tehty jopa 700 sovitusta. Monet suuret amerikkalaiset tähdet ovat sitä esittäneet, esimerkiksi Louis Armstrong, Billie Holiday, Ray Charles, Ella Fitzgerald ja Frank Sinatra.
Swan oli taitava muusikko, joka soitti noin kahtakymmentä eri soitinta, mutta jäi historiaan pikemminkin säveltäjänä, sanoittajana ja sovittajana.
Wäinö Kaupin isä oli Vetelin Polsosta ja äiti Toholammilta, mutta Wäinö on merkitty syntyneeksi Halsualla. Sukunimi Kauppinen lyhentyi Kaupiksi Amerikassa.
Wäinö Kauppi oli erittäin lahjakas soittaja ja tunnettu Amerikassa 1920-luvulla. Hän oli Ahon mukaan huipulla vain muutaman vuoden. Hänestä tuli tähti, jonka kasvoilla myytiin kornetteja ympäri Yhdysvaltoja. Kauppi on muun muassa sovittanut Lännenlokari -kappaleen Hiski Salomaalle.
Juttua muokattu 24.7. kello 14.35: lisätty teoksen kirjoittajan ja suomentajien nimet.