Tartuntatautien leviäminen turkistarhoilla on ollut vain ajan kysymys. Ruokaviraston maaliskuisessa raportissa sanotaan, että turkistarhojen tautisuojaustoimenpiteet ovat usein puutteellisia.
Lintuinfluenssan leviämistä turkistarhojen eläimiin edesauttaa muun muassa tarhojen rakenne.
Turkiseläimiä pidetään niin sanotuissa varjotaloissa. Ne ovat sivuilta avoinna olevia katoksia, joihin eläinten häkit on sijoitettu keskikäytävän molemmin puolin.
Häkit ovat verkkoseinäisiä. Vierekkäisten häkkien välissä on muutaman sentin ilmarako eli eläimet eivät ole fyysisesti yhteydessä toisiinsa, ainakaan kovin helposti.
Lintuinfluenssaa turkistarhoille levittävät linnut, joita kiinnostaa turkiseläimille annettu rehu. Linnut pääsevät sisään esimerkiksi avoimista ovista, ja sairastuneiden lintujen ulosteet voivat saastuttaa rehun.
Viranomaiset edellyttävät, että turkistarhoilla pitäisi huolehtia esimerkiksi ovilla ja verkoilla siitä, että luonnonvaraiset linnut eivät pääse rakennuksiin.
Riskinä on lisäksi, että tartuntataudit leviäisivät turkistarhoilta toisille tarhoille tai laajemmin yhteiskuntaan.
Riskitekijöitä on useita. Lintujen lisäksi esimerkiksi jyrsijät sekä lemmikkikissat tai koirat voivat levittää tautia. Esimerkiksi koronaviruksen tiedetään levinneen Hollannissa kissojen mukana tarhoilta toisille.
Minkkitarhat, kettutarhat ja supitarhat ovat erilaisia
Turkistarhoilla eletään vilkasta aikaa. Loppukeväästä syntyneet minkit, ketut ja supit ovat kasvaneet ja niitä aletaan vieroittaa emoistaan.
Suomen noin 450 aktiivisella turkistarhalla on eläimiä 1,3 miljoonaa. Keskimäärin tilalla on siis muutama tuhat eläintä, mutta tilat ovat hyvin erikokoisia.
Minkkitarhat on rakennettu niin, että minkit eivät pääse karkaamaan. Nykyisin minkkikasvatuksessa suositaan suljettuja halleja. Niihin on siksi ulkopuolisen vaikea päästä sisään. Tästä huolimatta minkit ovat viime viikkoina saaneet lintuinfluenssatartuntoja.
Kettu- ja supitarhoilla koko alueen ympärillä on aitaus ja yleensä myös varjotalojen suojana. Rakennusten päässä on verkko tai ovi.
Ovi on yleensä saluunatyyppinen, jolloin ruokintatrukilla päästään ajamaan rakennuksen läpi ja ruokkimaan eläimet tehokaasti.
Vieroituksen jälkeen, ennen nahkontaa 100 metrin mittaisessa kettuvarjotalossa (sinikettu, hopeakettu ja suomensupi) voi olla maksimissaan 320 eläintä ja minkkivarjotalossa maksimissaan 1 120 eläintä.
Häkeissä on yhden pentueen eläimiä. Vieroituksessa emo tai pennut siirretään toiseen häkkiin, suuri pentue useampaan häkkiin.
Jos turkiseläin sairastuu, se pyritään eristämään esimerkiksi jättämällä tyhjä häkki terveen ja sairastuneen eläimen välille.
Alla oleva grafiikka näyttää, missä lintuinflenssatapauksia on todettu. Ruokaviraston tiedoista koostettu grafiikka päivittyy silloin, kun uusia tapauksia todetaan.
Juttua varten on haastateltu Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton tutkimusjohtajaa Jussi Peuraa.