Borrelioosin tarttuminen muistakin kuin puutiaisista eli punkeista herättää keskustelua.
Tartuntaa paarmojen puremista on vaikea todeta, mutta niitä esiintyy joka tapauksessa hyvin harvoin. Infektiotautien professori Jarmo Oksi Turun yliopistosta kertoo, että hänen tiedossaan on vain yksittäisiä tapauksia.
– Ongelma on, että paarmanpuremasta tulee aika usein laajahko punoitus, joka kuitenkin on muu kuin borreliatulehdus. Paarman puremaan liittyvä punoitus tulee yleensä nopeasti – jo saman vuorokauden aikana yli viiden senttimetrin laajuiseksikin.
Borrelioosista kertova vaeltava punoitus kasvaa sellaiseksi vasta viikon tai kahden kuluttua.
– On oletettavaa, että hitaasti kasvavan punoitusalueen on aiheuttanut puutiaisen purema, vaikka muistikuvissa voi olla näihin aikoihin jokin paarman puremakin. Melko suuri osa potilaista, joilla on käytännössä varma ihoborrelioosi, ei ole havainnut kyseisessä kohdassa puutiaista. Kiinnittyneen puutiaisen on voinut huomaamattaan raapaista pois ihosta, kertoo Oksi.
Jotta paarma osoittautuisi aivan varmasti levittäjäksi, tarvitaan ensin tieto paarman tarkasta puremapaikasta. Puremakohdasta otetaan koepala, josta osoitetaan borrelian dna:ta.
– Harvoin lähdetään ottamaan dna-näytettä tällaisissa tapauksissa, joten sen vuoksi paarman toteaminen taudin aiheuttajaksi jää epäselväksi. Tällöin päätelmät tehdään iholöydöksen ajallisen ja muun käyttäytymisen perusteella. Lisäksi tiedetään, että paarmalla ei ole borrelioille sellaista varastopaikkaa kuin puutiaisilla.
Paarman pitäisi kantaa borreliaa suussaan
Erikoistutkija Jani Sormunen Turun yliopistosta on perehtynyt erityisesti punkkien tutkimiseen. Paarmojen kohdalla borreliabakteeri voi siirtyä mekaanisesti kohteesta toiseen.
– Luultavasti paarma on ruokaillut jollain borreliaa kantavalla eläimellä ja sitten se puree ihmistä. Borrelia on voinut jäädä paarman suuosiin ja siirtynyt siitä uuden pureman yhteydessä ihmiseen.
Hirvikärpästen kohdalla borrelioosin tartuttaminen on vielä epätodennäköisempää.
– Hirvikärpänen ei lennä useaan kohteeseen, vaan pudottaa siivet iskeytyessään uhrinsa ihoon ja jää siihen, kertoo Sormunen.
Potilasyhdistys toivoo tiedon borrelioosista leviävän
Suomen Lyme Borrelioosi -yhdistyksen puheenjohtaja Marjatta Valonen on tyytyväinen, että paarmojen osuus borrelioosin mahdollisena tartuttajana tunnustetaan.
Hänen mielestään tietoisuus julkisessa sairaanhoidossa borrelioosin diagnosointiin ja hoitoon liittyvissä asioissa on edelleen puutteellista. Valtonen saa usein tästä palautetta yhdistyksen jäseniltä sekä myös muilta yhdistykseen yhteyttä ottaneilta ihmisiltä.
– Lääkärit eivät tiedä, että borrelioosin voi saada paarmasta. Tiedotus julkisessa sairaanhoidossa ei toimi. Minulle on tullut yhteydenottoja, joissa potilaalle on jopa sanottu, että vika on korvien välissä.
Valonen on saanut tietoja myös yleisesti borrelioosin tunnistamisen vaikeudesta.
– Jos ihomuutos ei ole leviävä rengas, sitä ei välttämättä tunnisteta borrelioosiksi. Jälki voi olla myös tasainen, punainen läntti tai mustemantyyppinen jälki vaikka rinnoissa, kertoo Valonen.
Borrelioositartunnat kasvussa Varsinais-Suomessa
Puutiaisen puremasta aiheutuneet borrelioositartunnat näyttäisivät tämänhetkisen tilanteen perusteella oleva kasvussa Varsinais-Suomessa kesään 2022 verrattuna.
Tartunnat on varmistettu Varsinais-Suomen hyvinvointialueella tehdyillä laboratoriokokeilla.
Varhassa ylilääkärinä työskentelevän Jarmo Oksin mukaan luku kolmin- tai nelinkertaistuu, kun mukaan otetaan iho-oireen eli levinneen punoituksen perusteella tehdyt diagnoosit, joissa laboratoriokoetta ei ole suosituksen mukaan otettu.
THL:n tartuntatautirekisterin mukaan borrelioosiin sairastuu vuosittain noin 2 000 suomalaista, mutta mukana ovat vain laboratorioissa vasta-ainetesteissä tehdyt löydökset. Avohoidon ilmoitusjärjestelmään tuli vuonna 2022 yli 5 000 tapausta.
Voit keskustella aiheesta 16. elokuuta kello 23 asti.