Euroopan parlamentissa pitkään jatkunut kiistely ennallistamisasetuksesta saatiin päätökseen viime viikolla, mutta pelastetaanko sillä Suomen luonto? Asiantuntija epäilee sitä.
Ennen Euroopan parlamentin äänestystä ei ollut minkäänlaista varmuutta siitä, hyväksytäänkö ennallistamisasetus vai ei. Nyt kuitenkin asetus on hyväksytty ja huomenna keskiviikkona EU:ssa aloitetaan asetuksen viimeinen viilaus yhdessä komission, jäsenmaiden ja parlamentin kesken.
Parlamentti otti äänestettäväksi EU:n jäsenmaiden neuvottelutuloksen, johon se teki vielä joitakin muutoksia. Suomi oli saanut jäsenmaiden sopimaan paperiin monia tavoitteitaan läpi.
Mitä tämä ennallistaminen oikein tarkoitti?
Ennallistamiselle tarkoitetaan luonnon palauttamista lähelle alkuperäistä tilaansa. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi ojien täyttämistä ja metsän palauttamista suoksi.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) professori Anne Tolvanen on arvioinut parlamentin päätöstä kaupunkien näkökulmasta.
– Kaupunkien tavoitteita lievennettiin hyvin merkittävästi. Parlamentti päätti, että kaupungeissa puiden latvuspeittävyyden pitää olla yli 45 prosenttia. Kaikki Suomen kaupungit taitavat ylittää tämän rajan.
Myös ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola kommentoi asetusta kaupunkien näkökulmasta.
– Komission ehdotus oli aivan hurja. Parlamentin päätös oli ikään kuin tunnustus Suomelle, että meidän kaupungit ovat jo hyvässä tilassa.
Ennallistamisalueita rajoitetaan merkittävästi
– Vain natura 2000 -suojelualueilta suojellaan parlamentin päätöksen mukaan. Se on aika iso rajoite, koska komission alkuperäinen linjaus oli paljon laajempi, sanoo Tolvanen.
Natura 2000 -alueet ovat maa- ja vesi alueita, jotka ovat suojelussa. Alueiden tavoite on säilyttää luonnon monimuotoisuus.
Ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Leila Suvantola ei ole Tolvasen kanssa täysin samaa mieltä.
– Tulkitsin parlamentin päätöksen niin, että ensisijaisesti pitäisi ennallistaa natura 2000 -alueilla. Muita alueita ei siis suoraan poisteta, mutta parlamentin kanta on epäselvä.
Suvantolan mukaan parlamentin kanta myötäilee Suomen kantaa.
– Komission esityksessä oli heikentämiskielto (eli mitään luontotyyppiä ei saisi heikentää nykyisestä) kaikille luontotyyppien esiintymisille, riippumatta siitä, ovatko ne suojelualueilla vai eivät. Nyt parlamentti linjasi, että heikentämiskiellolle ei ole tarvetta vesiluontotyyppien ja luontodirektiivin luontotyyppien osalta.
Toivanen lisää, että parlamentti poisti eri vuosille asetut ennallistamistavoitteet. Hän kuitenkin uskoo, että jotkin tavoitevuodet on pakko asettaa myöhemmin.
– Jollakin tasolla niitä täytyy laittaa, että saadaan aikataulu sille, kuinka nopeasti ennallistamista täytyy tehdä.
Parlamentti luopui myös vertailuvuodesta 1952, jolla viitattiin siihen, että eri luontotyypit pitäisi palauttaa tähän vertailuvuoden tilaan.
Maatalouden turvemailla isot ilmastopäästöt
Parlamentin päätöksessä isoin muutos maataloudelle on se, että turvemaita ei tarvitsisi vettää ollenkaan. Vettäminen tarkoittaa esimerkiksi turvepeltojen ojien täyttämistä, jolloin turvemaalle nousisi vesi.
Euroopan komission alkuperäisen esityksen mukaan maatalouden turvemaista 70 prosenttia olisi pitänyt parantaa, ja tästä puolet olisi tapahtunut vettämisellä.
Luken professorin Kristiina Långin mukaan vettäminen olisi ollut kustannustehokkain tapa parantaa maatalouden ilmastotoimia.
– Usein maatalouskäytössä olevat turvemaat ovat suurin yksittäinen päästölähde maataloudessa. Turvemaiden hehtaarikohtaiset ilmastopäästöt ovat suurimmat verrattuna mihinkään muuhun maankäyttöön.
Komission alkuperäisen esityksen mukainen turvepeltojen vettäminen olisi ongelmallinen maanviljelijälle, joka viljelee turvepeltoja. Käytännössä näillä pelloilla ei olisi enää voinut tuottaa ruokaa.
Lång kuitenkin huomauttaa, että kaikki turvepellot eivät ole tällä hetkellä viljelijöille tuottavia, koska ne ovat liian märkiä. Niillä ei siis ole merkitystä Suomen ruoantuotannolle.
Kuinka paljon tällaisia tuottamattomia turvepeltoja on Suomessa?
– Kymmeniä tuhansia hehtaareja. Meillä ei ole tähän oikein mitään kansallista ratkaisua, koska kansallinen ja EU:n maataloustukijärjestelmä kannustavat säilyttämään tuottamattomat pellot tuotannossa.
Luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ei tällä pysäytetä
Komission alkuperäinen esitys oli Tolvanen mukaan äärimmäisen kunnianhimoinen.
– Parlamentin päätöksessä poistui aika tärkeitä asioita, ainakaan Suomessa monimuotoisuuden heikkenemistä ei pystytä pysäyttämään. Suojelu toimenpiteitä täytyy tehdä myös suojelualueiden ulkopuolella.
Tolvanen kuitenkin muistuttaa, että Suomessa tehdään jo ennallistamista ilman EU:n asetusta.
– Meillä on Suomen luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja turvaava helmi-ohjelma ja maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustava metso-suojeluohjelma.
Lisäksi Tolvanen on iloinen siitä, että luonnon monimuotoisuus on noussut yhteiskunnallisissa keskusteluissa keskiöön.
– Kun Suomessa aloitettiin luonnon ennallistaminen isommassa mittakaavassa 20 vuotta sitten, ei edes ymmärretty, mitä se on ja mitä järkeä siinä on.
Voiko Suomi silti päästä tavoitteeseensa ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä?
– Vaikea nähdä, että siihen päästään ilman mittavia turvemaiden vettämisiä. Ennallistamisen tarve ei poistu mihinkään, vaikka kannustetta ei EU-tasolta tulisikaan.
”60 miljoonan euron vuosittaiset säästöt”
Suomessa on esitetty arvioita, että luonnon ennallistaminen maksaisi Suomelle jopa lähes miljardi euroa.
– Suomen lasku laskee reilusti, Tolvanen arvioi.
Lång huomauttaa, että myös luonnon suojelemisen teho kärsii parlamentin päätöksessä. Vaikka Suomen lasku vähenee, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme maksaisi mitään. Jo nyt ennallistamiseen käytetään rahaa.
Samaa mieltä on Suvantola, joka muistuttaa, että Suomi käyttää luonnon ennallistamiseen jo satoja miljoonia euroja vuodessa.
– Näitä kustannuksia ei pysty muuttamaan, koska ne ovat jo olemassa olevaa.
Lång kaipaa kannustimia luopua pelloista, jotka ovat ympäristölle haitallisia eivätkä tuota ruokaa, koska niistä saisi merkittäviä taloudellisia säästöjä.
– Voisimme säästää vähintään 60 miljoonaa euroa maataloustuista vuosittain, jos joka vuosi ei tarvitsisi maksaa tukia huonon tuotannon ylläpitämiseen. Nyt tällaiset säästöt mahdollisesti menetetään, jos ne eivät kuulu ennallistamisasetukseen.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 19. heinäkuuta klo 23 asti.