Kurkkulaulutyylejä on monia erilaisia maailmassa, kertoo Aki Vähäsarja, taiteilijanimeltään Hämy.
Omia kurkkulauluperinteitä on esimerkiksi eskimoilla, erilaisia kurkkulaulutyylejä on myös Afrikassa, Mongoliassa, Siperiassa ja Venäjän federaatioon kuuluvassa Tuvan tasavallassa.
– Kurkkulaululla tarkoitetaan yläsävellaulutekniikkaa. Eli käytännössä laulat kahta ääntä päällekkäin. Perussäveltä ja niin sanottua yläsäveltä, kuvailee keminmaalaistaustainen, nykyisin Oulussa asuva Vähäsarja.
Kun tavallisessa länsimaisessa laulussa ja puheessa äänen tuottamisessa käytetään äänihuulia, kurkkulaulussa työskentelevät tasku- eli valeäänihuulet.
Ne ovat pääasiassa lihaskudosta ja sijaitsevat äänihuulten yläpuolella.
– Jotkut löytävät kurkkuäänen nopeasti, toisilla saattaa mennä vuosikin ennen kuin he saavat edes perusääntä aikaiseksi, Vähäsarja kertoo.
Tottumattomalla taskuäänihuulien käyttäjällä kurkkua kutittaa ja yskittää.
– Jotkut ihmiset kestävät kurkun kutinaa paremmin, eikä yskimisrefleksiä tule. Toisilla menee kauemmin totuttaa kurkku tekniikkaan, Vähäsarja mainitsee.
Pienet piirit
Vähäsarja itse aloitti kurkkulauluharrastuksen vuonna 2019. Noin vuoden päivät hän harjoitteli kurkkulaulua itsekseen, kunnes kehitykseen tuli stoppi ja Vähäsarja etsi itselleen opettajan, virolaislähtöisen Imre Peemotin.
Opettaja on välillä asunutkin kurkkulaulun mekassa, Tuvassa.
Suomessa on joitain kurkkulaulun osaajia, mutta Vähäsarjan mukaan laulupiirit ovat melko pienet. Hänen mukaansa suurin osa suomalaista kurkkulaulajista laulaa tuvalaisella tyylillä.
– Kurkkulaulu on tuvalaista kansanmusiikkia.
Vähäsarjakin laulaa tuvalaisittain, koska se on hänen mielestään pehmeämmän kuuloista kuin vaikkapa mongolialainen.
– Kurkkulaulu toimii tavallaan soittimena. Sitä käytetään Tuvassa luonnon imitoimisäänenä. Kurkkuäänellä on matkittu esimerkiksi heinäsirkkaa, kotkaa tai vaikkapa veden ääniä.
– Sillä pystyy kyllä laulamaan ihan sanojakin, hän mainitsee.
Tekniikkaa käytetään tehokeinona
Aki Vähäsarjan mukaan kurkkulaulutekniikkaa käytetään tehokeinona joskus nykyaikaisessa valtavirtamusiikissakin.
– Ismo Alanko on käyttänyt joissain kappaleissaan kurkkulaulutekniikkaa ja esimerkiksi The Dune elokuvassa oli kurkkulaulua.
Tämän kesän Tuska-metallimusiikkifestareilla esiintyi mongolialainen The Hu -bändi, joka yhdistelee maansa kansanmusiikkia ja kurkkulaulua rock- ja metallimusiikkiin.
Hieronta-alan yrittäjänä työskentelevä 29-vuotias Aki Vähäsarja on aina ollut kiinnostunut historiasta ja varsinkin musiikin historiasta, kansanmusiikista sekä kansantaruista.
Useita soittimia soittava Vähäsarja innostui jouhikosta, suomalaista kansanmusiikkisoittimesta, jota soitetaan jousella. Sitten hän tutustui hevosenpääviuluun, igiliin, jolla kurkkulaulajia säestetään.
– Mikäs se tämä kurkkulaulu on, innostui Vähäsarja.
Jouhikkoa omaksi iloksi
Jouhikkoa Vähäsarja soittelee omaksi iloksi kotona. Livenä Hämy-taiteilijanimeä käyttävä Vähäsarja esittää omaa suomenkielistä musiikkiaan, johon hän ammentaa kansanmusiikista ja rockista.
– Musiikkini on etnistä musiikkia rock-vivahtein. Soitan kymmentä eri soitinta, kuten kitaraa, bassokitaraa ja erilaisia etnisiä soittimia: kehärumpua, huilua ja pillejä sekä erilaisia torvia. Rakennan myös soittimia itse.
Vähäsarja eli Hämy keikkailee jonkin verran erilaisissa massakulttuurista poikkeavista ja luonnonläheisissä taidetapahtumissa.
Esimerkiksi tänä viikonloppuna hän esiintyy Viikinkiviikonlopussa Kemin Laitakarissa.
Hän kaavailee esiintyvänsä myös Oulun 2026-kulttuuripääkaupunkivuoden aikana.
Mutta mistä taiteilijanimi Hämy tulee?
– Hämyiksi sanottiin ennen ihmisiä, jotka kuuntelivat valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, kuten progea ja jazzia. Nyt nämä ovat mainstreamia, niin sanaa ei käytetä. Oma musiikkini poikkeaa valtavirtamusiikista, joten olen Hämy.
Edit. 31.7.23 Korjattu alaotsikon kirjoitusvirhe ”Aku” -> ”Aki”