Strömsössä pitkään käsityövastaavana työskennellyt Lee Esselström on nähnyt millaisen suosion ja neulebuumin hänen tammikuussa 2021 ohjelmassa esittelemänsä Strömsö-villapaita loi.
Ilmaista ohjetta on ladattu lähes 2 miljoonaa kertaa ja artikkelia ohjeineen on luettu yhteensä 35000 tuntia. Eikä suosiolle näy loppua.
Vielä nykyäänkin ihmiset lähestyvät Esselströmiä kysyäkseen täsmennystä johonkin villapaidan toteutukseen liittyvään asiaan.
Kesäkuussa Lee Esselström sai kuitenkin erikoisen yhteydenoton. Sähköpostin lähettäjä oli Pohjanmaan museon kulttuurihistoriallisen esinekokoelman tutkija Minna Vihla.
– Hän kertoi, että Pohjanmaan museo haluaisi tehdä villapaidasta museoesineen ja kysyi olisinko halukas luovuttamaan sen osaksi museon kokoelmaa. Se oli todella iloinen yllätys ja suuri kunnia. Totta kai olin heti mukana, Lee Esselström sanoo.
Esselström halusi, että museolle luovutettava kappale olisi juuri alkuperäinen ensimmäinen ohjelmassa neulottu paita, jota täydennettiin vielä samasta kuvioista tehdyillä lapasilla, villasukilla ja myssyllä.
Siitä alkoi suositun neuleen matka museoesineeksi. Mutta miten ihmeessä vasta reipas kaksi vuotta sitten tehty neule voi olla museoesine?
– Mietimme kokoelmatiimissä, mikä olisi sellainen asia, joka liittyisi Vaasaan ja kertoisi nykyajan kulttuurista. Melkein heti päädyimme tähän neuleeseen ja otimme yhteyttä Esselströmiin, joka onneksi oli asiasta heti innoissaan ja otettu, Minna Vihla kertaa neuleen matkaa museoesineeksi.
Mutta mitä villapaidan päätyminen museoesineeksi tarkoittaa käytännössä?
– Nyt meillä on täällä tämä neuleeseen liittyvä koko setti. Ne on luetteloitu asianmukaisesti, niillä on tunnusnumero ja ne on pakattu hienosti silkkipaperiin ja laatikkoon. Sitten kun me haluamme kertoa 2000-luvusta ja siitä, mistä Vaasa tuli silloin tunnetuksi tai niistä ilmiöistä, jotka ovat tälle alueelle tunnusomaisia, me voimme laittaa nämä vaikka näytteille, Pohjanmaan museon kokoelmapäällikkö Auli Jämsänen kertoo.
Vastaavat tapaukset ovat harvassa
Jos tapaus kuulostaa harvinaiselta, sitä se myös oikeasti on. Jämsänen tai Vihla eivät kumpikaan muista, että 2000-luvun ilmiöitä tai esineitä olisi päätynyt Pohjanmaan museon museoitaviksi.
– Usein ihmiset ajattelevat, että jos he tarjoavat museoon jotain esineitä, niiden täytyy olla vähintään satavuotiasta antiikkia. Ihmisille ei tule edes mieleen, että tälläinenkin voisi olla museoesine, ja sen takia onkin tosi hienoa, että saimme tämän Strömsö-neuleen näihin kokoelmiin, Minna Vihla sanoo.
Museolla ollaan kiinnostuneita keräämään tällaistä kulttuuria ja ajankuvaa yleisemminkin vaikka Pohjanmaan museollakin on materiaalia varastoissa välillä liikaakin. Nykyaika loistaa silti enemmän poissaolollaan ja siinä olisi Vihlan ja Jämsäsen mielestä parantamista.
– Nykypäivän tallentaminen on oikeasti museoiden tehtävä, ei vaan pelkän menneisyyden, Auli Jämsänen sanoo.
Suurin mahdollinen kunnianosoitus
Suomeen syntyi Leen luoman Strömsö-neuleen myötä valtava neuleinnostus, joka sai lempinimen neuloosi.
Jotain suosiosta kertoo myös se, että S-ryhmä laittoi Prismoihin myyntiin myös oman villapaidan, jonka yhdennäköisyyden huomasivat neuleharrastajatkin. Melko pian S-ryhmä veti kopionsa pois ja pahoitteli tapahtunutta.
Vaikka plagioinnin tai kopioinnin kohteeksi joutuminen onkin monelle taiteen tai käsityön tekijälle merkki melkoisesta suosiosta, imartelee museoesinetunnustus Esselströmiä huomattavasti enemmän. Eikä neuloosi ole osoittanut laantumisen merkkejä.
– Yhteydenottoja on tullut paljon ulkomailtakin, ja nyt olen lähdössä jopa kurssi- ja luentovieraaksi Japaniin. Lisäksi minulla on Alma-opistossa Vaasassa kolme erilaista käsitöihin liittyvää kurssia, joista yksi koskee juuri oman neuleen suunnittelua ja valmistamista ja se sopii myös aloittelijoille, Lee Esselström sanoo.
Suosiota tärkeämpänä asiana Esselström pitää kuitenkin vastuullisuutta ja ekologisuutta, jota itse käsillä tehdyt pitkäikäiset neulotut vaatteetkin voivat edustaa. Lisäksi käsillä tekeminen tarjosi myös koronan aikaan ihmisille terapauttista ja palkitsevaa tekemistä.