Keskipohjalainen turkistarhaaja Jari Isosaari ei pelkää, vaikka influenssatartunnat jylläävät turkistarhoilla ja viranomaisvalvonta tiukentuu.
Ruokavirasto päätti eilen maanantaina, että kaikki Suomen neljäsataa turkistarhaa on tarkastettava lintuinfluenssariskin vuoksi.
Lisää: Ruokavirasto aikoo tarkistaa kaikki Suomen turkistarhat lintuinfluenssan varalta
– Tunnelma on seesteinen ja työtä tehdään kuten ennenkin, Isosaari toteaa.
Isosaari omistaa minkkihalliyksikön Ruotsalossa ja varjotaloja Lohtajalla. Varjotalot hän on suojannut taudinaiheuttajilta verkoilla, joiden päätyihin on asennettu suojamuovit. Minkkihallit ovat taas suljettuja tiloja, joissa esimerkiksi ilmanvaihtokanavat on peitetty verkoilla.
– Suojamuovit heiluvat ja estävät siten lintujen pääsyn tarhaan. Samaan aikaan ne toimivat myös pelotteena, Isosaari sanoo.
Täydellisiä suojatoimenpiteet eivät hänen mukaansa ole, mutta ovat ensihätään tehokkaita toimenpiteitä.
– Verkoilla ja muoveilla saa nopeasti ensiapua tilanteeseen, eivätkä ne ole älyttömän kalliita. Joitakin tuhansia siihen menee, mutta jotain on kuitenkin tehtävä.
Suojautuminen taudeilta ei uutta, sanoo tarhaaja
Taudeilta suojautuminen ei silti ole tarhoilla uutta. Koronavuodet ovat Isosaaren mukaan jo opettaneet suojavälineiden käyttöä.
– Tässä on aika lailla paineen keskellä totuttu elämään, mutta ovathan nämä viimeaikaiset mediakeskustelut olleet tosi raskaita. Paine siitä, että entä jos virus tulee omalle tarhalle ja kaikki eläimet lähtee. Se olisi katastrofaalista.
Isosaari tunteekin henkilökohtaisesti useita kasvattajia, joiden kaikki eläimet on jo jouduttu lopettamaan. Hänen mukaansa uudelleen aloittaminen tyhjästä on turkiskasvattajalle pitkä, jopa useita vuosia kestävä prosessi.
– Vähintään puolitoista vuotta menee siihen, että liikevoittoa voi saada. Sitten jos puhutaan siitoseläimen kannan rakentamisesta laadukkaammaksi, niin se ei ole mikään yhden vuoden projekti. Vähintään viisi vuotta menee siihen, että kannasta saa luotua omanlaisensa.
Isosaaren mielestä on silti parempi, että viranomaiset ovat ottaneet tilanteen haltuunsa tarkastusten osalta. Omaa tarhaa ei hänen mukaansa kukaan haluaisi uuden epidemian aiheuttajaksi.
– Jos viranomaiset niin näkee, niin näin tehdään ja sillä siisti, hän sanoo.
Lintujen pääsemistä tarha-alueelle ei voida estää kokonaan
Turkistilojen tarhaeläimet ovat saaneet lintuinfluenssatartuntoja tarhoilla vierailevien luonnonlintujen kuten naurulokkien kautta. Tarhoille lintuja houkuttaa turkiseläinten ruoka.
Tarhoilla onkin pystyttävä huolehtimaan siitä, että turkiseläimet ja linnut eivät ole kosketuksissa toisiinsa, vaatii Ruokavirasto.
Lintujen pääsyä turkistarhoille on pyritty estämään jo ennen lintuinfluenssaa. Fifur-tarhaajajärjestöstä todetaan, että torjuntatyötä on parannettu viime aikoina ja se nähdään tärkeäksi. Samaan aikaan torjuntatyön toteuttaminen on haasteellista.
Tarha-alueet ovat laajoja, joten niitä on hankala kokonaan suojata esimerkiksi lintuverkoilla.
Koko tarha-alueen kattava verkko olisi myös kallis, toteaa Fifurin tutkimusjohtaja Jussi Peura.
– Pieniä lintuja pääsee verkon sisään ja sitten niitä on hankala saada pois. Lintujen pääsemistä tarha-alueelle ei yleensä pystytäkään kokonaan estämään. Sen sijaan tilalla voidaan tehdä toimenpiteitä, etteivät tarhaeläimet ja linnut olisi kontaktissa toisiinsa, kertoo Peura.
Mikään torjuntakeinoista ei ole sataprosenttinen
Jussi Peura, Fifurin tutkimusjohtaja
Haasteita riittää siinäkin, että suurin osa tarhaeläimistä asuu verkkoseinäisissä varjotaloissa.
Pääsääntöisesti ainoastaan minkkejä pystytään kasvattamaan umpinaisissa halleissa, kertoo Jussi Peura. Esimerkiksi ketuille tulee umpihalleista muun muassa lisääntymisongelmia.
Tarhoilla on viritetty lintuverkkoja varjotalojen yläpuolelle, niiden väliin ja itse varjotaloihin. Niiden tarkoitus on estää lintujen pääsy varjotalon avoimiin osiin.
Viime aikoina on otettu käyttöön myös uusia ääneen ja valoon perustuvia pelotteita, jotka ne ovat jossain määrin auttaneet tilannetta.
– Tähän mennessä parhaiksi keinoiksi ovat osoittautuneet verkot ja voimakkaaseen ääneen perustuvat toimet. Osa tarhaajista kertoo, että linnut tottuvat ääniin, mutta ne toimivat jonkin aikaa, sanoo Peura.
Riistakeskus myönsi heinäkuun lopulle poikkeusluvan, jolla turkistarhat saattoivat poistaa tiettyjä lintuja tarhan läheisyydestä ampumalla. Peuran mukaan ampuminen toimi myös äänipelotteena, joka sai linnut karttamaan tilaa.
Laki vaatii suojausta
Vuoden 2021 eläintautilaki ohjeistaa, että eläinten pitopaikka on suojattava uhkaavilta eläintautitartunnoilta.
Laissa todetaan, että eläintenpitäjä voidaan velvoittaa huolehtimaan siitä, ettei luonnoneläin pääse tartuttamaan eläintenpitäjän eläimeen eläintautia. Tällöin ulkona pidettävien eläinten ruokintapaikat pitäisi suojata.
Osastonjohtaja Terhi Laaksonen Ruokavirastosta kertoo, että maa- ja metsätalousministeriössä on pohdittu, pitäisikö tätä EU:n yhteistä lainsäädäntöä tarkentaa kansallisella asetuksella nykyistä velvoittavammaksi.
Tuottajajärjestön tutkimusjohtaja Jussi Peura toteaa, että turkistilat ovat tehneet torjuntatyötä tiloilla jo ennen lain vaatimista.
– Mikään torjuntakeinoista ei ole sataprosenttinen. Tauti voi levitä myös muuta kautta, kuten alueella liikkuvien ihmisten tai työkoneiden renkaiden kautta, sanoo Peura.
Peura arvioi, että kun torjuntatyötä tehdään kunnolla, tartunnat alkavat hellittää tiloilla. Helpotusta tuonee myös lintujen syysmuutto, joka kuljettaa muuttolinnut etelään.
– Tarhoilla on taustalla koronan torjuntayö, joka onnistui hyvin. Koronatartuntoja ei ilmennyt Suomessa yhtään, eikä tauti siis siirtynyt ihmisistä eläimiin. Nyt pääpaino on siinä, että ihmisiä suojataan eläimissä olevilta tartunnoilta.
Juttua voi kommentoida Yle-tunnuksella keskiviikkoon 16.8.2023 kello 23 asti.