Harmaa kivi nököttää keskellä kolarilaista hakkuuaukeaa. Sen kyljessä on tummia läikkiä ja hieman punaisena hohkaavaa ruostetta.
Malminetsintäyhtiö Latitude 66 Cobaltin geologi Juho Tapio tönäisee lohkaretta saappaallaan. Kivi ei hievahda vaan pysyy itsepäisesti paikallaan.
– Joo-o, geologi Tapio sanoo viimein.
– Kokeillaan.
Hän nostaa metrisen lekan kohti taivasta ja pamauttaa kiveä kylkeen.
54 yhtiötä etsii uusia malmeja
Jos geologi Tapion unelma täyttyisi, hakkuuaukean tilalla voisi hyvinkin kohota kymmenen vuoden päästä kaivos. Myös muita unelmoijia riittää.
Yli 80 prosenttia malminetsinnästä Suomessa on tällä hetkellä keskittynyt Lappiin.
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin mukaan pohjoinen kiinnostaa nyt erityisen paljon, koska vihreä siirtymä tarvitsee toteutuakseen esimerkiksi erilaisia akku- ja maametalleja.
Malminetsintää on vauhdittanut myös kullan hinnan nousu.
Viime vuonna malminetsinnästä raportoi asiaa valvovalle Tukesille yhteensä 54 eri yhtiötä.
Yksi niistä on Latitude 66 Cobalt, jolla on malminetsintälupahakemus vireillä yhteensä yli 1200 neliökilometrin kokoiselle alueelle Pohjois-Suomessa.
Koko Suomessa malminetsintälupien valmisteluun etuoikeuden antavan varausalueen pinta-ala on yhteensä liki 25 tuhatta neliökilometriä.
Se on noin neljännes koko Lapin pinta-alasta ja noin kaksi ja puoli kertaa koko Uudenmaan pinta-ala.
Koboltin tarve kaksinkertaistuu
Kun leka osuu kiveen, siivu lohkaretta tipahtaa maahan. Tapio noukkii sen nopeasti käteensä.
Geologin mielenkiinto herää, jos kivessä näkyy erikoisempia värejä, magneettisuutta tai vaikkapa ruostetta.
Se kertoo, että näytteessä on rautasulfideja, jotka puolestaan ovat yhteydessä arvokkaampiin mineraaleihin kuten kobolttiin.
Koboltti on kuumaa kamaa, sillä se on tärkeä mineraali erilaisissa akuissa. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ennusteiden mukaan koboltin kysyntä kasvaa voimakkaasti aina vuoteen 2030 saakka, ja senkin jälkeen. Vuonna 2050 koboltin vuotuiseksi tarpeeksi on ennustettu noin 300 000 tonnia, kun sitä tällä hetkellä tuotetaan noin 150 000 tonnia vuodessa.
Luvut ovat kovia.
Jos IEA:n ennusteet pitäisivät paikkansa, Suomen jo löydetyt ja vielä löytämättömät kobolttivarannot riittäisivät koko maapallon tulevaisuuden tarpeiksi vain reiluksi vuodeksi.
Geologisen tutkimuskeskuksen eli GTK:n mukaan Euroopassa on arvioitu olevan noin 316 000 tonnia hyödynnettävää kobolttia jo käynnissä olevissa kaivoksissa. Niistä kaikki ovat Suomessa.
Vielä löytämätöntä kobolttia voi GTK:n mukaan Suomessa olla noin 100 000 tonnia.
LUT-yliopiston tutkijaopettajan ja erotustekniikan osastonjohtajan Sami Virolaisen mukaan on selvää, että koboltin kysyntä kasvaa tulevaisuudessa tapahtui mitä tahansa.
– Vaikeampi on sitten ennustaa, kasvaako se kysyntä aika paljon vai älyttömän paljon, Virolainen sanoo.
Vaihtoehtoja koboltilla ja muille nykyisille akkumalmeille on Virolaisen mukaan toki kehitetty. Tutkijan mukaan se ei silti tarkoita, etteikö tulevaisuudessa tarvitsisi paljon nykyistä enemmän myös neitseellisiä akkumetalleja, toisin sanoen lisää kaivostuotantoa.
– Vaikka esimerkiksi koboltin osuus akuissa todennäköisesti pienenee, kasvavat myös akkumäärät, Virolainen sanoo.
Tilanteessa eivät auta edes täysin uudentyyppisten akkumateriaalien kehittely saati sataprosenttinen vanhojen kierrätys.
– Enemmän näen tämän ehkä sellaisena sekä-että tilanteena kuin joko-tai.
Lähes kaikki koboltti tuotetaan Kongossa
Kolarilaisessa metsässä laulavat sinirinnat ja sääsket.
Ilman matkaseuraa, muita ihmisääniä ei juuri kuulisi. Ei arvaisi, että tämän maan uumenissa makaavasta koboltista puhutaan myös puolustusliitto Naton päämajassa ja puolustusteollisuudessa.
Noin 97 prosenttia maailman koboltista tuotetaan nikkelin ja kuparin sivutuotteena lähinnä Afrikassa. Tuotanto on hyvin riippuvainen yhdestä Afrikan maasta – Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Afrikkalainen koboltti jatkojalostetaan Kiinassa.
Geopoliittisesti ajateltuna ne eivät Virolaisen tai monen muunkaan mukaan välttämättä ole kaikkein luotettavimpia yhteistyömaita.
– On sanottu, että seuraavan vuosisadan taistelu käydään akkumateriaaleista myös geopoliittisessa mielessä, Virolainen sanoo.
Latitude 66 Cobaltin toimitusjohtaja Thomas Hoyerin mukaan juuri maantieteellinen ulottuvuus antaa suomalaiselle koboltille ja ylipäänsä kaivosteollisuudelle kilpailuetua.
– Iso osa länsimaisesta autoteollisuudesta joutuu miettimään, millä varmistaa raaka-aineen saanti, niin ettei kiinalaisomisteinen tai kiinalainen autoteollisuus ole ainoa taho, joka saa raaka-ainetta. Euroopassa on aika iso strateginen tarve sille, että syntyy koboltintuotantoa, joka ei ole kiinalaisen omistusketjun varassa.
Toisaalta kiinalaisomistajuutta löytyy myös useiden teknisesti eurooppalaisten hankkeiden takaa. Esimerkiksi Kotkaan suunnitellun akkumateriaalitehtaan pääomistaja on kiinalaisyritys.
Paras esiintymä Kuusamon ja Posion rajalla
Hoyerin mukaan yhtiön kaikkein potentiaalisin malminetsintäalue on tällä hetkellä Ollinsuon tutkimusalue Kuusamossa. Sieltä yhtiö on löytänyt kobolttipitoisuudeltaan jopa 0,44 prosenttista malmia.
– Ne ovat jo korkeita pitoisuuksia. Ei tietenkään niin kovia lukuja kuin Kongossa, mutta paljon korkeampia kuin monessa muussa maassa, Hoyer sanoo.
Pelkän koboltin varaan ei kaivosta tarvitse Suomessa Hoyerin mukaan perustaa.
– Koboltti esiintyy kaikissa meidän kohteissa yhdessä kullan ja kuparin kanssa. Siksi on aika teoreettinen kysymys, voisiko kaivosta perustaa täällä pelkän koboltin varaan. On se silti periaatteessa mahdollista, Hoyer sanoo.
Suurin osa löydöistä ”tavallisia kiviä”
Tapio kääntelee lohkaisemaansa kivenmurikkaa.
– No ei tämä oikeastaan ole kiinnostava. Tämä on biotiittiä eli kissankultaa, hän sanoo.
Se ei Tapiolle ole yllätys.
– Voi sanoa, että 95 prosenttia niistä löydöistä, joita me täällä teemme, ovat ihan tavallisia kiviä eli niillä ei ole meidän kannaltamme suurta merkitystä.
Jos Kolarista jotain löytyy, on alueella sijaitseva kaivos Tapion mukaan silti kaukainen ajatus.
– Voi sanoa, että aika pitkässä juoksussahan se sellainen on. Me vasta täällä ikään kuin haravoimme aluetta, ja mietimme kannattaako sen tarkempi tutkiminen. Jos täällä ensi kesänä jatkamme, alue voi olla jo pienempi.
